Kylläpä oli huumemyönteinen ohjelma. Ilmeisesti sen tarkoitus oli puolustella mielisairaaloissa potilailla tehtyjä LSD-kokeita. Ei kerrottu miten vaarallisesta aineesta onkaan kyse; lsd-taipale saattaa jäädä päälle, erittäinkin pahoja takaumia saattaa tulla vuosienkin päästä, jopa loppuelämä. Asian tiimoilta on tehty jopa korvausvaatimuksia Suomen valtioita kohtaan.
Ohjelmassa kävi hyvin ilmi psykokulttuurin yhteys hippikulttuurin ja huumeisiin. Monet psykologit olivat aikanaan huumehippejä. Toisekseen huumeitten käyttö liittyy autenttisen minuuden etsimiseen. Oikeasti mitään autenttista minuutta ei ole olemassakaan, ilmeisesti autenttisella minuudella tarkoitetaan (potilaan kohdalla) hiljaista ja nöyrää nyyttiä millaiseen psykiatrisella hoidolla juuri pyritään.
Ohjelmassa kävi hyvin ilmi psykokulttuurin yhteys hippikulttuurin ja huumeisiin. Monet psykologit olivat aikanaan huumehippejä. Toisekseen huumeitten käyttö liittyy autenttisen minuuden etsimiseen. Oikeasti mitään autenttista minuutta ei ole olemassakaan, ilmeisesti autenttisella minuudella tarkoitetaan (potilaan kohdalla) hiljaista ja nöyrää nyyttiä millaiseen psykiatrisella hoidolla juuri pyritään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieman oikaisua olit trolli tai et:
1. LSD-trippi ei voi jäädä päälle
2. takaumat (eng. flashbacks) eivät ole muuta kuin oman egollisen mielen luomia traumoja. Niihin pätee samat hoidot kuin perinteisiinkin traumoihin. Näistä on turha murehtia jos vastaanottaa ennen matkaa tämän matkavinkin: PÄÄSTÄ IRTI!
3. Jos LSD:sta jää pysyviä muutoksia näköön kyseessä on HPPD (hallusinogenic persisting perception disorder) eli vapaasti suomennettuna hallusinogeenien käytöstä johtuva jatkuva havaintohäiriö. esim. henkilö LSD:a otettuaan on nähnyt kaverinsa auran, käytön jälkeen tämä on jäänyt päälle ja hän näkee kaikkien aurat. Hetken aikaa on hauskaa, kunnes tajuaakin ettei erota kasvonpiirteitä värien joukosta... Sitten huudetaan apuun yhteiskuntaa... Näin siinä käy kun mennään lääkemafian valistusta uskovana ottamaan näitä aineita.
Eli niin kuin monet vastakulttuurin edelläkävijät ovat painottaneet: "Mikä tulee psykedeelisen aineen käytöstä lähtee myös sillä!" Ei siihen mitään neurotoksiini kuuria tarvita parantuakseen, kuten nykyinen "käypä" hoito ehdottaa.
4. Huumeiden käyttö ei liity mihinkään autenttisen minuuden etsimiseen, vaikka tässä käytetty huume siihen liittyisikin. Olisi syytä huomioida eri päihteiden käyttökulttuurien erot. Ei kukaan voi väittää esim. että GHB:n käyttö liittyisi autenttisen minuuden etsimiseen...
5. Uskomus ettei autenttista minuutta ole olemassakaan ei ole kuin perustelematon teesi. _oikeasti_ tätä uskomusta eivät pidä varmana kuin denialistit.
On todella sääli että "psykokulttuuri" ei vielä ole luopunut korporaatiomafian talutushihnasta ja ottanut psykedeeliterapiaa mielenterveydenhäiriöiden keskeisimmäksi hoitomuodoksi. Sanoihan se Timppakin psykedeelien olevan uuden vuosituhannen lääkkeitä MT-häiriöihin ja sitä ne oikein käytettynä ovatkin.
LSD on määritetty Suomen rikoslaissa "Erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi" Lisäksi sen valmistus ja käyttö on kokonaan kielletty useissa maissa, mukaanlukien terapiakäyttö. Sen sopimattomuus lääkkeeksi havaittiin jo 1960-luvulla. (wikipedia) Tuskin turhan takia.
Ilmeisesti kävi niin että silloin 1960-luvulla kun mielisairaaloissa tehtiin LSD-kokeita, käytettiin hyvin erilaisia annoskokoja ja määriä. Näitä kokeita tehtiin Suomessakin mm. Huutoniemen mielisairaalassa jossa myöhemmin Stakesin pääjohtajana tunnetuksi tullut Vappu Taipale oli silloin harjoittelijana. Taipale antoi asiasta vuonna 2001 surullisenkuuluisan LSD-lausuntonsa.
