En uskalla kertoa kavereilleni näistä ajatuksistani. Mutta viime aikoina on alkanut tuntumaan siltä, että saatan olla bi. Tai ehkä jopa lesbo?
Tunnen pelkääväni miehiä, ja haaveilen naisista. Tahtoisin niin kovasti EDES suudella naista, ja saada tietää miltä se todella tuntuu. Olen seurustellut miehen kanssa, ja en tuntenut ikinä haluavani häntä seksuaalisesti, vaikka hän hyvännäköinen ja mukava olikin. Enkä oikein oppinut rakastamaankaan häntä. Ja lopuksi tuntui siltä etten edes pitänyt hänestä liiemmin. Ihmisenä kyllä, mutta jokin ei loksahtanut kohdalleen. Olin jo aiemmin miettinyt naisia. Itseasiassa olen miettinyt naisia romanttisessa mielessä jo hyvin pienenä.
Miten saisin tietää, mihin suuntaan heilahdan!? Tämä on tuskaa, mutta tässä pikkukylässä ei edes uskalla tehdä liikettä naista kohtaan. Kaikki kuulisivat heti, vaikken ole vielä varmistunut pidänkö naisista vai miehistä, vaiko molemmista. Tyhmää tämä ajatus on, mutta ajattelin mennä suutelemaan tyttöä kännissä. Vaikka tuntematonta. Tietenkään en pakottaen. Ja fantasioin tekeväni muutakin.
Naisia ajatellessa fantasioin niin paljon pidemmälle kuin miehiä ajatellessa! Ja haaveilen koskevani naista, mutta miehen koskettelu ei oikein houkuttele. Ollenkaan...
Miten löysitte bi-parinne? Miten saitte tietää olevanne bi? Miten uskalsitte tulla ulos kaapista?
Tunnen pelkääväni miehiä, ja haaveilen naisista. Tahtoisin niin kovasti EDES suudella naista, ja saada tietää miltä se todella tuntuu. Olen seurustellut miehen kanssa, ja en tuntenut ikinä haluavani häntä seksuaalisesti, vaikka hän hyvännäköinen ja mukava olikin. Enkä oikein oppinut rakastamaankaan häntä. Ja lopuksi tuntui siltä etten edes pitänyt hänestä liiemmin. Ihmisenä kyllä, mutta jokin ei loksahtanut kohdalleen. Olin jo aiemmin miettinyt naisia. Itseasiassa olen miettinyt naisia romanttisessa mielessä jo hyvin pienenä.
Miten saisin tietää, mihin suuntaan heilahdan!? Tämä on tuskaa, mutta tässä pikkukylässä ei edes uskalla tehdä liikettä naista kohtaan. Kaikki kuulisivat heti, vaikken ole vielä varmistunut pidänkö naisista vai miehistä, vaiko molemmista. Tyhmää tämä ajatus on, mutta ajattelin mennä suutelemaan tyttöä kännissä. Vaikka tuntematonta. Tietenkään en pakottaen. Ja fantasioin tekeväni muutakin.
Naisia ajatellessa fantasioin niin paljon pidemmälle kuin miehiä ajatellessa! Ja haaveilen koskevani naista, mutta miehen koskettelu ei oikein houkuttele. Ollenkaan...
Miten löysitte bi-parinne? Miten saitte tietää olevanne bi? Miten uskalsitte tulla ulos kaapista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...mitenkä sain tietää olevani bi..? Ihastuin työkaveriini ja halusin häntä seksuaalisesti täysin samalla tavalla kuin miestäkin olen elämäni aikana halunnut. Tunne oli tosiaankin täysin samanlainen. Aluksi hölmistyin täysin ja mietin, että mitä hittoa tässä oikein tapahtuu ja kun vetovoima meidän välillä oli sitten niin suuri, ettemme voineet koskea toisiamme ilman, että tartuimme toisiimme tiukemmin niin totesin, että näin se voi näköjään myös mennä. Toki koin asian kanssa ihan järkyttävän shokin ensin, mutta kun asian hyväksyin niin olin oikeastaan helpottunut asiasta. Kun olin lopulta sinut itseni kanssa niin kerroin asiasta myös ystävilleni ja vanhemmilleni ja siskoilleni... ei siinä sen kummempaa.
Nykyään ihastun enemmän naisiin kuin miehiin, mutta ei mulla ole mitään vastenmielisyyttä miehiäkään kohtaan.. heitä vaan tulee kiinnostavia eteen harvemmin kuin naisia...
