Jokainen aikuinen on varmasti tavannut treffi-mielessä paljon ihmisiä. Kaikki omia persooniaan hyvine ja huonoine puolineen. Onko jollekkin käynyt niin että etsii kaikista kasvoista, eleistä ja piirteistä vain yhtä joka on jäänyt mieleen? Jos, niin miksi niin on käynyt? Onko teidän välille jäänyt jotain epäselvää, vai voiko jäädä johonkin ihmiseen jumiin vaikka kaikki olisi täysin selvää? Entä jos tilanne on sellainen ettei toinen ole tavoitettavissa jotta voisi selvittää epäselvyydet, kauanko aikaa menee jotta ei etsi enää "häntä"?
Vähän tyhmä kysymys, tiedostan sen, mutta en oikein osannut pukea ajatuksiani sanoiksi. Olisin kiitollinen toisten kokemuksista. Onko jollekkin käynyt niin että vaikka joku on pyörinyt 24h mielessä useita kuukausia, on kuitenkin onnistunut ihastumaan johonkin eritavalla erityiseen?
Vähän tyhmä kysymys, tiedostan sen, mutta en oikein osannut pukea ajatuksiani sanoiksi. Olisin kiitollinen toisten kokemuksista. Onko jollekkin käynyt niin että vaikka joku on pyörinyt 24h mielessä useita kuukausia, on kuitenkin onnistunut ihastumaan johonkin eritavalla erityiseen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvä kysymys. Haluaisin vähän tarkennusta vielä, että oliko sulla tämän ihmisen kanssa suhde?
Kirjoitin todellakin tökerösti ja vielä ilmeisesti täysin väärälle palstalle. Täällä kaivataan tunnisteita. En usko että olen kukaan etsimänne. Olisin toivonut keskustelua yleisellä tasolla siitä miten joku ihminen voi jättää erityisen jäljen ja kuinka sen kanssa oppii elämään?
En tiedä voiko omassa tapauksessani puhua suhteesta, no usean kuukauden yhteydenpidosta kuitenkin. Tunne-asiat on kuitenkin niin arkoja ettei niitä niin vain selvitellä, varsinkin kun siihen tarvitaan kaksi. Kun ei tiedä laisinkaan mitä toinen on itsestä mieltä ja matkalla vielä monia mahdollisia väärinkäsityksiä, niin tuntuu että pitää vaan yrittää jättää kaikki taakse. Toisaalta kun menee kauas niin näkeekin lähelle, mikä lisää asioiden pyörittelyä päässä..
irrottautua tosi ikävästä ympäristöstä. Keksin vietiä tuntemattomille ja olen nyt jumissa, sillä en tiedä, mitä kaikkea on seurannut hupsuudestani.
siis kirjoittaa "viestiä" eikä vietiä, sori.
En ole treffaillut...en tiedä..
eräänlainen ihannekuva miehestä ja sitten kun sellainen mies tuli vastaan, niin se jäi pyörimään mieleeni pitkäksi aikaa. Mutta ei siitä mitään tullut koskaan.
Aikuisiällä ulkonäkö ei jää samalla tavalla mieleen, eikä sillä ole niin paljon merkitystä.
Minäkin olisin kiitollinen kun joku elämänkokemusta omaava kertoisi miten täällä maailmassa oppii pärjäämään!
Mieleni on täysin sekaisin! Päässäni pyörii vilauksia niin monista kasvoista, pilkahduksia liian monista ihmisistä! silti olen yksin, en kykene hyväksymään ketään. kenet hyväksyisin, ei hyväksy minua. Eikä ihme, suorastaan ruoskin häntä sanoillani koska tuntui liian epätodelliselta että hänellä olisi voinut olla aitoja tunteita juuri minua kohtaan. Silloinkin kun olimme vielä yhteydessä sanoin että olen vietävissä, mutta tajusin että olin vain hänen vietävissä, hän oli se ketä etsin, halusin! kaipasin, ikävöin. Olen pelannut asiani niin perseelleen että sisälläni ei ole enää sitä vilpittömyyttä, aitoutta, En edes mielikuvissani näe itseäni aidosti rakastuneena enää ikinä.