Psykiatriassa on ihan tavallista että vuosikymmeniä sitten hylätyt hoitomenetelmät (mm. LSD) otetaan uudestaan käyttöön. LSD:n kohdalla paluu tutkimuksen piiriin tapahtui viime vuosikymmenen lopulla. Tieteessä ja tiededokumenteissa ei kaikkea voi jättää tuomion jylyn alle mutta kai nyt jokin moraali on oltava.
"1. LSD-trippi ei voi jäädä päälle "
http://www.paihdelinkki.fi/Pikatieto/?c=Lsd
"Runsaan käytön riskit, pitkäaikaishaitat: ... ”Pahat matkat” voivat jäädä päälle". Tony Halme kertoi kirjaassan "Jumala armahtaa, minä en" kuinka LSD-taipaleelle jääneet katunarkkarit ovat hyvin yleinen näky Kaliforniassa.
"2. takaumat (eng. flashbacks) eivät ole muuta kuin oman egollisen mielen luomia traumoja."
"Takaumat (flash back) aiheuttavat ajatusten tai tunnetilojen ohimeneviä muutoksia spontaanisti, ilman päihteen käyttöä. Täyttä varmuutta näiden kokemusten yhteydestä aiempaan LSD:n käyttöön ei kuitenkaan ole."
Niin, siis TÄYTTÄ varmuutta. Muuten vain tulee takaumia. Onko sitten yhteys muuhun päihteeseen/psyykelääkkeeseen? Psykologiassa on hyvin tavallista että kaikki mt-oireet selitetään johtuvan jostain muusta kuin sairaalasta, lääkkeestä ja hoidosta.
"Näistä on turha murehtia jos vastaanottaa ennen matkaa tämän matkavinkin: PÄÄSTÄ IRTI!"
Tarkoitat siis että takaumat johtuvat hoitovastaisuudesta? Ihan kuin kirkko keskiajalla:"sairautesi johtuvat synneistäsi". Jos hoidon tehon sanotaan vesittyvän hoitovastaisuuteen niin silloinhan hoidolla ei ole muuta tehoa kuin lumevaikutus, hoidon tehokkuuden mittaustavasta nyt puhumattakaan.
"3. ...Hetken aikaa on hauskaa, kunnes tajuaakin ettei erota kasvonpiirteitä värien joukosta..." Niimpä niin. Huumeitten parissa elävät uhkarohkeat ja vastuuttomat ihmiset. Turha heille on mitään paasata, ei he mitään kuuntele.
"4. Olisi syytä huomioida eri päihteiden käyttökulttuurien erot."
Aivan totta! Klassinen narkkari pakenee huumeilla todellisuutta. Joissakin kulttuureissa huumaavat kasvit ovat kiinteä osa uskontoa. Hippikulttuurilla on uskonnon piirteitä ("toisen auran näkeminen"). Psykologiassa nähdään että potilaan minuus on jäänyt sairauden alle.
"5. Uskomus ettei autenttista minuutta ole olemassakaan ei ole kuin perustelematon teesi. _oikeasti_ tätä uskomusta eivät pidä varmana kuin denialistit."
Kyllä väitteeseen ettei autenttista minuutta ole uskovat myös monet oppineet. Esim. sosiologi Janne Kivivuori (s. 1967) ja biologi Susanna Björkholm (s. 1967). He ovat yhdessa tiedetoimittaja Marko Hamilon ja muutaman muun kanssa kirjoittaneet kirjan "Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa"(2007). Kirja on yhteiskunnan ylipsykologisoitumisen kritiikki.
On aivan totta että denialismi (kts. wikipedia) on yksi ansa johon psykokritiikissä voi langeta. Eikä ihme: mikä tahansa lehtiartikkeli tai tv-ohjelma niin lähes aina siellä on se sosiaalidosentti toistamassa ne samat hatarat väitteet psykosektorin puolesta. Rahvas voi luulla että kaikki psykologiset väittämät ovat tieteellisesti todistettuja (oikeasti näin ei ole) ja alkaa vastustaa tiedettä. Kun hän vielä netissä törmää skientologien löpinöihin niin selvän teki. Skientologeilla on ihmeellinen kyky saada vaikuttamaan selvinkin tosiasia hillittömältä humpuukilta.
Väite maksetusta todistajalausunnosta on kieltämättä houkuttava ja kyllä se on jossain tapauksissa vedetty hihasta mutta en jaksa uskoa että Myllykangas & Tuomainen kirjassaan Pharmageddon valehtelisivat. Kyse on lääkkeitten, lähinnä kolesterolilääkkeitten ja myös psyykelääkkeitten tutkimuksista. Mikäli väitteessä olisi pienikin virhe niin sitä olisi aivan varmasti rummutettu kaikissa lehdissä viikkotolkulla. Lehdistön helmasynteihin kuuluu denialismi: harras toive että psykologia olisi suuri viisaus yli kaiken muun on muuttunut pyhäksi totuudeksi.