Murrosiässä aloin tajuta naisten houkuttelevan paljon enemmän kun miesten. Koska olin murrosikäinen, en voinut olla asiasta varma vielä vuosiin, se ikä kun nyt tekee sitä monille. Jossain vaiheessa vain tunsin olevani varma, mutta uskomattoman kauan meni ennenkö tajusin että olen ollut bi jo lapsena. Eli vastauksena miten sain tietää: minä vain tiesin. Epäröintiä kestää aikansa ja sitten sitä joko kokeilee tai vain tietää, riippuen ihmisestä. Epäröinti ja ihmettely kuuluu asiaan. Pikaratkaisua ei ole, itselläni se kesti vuosia.
Kaapista tulin pikkuhiljaa. Ensimmäisenä serkulleni, jolle on helppo puhua aivan kaikesta. Ehkä vuosi sen jälkeen lipsautin sivulauseessa yhdelle kaverille. Pari vuotta sen jälkeen julkaisin asian Facebookin 25 asiaa minusta -muistiinpanossa. Sitten kerroin yhdelle kaverille, sitten toiselle, sitten toiselle serkulleni. Ja nyt aivan vähän aikaa sitten viimein vanhemmilleni, tekstiviestillä :D . Miten uskalsin? Pari ekaa kertaa oli vastauksia puolisuoriin kysymyksiin ja tiesin etteivät kyseiset ihmiset välitä. Yksi oli lipsautus puheen joukossa sopivalla mielialalla leikkiälaskettaessa. Facebook oli hetken mielijohde, vaikka sydän sen jälkeen jyskytti kivasti. Toisen serkun tyttöystävälle kerroin suoraan, kun ärsytti kun oltiin asiaa sivuttu moneen otteeseen, mutten ollut saanut suutani auki. Serkkuni sai tietää häneltä. Vanhemmille kertominen oli vaikea paikka, yritin monta kuukautta. Sitten vain meni yksipäivä hermo ja tekstari lähti. Kyllä oli mieli sekasin koko loppupäivän, vaikka he asian hyvin ottivatkin. Eli sitä uskaltaa kun tulee sopiva tilanne tai hermo menee :D
Viidellennä, (vai kuudennella?) luokalla tajusin, että olin ihastunut parhaaseen ystävääni. Ensinhän se säikäytti, mietin vain, että mikä minua vaivasi ja miten tämä oli muka mahdollista. Seitsemännellä luokalla sitten vihdoin ja viimein hyväksyin sen. Kaapissa olen vieläkin vaikka naiset enemmän kiinnostavatkin kuin miehet, perheeni ei ottaisi asiaa kovin mielellään vastaan, jotenka olen päättänyt salata asian niin kauan, kunnes löydän sen naisen, jonka kanssa tahdon jakaa elämäni, silloin sen perheelleni kerron vaikka he eivät ymmärtäisikään. Ystäväni onneksi tietävät asiasta ja ovat sen kanssa ihan sujut. :)
Itselläni on todella jännä ja hämmentävä menneisyys, lapsena ihannoin lähinnä nais puoleisia satuhahmoja ym, mm. vaahtosin vuoden päivät arelista. koin niiden olevan lumoavan kauniita. Noh, ikää myöten kiinnostus naisia kohtaa väheni tai siis tunteiden kohdalla. Olen tuntenut ikäni seksuualista veto voimaa vain naiseen, en pitänyt sitä murkkuna mitenkään ongelmallisena asiana... Miehet oli minulle tunteet, nainen seksuualisuus.
Noh, ikää alkoi tulla lisää, ja aloin pohtia asiaa päässäni 16-vuotiaana, lopulta päädyin seksuuali kasvatus kursille, meillä oli homo/bi päivä, silloin aloin löytää itseäni.. Kyseisenä päivänä käsiteltiin paljon seksuualisen suuntauksen tekijöitä. Ja herätettiin ajatus, olinko minä oikeasti se mitä ajattelin olevani? Toi ajatus osui minuun kuin kiveen... Sanoin hiljaa mielessäni, olen kai bi tai lesbo... mutta en hetero. Kyseisen päivän jälkeen rupesin testaamaan itseäni, näinkö hyvän näköisten miesten rinnalla, myös naisia... Testi oli murskaava...
17-vuotiaana, ihastuin ekaa kertaa tyttöön, ja päätin tämän jälkeen kokeilla säätöä naisen kanssa.. Ihastuinkin kohteeseeni, eri tavalla... Mutta olin enemmän tossissani kuin yhdenkään miehen kanssa.. Kohteeni lopetti tämän säädön. Ja minä puolestaan meni seksuualisen suuntaukseni kanssa kriisiin...
Nykyään olen hyväksynyt suuntaukseni, en osaa vieläkään vetää viivaa olenko nyt lesbo vai bi.. Mutta se ei haittaa, minua.. Koen tosin kiinnostuvani herkemmin naisista kuin miehistä.