Mm. paljon viime aikoina keskusteluissa esiintynyt Päivi Räsänen väittää, että homoudesta voi "parantua" terapialla. Tällaisen toimivuus on kyseenalaistettu, enkä ikinä ole kuullut homon muuttuneen heteroksi. Olisiko se kuitenkin mahdollista? Itselläni ei ole mitään homoja vastaan, mutta kokisin enemmän hyväksyntää heterona.
Homosta heteroksi
FFC
171415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Homoseksuaalisuus ei ole mikään sairaus, mitä moni tahtoo väittää. Jos nyt sattuu homo muuttumana heteroksi niin joko hän on a) bi tai b) valehtelee itselleen. Rakkaus ei musta katso sukupuolta eikä kenelläkään ole siihen sanavaltaa :) Suomi on vapaa maa, mutta ihan toisenlaiselta se musta vaikuttaa....
Itse tiedän kaksi tapausta. Tosin näihin liittyy molempiin uskoontulo. Toisessa tapauksessa eräs mies n. 40-vuotiaana tuli uskoon. Tämän jälkeen elämässä niin moni asia muuttui, ja homous myös sen myötä.
Toinen tapaus, jonka tiedän, niin siinä lesbonainen tuli uskoon, ja sen myötä sitten se entinen elämäntyyli jäi pois.
Käsitykseni mukaan tällä miehellä ei ole mitään ongelmaa. Nykyisin naimisissa ja on lapsia, ja mielenkiintoista kyllä, pitää homoutta ällöttävänä asiana. Tämä tuntemani nainen puolestaan sanoo, että kokee joskus vetoa myös naisiin, mutta sitten pitää sitä nykyisin enemmän valintana.
Tosin, sitten tiedän muutamia ihmisiä myös uskispiireistä, jotka kokevat olevansa homoja, eivätkä usko asian miksikään muuttuvan.
Oma lopputulos: EN TIEDÄ - tapauksia tunnen henkilökohtaisesti puolesta ja vastaan.
" ja mielenkiintoista kyllä, pitää homoutta ällöttävänä asiana"
No tästä nyt voi päätellä, että hänellä on vielä jotain homoseksuaalisia tunteita, mutta ehkä hän uskoon tultuaan kielsi ne, koska tunsi ne vääräksi. Jos hän olisi sinut oman heteroseksuaalisen identiteettinsä kanssa, hänelle homous olisi melko neutraali asia, ei suinkaan ällöttävä. Enhän voi toki tietää, koska en tapausta sen kummemmin tunne, mutta näin päättelisin.
Uskoontulon jälkeen saattaa moni asia muuttua dramaattisestikin. Kuten lehdistä saa aika ajoin lukea kuinka esim. äiti heitti lapsensa sillalta alas koska kuuli päässään jumalan varoittavan lapsien olevan demoneja.
Eihän se ole tervettä jos aikuinen uskoo johonkin satukirjoihin, johonkin hoitoon joutaisivat kaikki uskikset.
Pitäisi ensin kysyä, oletko nainen vai mies, tyttö vai poika. Naiset ovat tutkimuksen mukaan biologisesti biseksuaaleja, eli syttyvät fyysisesti samalla tavalla miesten ja naisten kanssa. He voivat silti tuntea olevansa heteroja tunnetasolla. Koska miesten seksuaalisuus rakentuu eri tavalla kuin naisten, Räsäsellä on hyvin heikot eväät kaivaa omista tuntemuksistaan homokommentteja.
Miesten seksuaalisuus ei ole yksioikoinen asia. Miehen seksuaalisuudessa on opittuja osia (esimerkiksi fetissit), mikä rohkaisee yrittämään oppia uusia asioita. Homoudella on kuitenkin havaittu selvä fysiologinen perusta. Esimerkiksi selviä fyysisiä eroja on löydetty homojen ja heterojen aivoja vertaamalla ja kiinnostavaa kyllä homous esiintyy suvuittain.
Mutta se, että homojen on todettu olevan sisarussarjassa pikkuveljiä, herättää kiinnostuksen. Jos homous on laumadynamiikkaa, jossa heikommaksi itsensä kokevasta tulee homo, uskonnon sijaan hakeutuisin joukkoihin ja lajeihin, jossa olen joukon paras. Sen pitäisi kumota ryhmädynamiikkaa paljon nöyristelevää rukoilua tehokkaammin. Jopa satunnainen menestys on tehokasta, koska ihmisaivot noteeraavat ne monin kerroin suurempina kuin häviöt.
Terapia on keskustelua. Koska homous on terveen aivon tila, keskustelu ei muuta seksuaalista suuntautumista. Se ei ole vain rahojen haaskausta ja huijausta, se voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Analysointi korostaa itsekontrollia, mikä liiaksi paisutettuna voi aiheuttaa pitkäkestoisia vaurioita.