Voi olla että olet ollut johonkin aidosti rakastunut joskus ja tämä henkilö on tästä syystä jättänyt jäljen sisällesi,sen jäljen pyyhkiminen ei onnistu helpolla ja kaikki uudet ihanatkin tuttavuudet eivät enää kosketa sinua samalla tavalla.
Ihminen elää kyllä ja rakastaa,muttei mikään tunnu siltä että eläisit ja rakastaisit itseäsi tyydyttävällä tavalla.
Yksi lääke on olemassa,ja se on kohtalon käsi.
Elämääsi saattaa tulla vielä ihminen joka antaa sinulle täydellisen tyydytyksen rakkauteesi,kaikki muu unohtuu ja koet taas olevasi aidon onnellinen,siis saattaa ...
Muutoin elät elämääsi puolivaloilla kunnes aika korjaa sadon ja tyydyt kohtaloosi.
Kuinka sitten pääsisit olettamastani rakkauden jäljestä eroon, antamalla ajan pehmentää tunteitasi tai sitten yrittämällä tavata tuo henkilö uudestaan ...
Hyvin monelle vanhan rakkaan uudelleen kohtaaminen pyyhki kaikki haavekuvat muistista pois ja auttaa huomaamaan ettei tuo henkilö sittenkään ole kaiken suremisen arvoinen,ihminen kun kaipaa aina sitä mitä ei saa.
Monelle myös liian herkästi uusiin suhteisiin hyppääminen aiheuttaa turtumista,ainoaksi kliimaksiksi kohoaa uudelta ihmiselta saatu huomio,ja kun tuota huomioita on riittävästi imetty menettää tämä uusi henkilö täysin kiinnostavuutensa.
Siksi on parasta surra vanha suhde kunnolla pois alta,opetella elämään yksin ja katsella uutta kumppania vasta kun aika on todella kypsä,monet eivät vaan malta ja siksi heillä saattaa olla jopa kymmeniä seurustelu suhteita hyvinkin nuorena.
Kiitti! Ihan viisasta tekstiä. Eli tuska ja epätietoisuus on vaan kestettävä (niin miten?). Henkilön uudestaan tapaaminen ei ole mahdollista, en nöyrtyisi ottamaan yhteyttä. Hänelle varmaan joku muu jättänyt tuon elinikäisen jäljen. haavekuvista olen erimieltä.
mulla ei ole pelkoa että noita seurustelukumppaneita kertyis. Paljon kasvoja. yksin osaan olla liiankin hyvin. Paven Ikävä-biisi kuvastaa tilannetta hyvin, olen tulossa varmaan hulluksi.
Oma tilanne huomoiden en edes joudu elämään yksin -minulla on vierelläni ihminen joka rakastaa minua sanoissaan ja teoilla jotka ovat ainakin hänelle rakkaudenosoituksia. Ei ole helppoa, jos parisuhteessa elävänä kohtaa ihmisen, johon "rakastuu". Rakkaudesta voidaan olla monta mieltä, mutta uskoisin, että tämä oli sitä! Eli ei mitään tyypillistä vaaleanpunaisten lasien läpi näkemistä vaan ihan puhdasta todellisuutta :)!!
En koskaan väisty puolisoni viereltä ellei hän tee sitä itse. Se on nyt vähän niin että ota tai jätä, ja voin aidosti sanoa niin.
On käynyt niin, että joku jäi pysyvästi ajatuksiin. Hänessä oli mielestäni jotain erityistä.
Miten sen kanssa oppii elämään... En tiedä mitään yleistä, hyvää, toimivaa tapaa. Itse olen jotenkin vain päättänyt kestää. Jotkin aiemmat ihastukset surettivat jonkin aikaa, joten tavallaan tiesin, miten surullisia ajatuksiani voisin käsitellä. Aina tilanteelle ei ehkä paljoa voi tehdä... Olisi pitänyt tajuta jotain aiemmin, ja yrittää selvittää tilanne heti.
Sellaista päivää, ettei "etsisi häntä" ei ole vielä tullut. Joskus tuntuu aika hölmöltä, kun huomaa reagoivansa johonkuhun uuteen, tuntemattomaan ihmiseen, koska tämä muistuttaa sitä erästä.