Olen viime päivät yrittänyt selvitä varmaankin elämäni suurimmasta traumasta, henki ei kunnon kulkenut, ruoka ei maittanut, eikä unikaan oikein tullut, hupsahti 7 kg painoa pois. Olen vastikään ollut leikkauksessa, josta olin toipumassa ja on paljon rajoitteita tekisiin ja liikkumiseen. Tässä elämäntilanteessa läheislle sattunut asia teki tämän minulle, melkein jätin elämän, hän tuskin osaa arvata, kuinka paljon minuun sattuu ja pelkään hänen puolestaan. Enkä voi sitä hänelle sanoakaan ja lisätä hänen tuskaansa lisää, joka on ihan riittävän suuri , rukouksin olen vain voinut toivoa parempaa aikaa hänelle.
Tavallaan lähdin näille sivuille etsimään jotain vastausta ja lahtua tähän läheisen tilanteeseen, mutta kiitos teille kaikille kirjoittajille. Olen saanut itselleni aikaa näiden sanotaanko, minulle jo jonkin verran elämää nähneelle asioita, joita en todellisuudessa uskonut olevan ja tavallaan tähän läheiselle sattuneen asiaan myöskin jonkinlaista suuntaa hyväksyä asia, joka koskee kovasti.. Joskus näitä lukiessa olen itkenut, joskus nauranut katketakseni. Elämä on niin monimuotoista, nytkin kirjoittaessa itku tulee. Mutta toisaalta tätä kautta näen mitä tänään ajatellaan eletään. Jotkut kirjoitukset kertovat valtavasta välittämättömyydestä, toisissa välitetään liikaakin, mutta melkein yhteistä on syvä yksinäisyys, läheisyyden puute ja ihmisten eläimellisyys. Kovasti olen järkyttynyt uskottomuuden paljoudesta ja sen väheksymisestä perheen pahoittaja. Seksi on miesten ongela suurin piirtein, tuntuu kuin heillä ei muuta elämää ja elämänarvoja olisikaan, jos ei suju, jätetään puoliso ja perhe. On tässä ollut opittavaa. Kuitenkin vielä jaksan uskoa omalta osalta moraaliin ja puhumiseen vaikeissakin asioissa, auttamaan meitä kaikkia ihmisiä saaman paremman elämän. Kiitos, että olen saanut tutustua näin luultavasti suurelta osin vähän nuorempien tämän ongelmiin. Toivon kuitenkin , että jaksaisitte kaikesta huolimatta uskoa vähän parempaan ja antaa toinen toisillenne anteeksi, löytää pitkämielisyyttä. Muistakaa, että lapsenne on seuraava sukupolvi, ei tehdä sitä heille niin vaikeaksi.
Tavallaan lähdin näille sivuille etsimään jotain vastausta ja lahtua tähän läheisen tilanteeseen, mutta kiitos teille kaikille kirjoittajille. Olen saanut itselleni aikaa näiden sanotaanko, minulle jo jonkin verran elämää nähneelle asioita, joita en todellisuudessa uskonut olevan ja tavallaan tähän läheiselle sattuneen asiaan myöskin jonkinlaista suuntaa hyväksyä asia, joka koskee kovasti.. Joskus näitä lukiessa olen itkenut, joskus nauranut katketakseni. Elämä on niin monimuotoista, nytkin kirjoittaessa itku tulee. Mutta toisaalta tätä kautta näen mitä tänään ajatellaan eletään. Jotkut kirjoitukset kertovat valtavasta välittämättömyydestä, toisissa välitetään liikaakin, mutta melkein yhteistä on syvä yksinäisyys, läheisyyden puute ja ihmisten eläimellisyys. Kovasti olen järkyttynyt uskottomuuden paljoudesta ja sen väheksymisestä perheen pahoittaja. Seksi on miesten ongela suurin piirtein, tuntuu kuin heillä ei muuta elämää ja elämänarvoja olisikaan, jos ei suju, jätetään puoliso ja perhe. On tässä ollut opittavaa. Kuitenkin vielä jaksan uskoa omalta osalta moraaliin ja puhumiseen vaikeissakin asioissa, auttamaan meitä kaikkia ihmisiä saaman paremman elämän. Kiitos, että olen saanut tutustua näin luultavasti suurelta osin vähän nuorempien tämän ongelmiin. Toivon kuitenkin , että jaksaisitte kaikesta huolimatta uskoa vähän parempaan ja antaa toinen toisillenne anteeksi, löytää pitkämielisyyttä. Muistakaa, että lapsenne on seuraava sukupolvi, ei tehdä sitä heille niin vaikeaksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.