Voit muuttaa itseäsi paljon, mutta ole lempeä itsellesi. Miehet ovat kauniita. Jos haluat nähdä heidät rumina, jotain on pahasti pielessä. Jos haluat nähdä myös naisten hehkun, olet terveemmillä jäljillä.
mielestäni tässä on kyse siitä, että tukahdutetaan homous, koska se on "väärin", syyllistämällä Raamattua ja uskoa käyttäen. Kukaan itseään kunnioittava lääkäri ei allekirjoita sitä, että homoudesta voi "eheytyä".
Ei päätään tarvitse säätää kun häiriö on ympäristössä!
jostain kumman syystä nämä lehtien palstoilla esiintyvät ex-gayt esiintyy lähes poikkeuksetta nimimerkkien takana. Siis ei omalla nimellään puhumattakaan että olisi valokuva. Eikö tämä jo kerro paljon?! Nyt uskovat asiaansa ("olen eheytynyt"), mutta sisimmässään pelkäävät, että viiden vuoden kuluttua asia on toisin ja elävät taas homoelämäänsä. Raukkamaista.
Vähän mutta asiaa..
pitäisi kysyä asiaa myös toisinkin päin; voiko heteroa muuttaa homoksi??? siis ihan oikeaa täys heteroa, ei mitääm bi-tapausta, epäilen vahvasti ettei onnistu, niin kuin ei onnistu homon "käännyttäminen", on aivan uskomatonta, miten kova hätä heteroilla on meidän homojen sieluista, kai kyse on meidän omasta "taivasosuudesta" vai onko heteroilla pelko siitä, että jos päästäänkin kaikki samaan taivaaseen ja heterot joutuvatkin meidän homojen kanssa tasa-arvoiseen asemaan, homoushan ei todellakaan ole mikään synti itse Jumalan mielestä, omaksi kuvakseenhan Hän meidätkin loi, aikoinaan homolta pakit saanut "apostoli" on vaan keksinyt koko homo-synnin pelkästä koston himostaan
Räsänen puhuu liikaa ja paskaa. Ei uskoisi, että on lääkäri. Kummassakohan hän saa vähemmän vahinkoa aikaiseksi; lääkärintyössään vai eduskunnassa?
Outoa jutustelua, vieläpä lääkäriltä. Tulevissa vaaleissa olisi kunnon rökäletappio eduksi koko puolueelle.
Otsikko pisti silmään, vähän liittyy siihen mitä itselläni pyörii tällä hetkellä päässä, kerronpa tänne oman tarinani.
En ole vielä tähän mennessä ollut koskaan naisen kanssa, vaikka kerran nuorempana olin korviani myöten rakastunut erääseen tyttöön monta vuotta josta ei sitten mitään koskaan tullut. Kuitenkin niillä main lukiossa huomasin tuntevani myös tunteita yhtä poikaa kohtaan, ja olen melko varma että samoin kävi myös toisella puolella, siihen malliin käsi kävi aina kun vierekkäin istuttiin, juttukin oli vähän siihen viittaavaa. No siitäkään tullut mitään, poika seurusteli ns. coolin tytön kanssa ja itsekin olin vähän vielä hakusessa oman itseni kanssa. No, tuli armeija, jossa huomasin katselevani poikia myös siihen malliin, varsinkin erään kokelaan peppu jäi hyvin mieleen. En kuitenkaan tullut mitenkään kaapista, koska uskottelin edelleen itselleni että heteroita tässä ollaan ja voihan niitä poikia katsella..:)
No, tuli uusi paikkakunta ja koulu, enkä oikein kokenut kuuluvani mihinkään, tytöt eivät kiinnostaneet enkä tiedä mitä olisin miesten kanssa tehnyt. Maailma oli aika synkkä, kavereille ei tietenkään voinut puhua. Kaikeksi pahaksi rakastuin korviani myöten parhaaseen kaveriini, joka oli taas "hetero". Tästäkään en taas jostain ihmeen kumman syystä voinut puhua kenllekään, ja puoli vuotta sitä sydänsurua kesti. Myöhemmin muutin hetkeksi melko homomyönteiseen maahan ja varsinkin kaupunkiin, jossa sitten tulin kaapista. Menin rohkeana poikana homobaariin ja vientiä näyttikin riittävän. MIehet oli komeita ja avoimia mitä en Suomessa oo vielä tavannut:( Ok, ihan hienoa, kaveritkin hyväksyivät sen ja myös sain kavereita jotka oppivat tuntemaan mut heti homona, se oli aika vapauttavaa.
Päästään tähän päivään. Koulusta sain itselleni tyttökaverin, josta sitten tuli aikaa myöden paras kaverini jolle pystyin puhumaan kaikesta. Usein vain riittää, että istumme puhumatta suomalaiseen tyyliin, mutta silti tuntuu että toinen ymmärtää koko ajan mitä toisen päässä liikkuu. Suhde, (ehkä kaverikin sellainen) jota olen aina kaivannut.
