Sekarotuinen (sakemanni/suomen ajokoira) melkein kaksivuotias leikattu uroskoiramme on alkanut käyttäytymään viimeisien kuukausien aikana erikoisesti. Leikkauksesta on jo lähes vuosi.
Koiramme on hyvin energinen ja itsepäinen, kaikkiruokainen, jonka avulla sitä on saanut koulutettua. Se tietää hyvin mitä pitää tehdä, mutta luupäisyyttään yrittää aina aidan ali, eikä anneta periksi. ELi ikuinen rajojen kokeilija?
Melkein koko ikänsä se on tavannut paljon uusia ihmisiä, mutta eritoten miehille se on murissut varsinkin pimeään aikaan. Tästä olen päätellyt, että se pelkää miehiä. Siitä ollaan yritetty päästä ihmisten tapaamisella.
Koirapuistossa ennen on mennyt hyvin, mutta nykyään se ei leiki muiden kanssa vaan räksyttää minulle/meille, että meidän pitäisi leikkiä sen kanssa, ja ennen se on ollut intona muista koirista, joita pitkästä aikaa näkee. Hauku ja räksytä ei koskaan muulloin kuin vapaana ollessaan tai kun on lieassa -nykyään siis tuollainen reaktio.
Kaikkiruokaisena ja aina nälkäisenä aamuruokaa se on alkanut nirsoilemaan, naksuja saa, muu kyllä kelpaisi. Ruoan maistumisen yht'äkkinen muutos ihmetyttää.
Viime viikolla olin vanhempieni luona maalla jossa se on usein käynyt ja saa juosta aina vapaasti. Koira on tavannut siellä paljon ihmisiä, ison perheeni ansiosta ja ennen käyttäytynyt hyvin. Isäni kanssa leikkivä koira alkin viime viikolla murista sille vihaisen oloisena ulkona ollessaan vapaana. Eräs sukulainen on peloissaan koirastam joten laitoin sen liekaan. Lieassa on tottunut olemaan, koska anoppilassa aina narun päässä eikä ketään vahingoittanut. Kuitenkin tuolla vanhempieni maatilalla se puolusti omaansa niin kovasti, että kävi lähelle tulleen tutun koiran päälle. Kaksi veljeäni erikseen meni rauhassa silittämään koiraa ja tämä yllättäen puri niitä. En ole uskoa korviani, koska ei se koskaan meidän omistajien kanssa käyttäydy noin, mutta kun silmä välttää...
Ongelmana on se, että olemme odottamassa perheenlisäystä, mitä tässä pitäisi tehdä? Uskaltaako sitä enää pitää? En haluaisi luopua koirasta, mutta lapsi on kuitenkin etusijalla, mutta ei koiraakaan haluaisi turhaan lopettaa? Pitäisikö antaa mahdollisuus vai voiko olla liian myöhäistä? Olemme ihan hukassa,toisaalta ja toisaalta.
Koiramme on hyvin energinen ja itsepäinen, kaikkiruokainen, jonka avulla sitä on saanut koulutettua. Se tietää hyvin mitä pitää tehdä, mutta luupäisyyttään yrittää aina aidan ali, eikä anneta periksi. ELi ikuinen rajojen kokeilija?
Melkein koko ikänsä se on tavannut paljon uusia ihmisiä, mutta eritoten miehille se on murissut varsinkin pimeään aikaan. Tästä olen päätellyt, että se pelkää miehiä. Siitä ollaan yritetty päästä ihmisten tapaamisella.
Koirapuistossa ennen on mennyt hyvin, mutta nykyään se ei leiki muiden kanssa vaan räksyttää minulle/meille, että meidän pitäisi leikkiä sen kanssa, ja ennen se on ollut intona muista koirista, joita pitkästä aikaa näkee. Hauku ja räksytä ei koskaan muulloin kuin vapaana ollessaan tai kun on lieassa -nykyään siis tuollainen reaktio.
Kaikkiruokaisena ja aina nälkäisenä aamuruokaa se on alkanut nirsoilemaan, naksuja saa, muu kyllä kelpaisi. Ruoan maistumisen yht'äkkinen muutos ihmetyttää.
