miksi ihmiset luulee että jos joku sairastaa masennusta, niin siihen auttaa joku hei kyllä se tästä muuttuu paremmaksi kommentti tai piristy vähän, huomenna paistaa jo aurinko.
olen siis ikäni sairastanut masennusta ja syön siihen lääkkeitä, saan jatkuvaa ammattilaisten apua jne. siltikään kukaan lähipiirissäni ei käsitä tilannetta vaikka ovat olleet mukana kokouksissa jne.
Olen kohta 30v ihan "järjissäni" oleva nainen, välillä vaan vituttaa ja ankarasti.
Koskahan ihmiset minun lähellä oppii siihen että kun masentaa ja vituttaa niin antais minun olla vaan? Olen asian monesti tehnyt selväksi ihmisille vaan kun ei mene perille. Ja tiedän itsekin että se paska taas luisuu jossain vaiheessa pois niskasta. Osa tuttavistani on sitten ottanut tällaisen lääkäri perspektiivin minuun... ahaa, sinulla on taas tuollainen olo, no, se on vain nyt vaihe jne paskaa.
ehkä ei ollut taas kovin viisas kirjoitus mutta täytyyhän sitä johonkin avautua kun ei jaksa pihalle mennä huutamaan.
Masentuneena kaikki on syvältä, joten silloin ei kaipaa mitään tekopirteyttä.
on tämä elämä toisinaan niin persiistä.
olen siis ikäni sairastanut masennusta ja syön siihen lääkkeitä, saan jatkuvaa ammattilaisten apua jne. siltikään kukaan lähipiirissäni ei käsitä tilannetta vaikka ovat olleet mukana kokouksissa jne.
Olen kohta 30v ihan "järjissäni" oleva nainen, välillä vaan vituttaa ja ankarasti.
Koskahan ihmiset minun lähellä oppii siihen että kun masentaa ja vituttaa niin antais minun olla vaan? Olen asian monesti tehnyt selväksi ihmisille vaan kun ei mene perille. Ja tiedän itsekin että se paska taas luisuu jossain vaiheessa pois niskasta. Osa tuttavistani on sitten ottanut tällaisen lääkäri perspektiivin minuun... ahaa, sinulla on taas tuollainen olo, no, se on vain nyt vaihe jne paskaa.
ehkä ei ollut taas kovin viisas kirjoitus mutta täytyyhän sitä johonkin avautua kun ei jaksa pihalle mennä huutamaan.
Masentuneena kaikki on syvältä, joten silloin ei kaipaa mitään tekopirteyttä.
on tämä elämä toisinaan niin persiistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta hyviä kohtaamisia ihmisten kanssa on sellaiset, joissa itsestäni ei tehdä outoa kummajaista eikä muutenkaan yritetä temppuilla mitään sen takia, että olen masentunut. Tai mistään muistakaan toissijaisista syistä. Silloin kun ihmiset kohtaavat toisensa suoraan ja samalla tasolla, tapahtuu hyvää kohtaamista, niin masentuneiden kuin ihmisten yleensäkin kohdalla. Jotenkin juuri tuo vain vaikuttaa olevan meille niin pirun vaikeaa. Aina pitää puuttua sen toisen ihmisen ulkoiseen ilmiasuun jotenkin ja asennoitua sen mukaan joko ylös- tai alaspäin katsellen. Miksi on niin pirun vaikeaa kohdata ihminen ihan ihmisenä? Varmaan sen takia, että samalla joutuu kohtaamaan itsensä...?
Niinpä, sinäpä sen sanoit. Et ole ainoa. Minä vaan olen onneksi jo päässyt "kuiville". Todennäköisesti pysyvästi. Vähänkö on onnellinen olo!