Homona olen nyt elellyt Suomessa, eikä mulle sopivaa poikaa oo löytynyt, eipä homona oleminen ollutkaan niin helppoa kuin mitä joskus lukiossa kuvittelin. Olin sitten muutama sunnuntai sitten viettämässä tällä tyttökaverillani krapulapäivää, katsottiin leffoja ja syötiin mitä alakerran kebabista sai. Jossain kohtaa tuli hetki, kun halusin vain halata kaveriani ja ajattelin, että mitä jos suutelisin häntä. Tai mitä jos me tehtäis "se". Tilanne oli aika hämmentävä, enkä oikein enää osannut olla luontevasti.
Asiaa pähkäiltyäni, tulin siihen tulokseen että hän ehkä vain oli siinä ja pystyi tarjoamaan rakkautta ja hellyttä mitä en ole saanut miehiltä vähään aikaan. Edelleen kyllä pojat kiihottaa, vaikka huomaankin tyttöjä katselvani. Summa summarum, asia jota ilmeisesti etsin, on siis vain rakkautta ja myötätuntoa jota omassa perheessä ei liiemmin ole saatu. Musta varmaan voisi vetää jos jonkinlaista psygologista analyysiä jne. mutta en koe saavani siitä enää mitään hyötyä. Miksi haluaisin "parantua" jos pidän miestä kauniina ja haluttavana? Neuvo: ei siis parane miettiä liikaa, vaan tehdä niin kuin sydän sanoo ja olla sen ihmisen kanssa kenen kanssa tuntuu hyvältä olla, oli se sitten mies tai nainen:)
"Uskoontulo" täyttää jo sinällään skitsofrenian puhkeamisen tunnusmerkit.
"Eheytyminen" on vain oire tästä mielen sairaudesta.
onko jollakulla tällä palstalla vaikuttavalla henkilöllä kokemusta näistä Elävät vedet / Elämänpuolelle-ohjelmista tai kursseista vai miksi niitä nyt kutsuisi? Ajatus kieltämättä kiinnostaa, en ole ikinä halunnut olla homo. Mutta kun... uskonnollinen vakaumus pitäisi olla jotta olisi järkeä osallistua noihin kursseihin ja sitä vakaumusta ei minulla juuri ole. Lisäksi ne ovat kalliita, 200-300 e ja lopputulos voi olla se, ettet ole kokenut etkä tule kokemaankaan heteroseksuaalisia tuntemuksia... oikeesti onko kellään kokemusta noista ryhmistä? Mitä siellä tapahtuu???
Itse olen kyllä epäluuloinen ja mielestäni tuollainen toiminta on aivopesua, mutta... mutta... haluaisin kuulla kokemuksia.
Lompakon laihdutuskursseilta vaikuttavat.
No ensinnäkin ei siinä mitään jossei halua olla homo, onneksi teillekkin on sitten edes jonkinlaisia toiveen pilkahduksia horisontissa. Mutta ihmisen seksuaalisuuden muuttamista on tutkittu tieteellisesti ja ainakin sen tulokset oli se, että ihmisen seksuaalista suuntautumista on TODELLA vaikeaa OIKEASTI muuttaa ja on todella todennäköistä että siinä prosessissa menee sitten järki oikeastikkin. En siis ainakaan itse rupeisi leikkimään omalla mielenterveydelläni. En usko että joku yksittäinen kurssi pystyy muuttamaan ihmisen seksuaalisuutta. Seksuaalisuus kuitenkin on todella todella suuri osa meitä ja sen muuttaminen on melkein sama asia kuin muuttaisi persoonallisuutensa ja arvomaailmansa.
Mutta kyllä jotkut ovat kursseja käyneenä jotenkin parantunut... ja elävät onnelista perhe-elämää. Tosin vastapainoksi voin näin nuorena sanoa ja vähän homoystävällisiä netti chatteja läpikäyneenä että niitä keski-ikäisi perheen isiä, jotka on naimisissa jne , niin niiltä kyllä satelee tällaisille nuorille miehille aivan törkeän paljon seksitarjouksia. En tiedä ovatko he näitä ''eheytyneitä'' ihmisiä vai ovatko sitten biseksuaaleja....
Minun mielestäni ne eivät toimi ainakaan noin tuollaisina että tule käymään pikakurssi ja pari seminaaria niin olet taas hetero ja onnellisesti naimisissa. Jos on ihan kokonaan homoseksuuali niin siihen vaaditaan todella pitkiä prosesseja muuttaa sitä seksuaalisuutta. Ihan niinkuin jos yritetään heteroa muuttaa homoksi niin se veisi varmasti todella kauan ja olisi todella pitkä ja kivulias prosessi
Ennemin siis sinuna ainakin koittaisin työstää sitä omaa seksuualista indentiteettiä ja voithan tietenkin kokeilla noita hommia! ei siinä mitään hävittävää loppujen lopuksi ole jossei tunne itseään miellyttäväksi tällä hetkellä tässä asiassa