Hain eilen kotio uuden, kolmekuukautisen kissanpennun, kun ajattelin että saataisi seuraa energiselle 5 kk ikäiselle kissalle. Molemmat ovat uroksia. Vanhempi kissa hyökkää kokoajan pienemmän kimppuun eikä aikaa kotiin tutustumiseen oikein ole, ja se luultavasti myös stressaa sitä kun on syönyt vain kaksi raksua. Voi olla että uuden kodin mielenkiintokin on mennyt ruokahalun edelle. Mitä teen kun vanhempi kissa kuitenkin puree pienempää? Ei nyt sillain että haavoja tulisi, mutta ei se leikiltäkään näytä kun se vainoaa sitä eikä anna sille hetkeäkään rauhaa.
Olen laittanut nyt sitten vanhemman kissan pari kertaa parvekkeelle, muttei oikein tunnu sekään hyvältä, että taloon tulee uusi kissa ja vanha joutuu parvekkeelle, mutta ajattelin että se toisi pennulle turvallisemman olon kun saa rauhakseen vähän tutkia että missä sitä edes ollaan.
Luin netistä että joskus on mennyt myös 4 viikkoa että vanha kissa on hyväksynyt uuden, mutta puremista en hyväksy. Jankutan vieressä "EI!" ja irrotan ne toisistaan ja koitan nököttää niitten kanssa lattialla ja leikkiä vanhemman kanssa että se saisi muuta ajateltavaa.. Huolettaa vaan kun pitäisi töissä käydä, voiko vanhempaan kissaan edes luottaa ettei se satuta sitä pahemmin? Olenko turhan hysteerinen? Kävi myös mielessäni että jos kissanpennun antaisi hoitoon kuukaudeksi pariksi, jotta se kasvaisi isommaksi ja kykenisi puolustautumaankin vähän ettei tarvitsisi piiloutua kokoajan.. Maltti on valttia, mutta hermot ei kuuntele järki puheita enää. :-)
Olen laittanut nyt sitten vanhemman kissan pari kertaa parvekkeelle, muttei oikein tunnu sekään hyvältä, että taloon tulee uusi kissa ja vanha joutuu parvekkeelle, mutta ajattelin että se toisi pennulle turvallisemman olon kun saa rauhakseen vähän tutkia että missä sitä edes ollaan.
Luin netistä että joskus on mennyt myös 4 viikkoa että vanha kissa on hyväksynyt uuden, mutta puremista en hyväksy. Jankutan vieressä "EI!" ja irrotan ne toisistaan ja koitan nököttää niitten kanssa lattialla ja leikkiä vanhemman kanssa että se saisi muuta ajateltavaa.. Huolettaa vaan kun pitäisi töissä käydä, voiko vanhempaan kissaan edes luottaa ettei se satuta sitä pahemmin? Olenko turhan hysteerinen? Kävi myös mielessäni että jos kissanpennun antaisi hoitoon kuukaudeksi pariksi, jotta se kasvaisi isommaksi ja kykenisi puolustautumaankin vähän ettei tarvitsisi piiloutua kokoajan.. Maltti on valttia, mutta hermot ei kuuntele järki puheita enää. :-)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä 7 kissaa itsellä, joten menoa ja meininkiä riittää. Yli viikko sitten löysin metsästä 4vk tyttökisun pennun, vein kotio ja hoivasin.. mutta, meidämpäs 4kk kollinpoikanen innostui ja juuri tuota mainitsemaasi puremista esiintyi koko viime viikko. Sanoin monesti "ei" ja hätäännyin itsekin että mitä ihmettä, yrittääkö se saada sen hengiltä, mutta ei. Kyse on arvojärjestyksestä ja kun tämä pentu saadaan "uskomaan" että vanhempi on se pomo, on kaikki ok. Joten seuraile tilannetta ja n. 95% varmuudella voin sanoa ettei sun tarvi luopuu kissunpennustasi :) Ja tosiaan, tämä meidän kollipoika ei antanut edes tyttelin syödä...kunhan kiusasi. Nyt ne ovat ylimmät ystävykset ja nukkuvat vierekkäin =) Itseasiassa juuri nytkin. Joten malttia todellakin! Ps. 3kk kissanpentu pystyy kyllä puolustautumaan hyvin =))
4 viikkoisen pennun ja 4 kk vanhan pennun välillä on kyseessä mikään arvojärjestys, sen määrittely tapahtuu myöhemmin, yleensä silloin kun sukukypsyys alkaa tai kotiin tulee uusi aikuinen kissa.
No hyvä, kerkesin jo huolestuun toden teolla :) Tarkkailen tilannetta rauhassa, eiköhän se siitä. :) Kiitos vastauksesta :)
Ja sitten Feliway-laite seinään ja hyvässä lykyssä kissat vähän rauhoittuu ja alkaa pitää toisiaan ystävinään. Ja hajujen sekoittumiseksi harjaillaan samalla harjalla molempia kisuja.
ja sitten vielä töissä käynnin ajaksi olisi varmaan hyvä, jos kissat voisivat olla eri huoneissa ainakin alkuun, kunnes tottuvat toisiinsa.