Hei! Täällä on yksi vauvahaaveilija, jolle vauva olisi enemmän kuin tervetullut JOS kaikki omassa terveyessä olis kohillaan. Olin tähystysleikkauksessa viikko sitten ja nyt on vielä munasarjakystien kanssakin ongelmia ja niiden takia meenkin lääkäriin pian. En taida enää kestää, jos joudun taas siirtämään haaveita mahdollisen leikkauksen tms. takia, kun tämän tähystysleikkauksen ja siihen jonottamiseen meni jo niin kauan aikaa.
Onko paikalla muita, joilla muuten kaikki olisi valmiina ja toiveita olisi, mutta pitää odotella tämmöisten terveysjuttujen takia? Olisi mukava jakaa kokemuksia ja "kuluttaa" aikaa yhdessä, jotta toiveista voisi alkaa yrittää tehdä totta...
Onko paikalla muita, joilla muuten kaikki olisi valmiina ja toiveita olisi, mutta pitää odotella tämmöisten terveysjuttujen takia? Olisi mukava jakaa kokemuksia ja "kuluttaa" aikaa yhdessä, jotta toiveista voisi alkaa yrittää tehdä totta...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heissan!
Minullakin on vaihtelevasti käynyt mielessä perheenlisäyksen hankkiminen... tai eihän niitä pikkuisia noin vain hankita. Mutta kuitenkin.
Sairastan toistuvaa masennusta ja lääkearsenaali sen mukainen. Siinä on jo yksi todella iso syy, miksi en toiveistani huolimatta voi toteuttaa haavettani.
Olen aina pienestä pitäen halunnut ison perheen. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että saanko siihen enää koskaan mahdollisuutta.
Ensimmäistä yrittäessämme meillä meni 6kk ennen kuin tärppäsi. Kiertoni on todella epäsäännöllinen, pahimmillaan 70pv. En tiedä ovuloinko edes joka kerta. Olen 25-vuotias, joten aikaa kyllä on vielä toteuttaa perheenlisäyshaavet, jos terveyteni antaa myöten.
Ensimmäinen toiveeni olisi olla terve. Mieskin on sanonut, että mietitään sitten sitä perheenlisäystä. Tuntuu vain niin turhauttavalle, kun välillä puskee vauvakuume. Menkkoja ei ole kuulunut, mutta se johtunee kaiketi epäsäännöllisestä kierrostani. Testejä olen tehnyt ja negaa ovat näyttäneet. Pakko tehdä niitä testejä niin kauan kunnes menkat alkavat. En halua millään tavalla riskeerata sitä mahdollisuutta, että sisälläni kasvaisikin uusi elämä. Sekin on tosin todella epätodennäköistä.
Tsemppiä sinulle ja jaksamista! Kyllä se aika koittaa, kun pääset lähemmäksi haavettasi tulla äidiksi. :)
Täällä melko samanlainen tilanne. Itseltäni löytyi viime talvena endometrioosia molemmista munasarjoista. Sitä sitten leikattiin keväällä ja sen jälkeen laitettiin lääkitys muutamaksi kuukaudeksi päälle, ettei endomterioosi heti uusisi. Nyt sitten vain odotellaan, että lääkkeen vaikutus lakkaisi ja kuukautiset alkaisivat, jotta pääsisi yrittelemään sitä lasta. Odottavan aika on pitkä!
Onpa mukava (tai eihän tämä mukava tilanne ole), että on ihmisiä, jotka ymmärtävät odottamisen tuskan tätäkin kautta. Kävin itse tänään lääkärissä munasarjakystien takia ja leikkaushan se sieltäkin on tulossa, mikä oli jo osin arvattavissa, mutta itkuhan siellä lääkärissä pääsi. Taas tätä leikkausajan odottamista ja mieli on niin maassa ku olla ja voi. Miksi vaikeuksien pitää alkaa kasaantua? Mitähän vielä tämänkin jälkeen. Alkaa mennä jo usko kaikkeen :(
Miimuskamaamuska, kiitos tsempeistä! Tulevat kyllä enemmän kuin tarpeeseen tällä hetkellä. Toivon myös teille voimia ja jaksamista! Teillä taitaa kirjoituksesi perusteella olevan jo yksi pikkuinen? :)
Tyttö tallainen -90, miten toivuit endometrioosin leikkauksesta? Tehdäänkö sekin tähystämällä? Minkälaiset kivut leikkauksen jälkeen?
http://www.babyblogi.vuodatus.net/blog/2514886/endometrioosi-leikkaus/
Kerroon blogissani endometrioosistani ja vauvahaaveista, ylhäällä linkki postaukseen, joka kertoo nimenomaan leikkauksesta toipumisesta. Aika rankka kokemus oli siis. Käyhän lukemassa ja jätä mielellään kommenttiakin. :)
Vauvahaaveita on, keväällä jo odotinkin kolmatta ja kesken meni. Kesällä sairastiin burn outin ja edelleen toipilas, lääkkeitä pikkuhiljaa laskettu alas ja vointi on ihan hyvä. Masennustahan miulla ei ole, mutta paniikkihäiriö oireilee vieläkin jonkunverran.. Toiveissa olisi että vuoden loppuun mennessä olisi lääkkeet laskettu alas ja pikkuhiljaa vois alkaa yrittää uudelleen. Suoraan sanottuna vituttaa tää oma terveys. Km jälkeen purin surua töihin ihan hulluna ja huonosti kävi, ehkä siitä oppi jotain, pitää puhua eikä käpertyä sisään.