Viime viikolla olin vanhempieni luona maalla jossa se on usein käynyt ja saa juosta aina vapaasti. Koira on tavannut siellä paljon ihmisiä, ison perheeni ansiosta ja ennen käyttäytynyt hyvin. Isäni kanssa leikkivä koira alkin viime viikolla murista sille vihaisen oloisena ulkona ollessaan vapaana. Eräs sukulainen on peloissaan koirastam joten laitoin sen liekaan. Lieassa on tottunut olemaan, koska anoppilassa aina narun päässä eikä ketään vahingoittanut. Kuitenkin tuolla vanhempieni maatilalla se puolusti omaansa niin kovasti, että kävi lähelle tulleen tutun koiran päälle. Kaksi veljeäni erikseen meni rauhassa silittämään koiraa ja tämä yllättäen puri niitä. En ole uskoa korviani, koska ei se koskaan meidän omistajien kanssa käyttäydy noin, mutta kun silmä välttää...
Ongelmana on se, että olemme odottamassa perheenlisäystä, mitä tässä pitäisi tehdä? Uskaltaako sitä enää pitää? En haluaisi luopua koirasta, mutta lapsi on kuitenkin etusijalla, mutta ei koiraakaan haluaisi turhaan lopettaa? Pitäisikö antaa mahdollisuus vai voiko olla liian myöhäistä? Olemme ihan hukassa,toisaalta ja toisaalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onkohan koira tyytyväinen liikuntansa ja aktivointinsa määrään ? Ja onkohan sille tehty riittävän hyvin selväksi laumansa arvojärjestys ?
Voisi olla hyvä ensiksi tarkistaa ettei kyse ole mistään terveydellisestä asiasta, koira voi alkaa käyttäytyä arvaamattomasti jos sillä on esim. jokin sairaus. Kannattaa mennä eläinlääkäriin nyt ensiksi ja kertoa nuo jutut. Voi olla että sairautta ja toivottavasti ei mitään vakavaa (esim. jos olisi hammaskipua), hormonitilanne voi olla myös jotenkin vinksallaan ja eläinlääkärillä voi olla tähän jtk keinoja, hormonihoitoa tms.
Sitten mystisempään selitykseen. Sanoit että käytös alkanut muutamia kuukausia sitten. Ja että olet raskaana. Jos leikatulla koiralla hormonihäiriötä ja se on sekaisin raskaushormoneista joita haistaa tms. Onko käytöksenne kotona muuttunut jotenkin raskauden myötä, enää ei tule huomiota koiralle samoin kuin ennen?
Jotkut koirat muuttuvat radikaalisti leikkauksen jälkeen, ruokahalut muuttuvat, mutta persoonallisuuden muuttumisen suhteen useimmiten kuulee seesteisempään suuntaan muutosta, kun testosteroni ei enää jyllää taustalla.
Eläinlääkäriin tsekkiin, siitä lähtisin.
Ai niin, unohtui laittaa...
Tuohon kuivanapuruokaan. Ylipäätään olisi hyvä jos koiralla olisi vaihtelevia maku-ja hajuelämyksiä ruuan suhteen - ruoka on koiralle todella tärkeä nautinnon lähde. Kuivanapuihin voi aamulla sekoittaa lämmintä puuroa jossa on voinokare sulaneena ja pieniä juustonpaloja, päälle ja sekoitettuna vielä piimää..., nam, sitten kotiruokaa voi laittaa koiranruuan sekaan - paistettua jauhelihaa, lihapullaa, riisiä jne - kuule, on ihanaa nähdä koiran ilme kun se saa ruokakupin ja siinä on maut ja hajut (lämmitettyssä ruuassa haju taas erilailla pinnassa) pinnassa, suu loksaa niin että Päivi Räsänenkin jäisi toiseksi siinä loksannassa. :)
kun koiran käytös noin muuttuu on lähes aina syynä kivut, voi olla pieni vaiva hoitaa, mutta edetessään tuskallista koiralle, älä anna kärsiä enempää, on väärin huuttáa ja rangaista sitä, jos se kärsii kovista kivuista, ihminenkin on kivuissaan ja tuskissaan ärtyisä.