Minulla on jonkinlainen sekoitus luulosairautta/paniikkihäiriötä/ahdistuneisuushäiriötä/masennusta.
Sain aikaisemmin selviä paniikkikohtauksia (hyperventiloin, sydämen tykytys, rytmihäiriöt, raajojen puutumiset). Kohtaus kesti yleensä n. 8h. Nykyään olen oppinut kontrolloimaan niitä, mutta sen sijaan saan ahdistuskohtauksia, jotka tulevat järkyttävästä turvattomuuden ja epätodellisuuden tunteesta. Se saattaa kestää muhiten mielessä päiviä.
Omituista oloa pahentaa se, että olen huomannut ajan kulkevan niiiiin nopeasti. Ihan liian.
Muistan vielä, kun joskus koulutunnit tuntui iäisyydeltä, nyt viikot menevät ihan siivillä. Ja se on pelottavaa... Nytkin ajattelen, että no, kohta olen kirjoittanut jo tämän viestin, ja kohta tästä viestin kirjoittamisesta on päiviä... Ja se pelottaa.
Miten saisin sen tunteen takaisin, että elämä kantaa, ja miten pääsisin taas "hetkeen" mukaan?
Tuntuu, että en ole tässä yhteiskunnassa "mukana".
Toivottavasti joku ymmärtää edes hitusen, mitä tarkoitan. Hyvää syksyä.
Sain aikaisemmin selviä paniikkikohtauksia (hyperventiloin, sydämen tykytys, rytmihäiriöt, raajojen puutumiset). Kohtaus kesti yleensä n. 8h. Nykyään olen oppinut kontrolloimaan niitä, mutta sen sijaan saan ahdistuskohtauksia, jotka tulevat järkyttävästä turvattomuuden ja epätodellisuuden tunteesta. Se saattaa kestää muhiten mielessä päiviä.
Omituista oloa pahentaa se, että olen huomannut ajan kulkevan niiiiin nopeasti. Ihan liian.
Muistan vielä, kun joskus koulutunnit tuntui iäisyydeltä, nyt viikot menevät ihan siivillä. Ja se on pelottavaa... Nytkin ajattelen, että no, kohta olen kirjoittanut jo tämän viestin, ja kohta tästä viestin kirjoittamisesta on päiviä... Ja se pelottaa.
Miten saisin sen tunteen takaisin, että elämä kantaa, ja miten pääsisin taas "hetkeen" mukaan?
Tuntuu, että en ole tässä yhteiskunnassa "mukana".
Toivottavasti joku ymmärtää edes hitusen, mitä tarkoitan. Hyvää syksyä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.