Vauvankaipuu on kova...
vauvahaaveita, pelkoja, sekavia tunnelmia.. menkat yli 3vkoa myöhässä, negaa näyttää, mutta kaikki muut merkit olis. Huomenna lääkäriin ja eiköhän siellä selviä. Pelottaa näiden sairauksien takia vauvahaaveet. Kilpirauhasen kanssa ongelmia, asentohuimaus/niskaperäinen, selkä odottaa leikkausta (ellei parane kuntoutuksella) välillä paniikkihäiriötä, traumaperäinen ahdistuneisuushäiriö ja masennus ollut. Että siinä pieni luettelo omista sairauksista. Ja kateellisena katselen niitä äitejä, jotka voivat vaan olla rennosti lastensa kanssa, ilman että heillä itsellään terveyden kanssa ongelmia.
Sitten välillä itken kun tuntuu että kaipaan sitä jotain tuohon rinnan päälle tuhisemaan, samalla pelkään kamalasti mitä se tulisi olemaan.. ristiriitaista. Eli et ole ainoa :)
Tarkoitan lähinnä noita kilpirauhasjuttuja ja masennusta ja ahdistuneisuutta? Miulla on myös kilpirauhasen kanssa ongelmia, onneksi nyt näyttäis olevan arvot hyvät, sehän lisää keskenmenon riskiä jos ei ole normi arvot, ja hedelmöittyminenkin voi olla vaikeaa.
Miekin vaan ootan et aika kuluis, sen tiedän olevan lääke tähän omaan uupumukseen, pitää vaan yrittää olla kierrokset suht matalalla, ja nauttia arjesta ja sen pienistä iloista. Odotella sitä päivää ettei enää ahdista ilman lääkkeitä.
Pieni lohdutuksen sananen, jokaisella on jotain ongelmia, ne äidit kenellä on terveys, saattaa olla paskassa liitossa tai kärsiä taloudellisista ongelmista, läheisen kuolemasta, tai vaikka selittämättömästä lapsettomuudesta. Jokaiselle annetaan jotain kuormasta, ja jos jonkun elämä näyttää täydelliseltä niin sitähän se ei ole, koska mikäänhän ei ole täydellistä. Tyydyttävää, onnellista, ja tasapainoista, mutta ei täydellistä. Kukaan ei pääse pälkähästä, sanotaan näin.
Kerrohan sit miten lääkäri meni!?
no arvoja ei ole otettu pitkään aikaan, eli pitäs käydä ottamassa. Luulen että ne on suht ok. Mutta olipa hyvä tietää että se voi vaikuttaa tuohon hedelmöittymiseen ja keskenmenon riskiin, en ole nimittäin tiennytkään :(
Ja ahdistukset ei ole kurissa.. nämä olleet vuosia. Minullakin menee lääkitys (cipramil) enkä tiedä onko siitä nyt hirveästi ollut apua, tarvittaessa joudun ottamaan myös pamia. Asiat ovat enemmänkin päänsisäisiä ja ne pitäisi jotenkin vaan jaksaa saada käytyä läpi, tiedän että kun uskaltaisin alkaa elämään, niin myös ahdistuskin voisi laantua. Tämän kaiken keskellä mietin, mikä olisi itselle hyväksi jos tulisin raskaaksi, jaksanko öisiä heräämisiä, itkua, kiukkua.. ja ennenkaikkea pystynkö antamaan kaiken tuen ja rakkauden minkä lapsi tarvii. Ja joo, negatiivinenhan se oli. Eli ei vauvaa..
ja on varmaan kaikilla jotain, mutta kyllä kateeksi käy kun katselen kaveripariskuntia, naimisissa suurin osa ja arki menee suht mukavasti. Toinen ainakin töissä, lasten kanssa sitten vapaa-ajalla touhutaan enemmän ja parisuhdekkin toimii. Ystävälläni meni selkä (väliaikaisesti) ja silloin hän sanoi, että ymmärtää todella hyvin mitä kestän oman selkäni kanssa eikä olisi ikinä uskonut että kipu voi olla niin hirveää, ja oli samalla aina luullut, että marisen turhasta.
mutta näitä mustia kortteja on korttipakasta jo niin paljon tullut, että vois niitä punaisiakin alkaa tulemaan pikkuhiljaa :)
Pahoittelut negasta..
Toivottavasti ensi vuodelle olis kokonainen pakka punaista korttia :)