Vikaa on päässä kun en nukutuksi saa ilman unilääkettä, mutta onkohan mun päässä enemmänkin vikaa, sillä muo vituttaa niin ankarasti jos joku asia ei mee nappiin ja sitten stressaa kaikki pienetkin asita. esim. tänään ei menny auto katsastuksesta läpi ja se vitutti todella paljon ja ajoin vittuuntuneena korjaamaan sitä. En onnistunut korjaamaan sitä ja sitten vitutti vielä enemmän ja mietin koko illan miten saan sen kuntoon ja paljonko maksaa jos joutuu korjaamoon viedä.
Sitten muo stressaa kaikki asiat joita joutuu hoitamaan huomenna, ylihuomenna jne. Jos en muuta mieti, niin tulee just mieleen että "ai niin, huomenna saa mennä auttamaan mutsia siinä ja siinä asiassa ja ylihuomenna pitää viedä lappu postiin" tms.
Eli mulla on alkanut olemaan tosi vaikeaa, koska silloin kun teen jotain, niin aina on pieni vitutus päällä ja jos ei joku homma onnistu niin kuin ajattelin, niin sitten todella vituttaa.
SItten päässä pyörii noi kaikki mahdolliset asiat enkä voi rentoutua lainkaan. Onko tämä luonteenpiirre, vai onko toi joku mielenvika? Sen takia en saa nukutuksikaan ilman lääkkeitä kun asiat pyörii mielessä ja sekö sitten vituttaa entistä enemmän.
Sitten muo stressaa kaikki asiat joita joutuu hoitamaan huomenna, ylihuomenna jne. Jos en muuta mieti, niin tulee just mieleen että "ai niin, huomenna saa mennä auttamaan mutsia siinä ja siinä asiassa ja ylihuomenna pitää viedä lappu postiin" tms.
Eli mulla on alkanut olemaan tosi vaikeaa, koska silloin kun teen jotain, niin aina on pieni vitutus päällä ja jos ei joku homma onnistu niin kuin ajattelin, niin sitten todella vituttaa.
SItten päässä pyörii noi kaikki mahdolliset asiat enkä voi rentoutua lainkaan. Onko tämä luonteenpiirre, vai onko toi joku mielenvika? Sen takia en saa nukutuksikaan ilman lääkkeitä kun asiat pyörii mielessä ja sekö sitten vituttaa entistä enemmän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samaa hommaa täälläkin, pelkkää vitutusta, stressiä ja ahdistusta. Lopulta homma kärjistyi niin pahaksi että oli pakko mennä lääkäriä tapaamaan. Jonkinmoista pilleri rumpaa ensin ja pieleenhän sekin tietty meni. Tuntuu että pitäis olla kännissä koko ajan että edes tuntisi olevansa elossa. Paska homma. Päivin ja öin pyörii samat asiat päässä eikä niitä saa muuten pois kun viinalla ja pillereillä (ei yhtä aikaa kuitenkaan please).
Et muuten ole yksin ongelmasi kanssa, meitä on paljon!
En tiä hlö kohtas varmaan..mulla kans yhteen aikaa oli sama homma,meinas pää hajota, mut sit ei vaan jaksanu välittää...ei aatellu et vi**u ku meni taas näi, vaan vi**ujako sitte...ei jaksanu stressata,vaik oishan se kiva ku kaikki menis niinku suunnitellu, tai sit ei..mut en kyllä koskaa lääkäris oo käyny, mä en niitte mömmöihi satu, ainakaa ku jostai henkisest kyse..ollu hermoromahdust ja hyperventilointii seurauksena eikä unta palloo millää..
Käyt ylikierroksilla, ota päätehtäväksesi rauhoittuminen (ilman pillereitä). Miksi murehdit pysymättömistä asioista, niitä tulee ja menee, turha jokaiseesn asiaan on takertua.
Oireet viittaavat siihen. Terapia tai
Ritalin voi auttaa...
Käyt kyllä kierroksilla, mutta masentuneet kärsivät samoista oireista. Pienikin vastoinkäyminen tuntuu vuorenkorkuiselta (vaikka on vain normaalia elämää) ja tulevat menot ahdistaa jo päiviä ennen. Käväisepä lääkärillä, jos asiat pahenevat.
päässä vikaa. Sulla on just samat oireet ku mulla. Paitsi et mulla oli/on vielä pahempia juttuja noiden lisäks. Ja mulla on masennus. Aluks söin masennusläkettä, et pääsisin pahimman yli. Posituíivinen kokemus, ei siinä ollu mitään ihmeellistä. Puolen vuoden päästä lopetin lääkkeet ja ihan hyvin on menny. Koko ajan oon tietysti kulkenu 2 krt viikossa terapiassa. Näiden pitäisi auttaa sullekin ja suosittelen. Parempi mennä lääkäriin aikoinaan, ettei tilanne pahene. Itselläni suurin syy masennukseen oli isäni kuolema, kun olin 15v. Nyt tilanne on paranemaan päin.
Tekstisi kuulosti niin tutulta...Olen ollut pienen ikäni sellainen ressihermo ja aina vähän mieli kireellä juuri johtuen miettimisestä ja stressaamisesta, kunnes...sairastuin psykoosiin ja sen jälkeen masennuin. Nyt kun olen "parantunut" olen alkanut oikeasti elämään vähän pienemmillä vaihteilla...en siis enää pienistä asioista huoli ja nyt elämä on mukavampaa ja helpompaa.
Eli ei kandee turhista stressata se on päälle raskasta ja jossain vaiheessa siihen väsyy henkisesti.
Ota löysin rantein...tsemppiä!