oli ns kylmäkosken loikkari.Yks vanha pappa kertoi että siihen aikaan sillä loikkarilla koneet saatiin kulkemaan jopa 60-70 km tuntinopeutta.On ne olleet hytittömät rättikattoiset vaarallisia vehkeitä siihen aikaan.
Missä 60 luvun traktoreissa
Aika koneita
152222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nuutulla on tullut ajettua,jossa oli ns kylmäkoskelainen.
kuorma-auton alustasta tehty peräkärry suunnanvaihtolaitteella varustettuna oli melkoinen menijä kun pisti traktorin vapaalle ja voimanulosotto päällä sopivalla "k-a:n"vaihteella, sillon päästiin sinne 60-70 km/h.
Vaan kyllä sitä todella kuorma-autosta tehtyjen peräkärryjen perävedolla ajettiin Fordson Majoreillakin melkoista haipakkaa tiellä suurilla tukkikuormilla. Traktori vain vapaalle ja sieltä kuorma-auton rasiasta sopivaa pykälää silmään, niin sitä sitten mentiin.
Rättikoppi oli ehdoton varuste talvipakkasella ja syyssateilla, jos apumies oli matkassa tai siis tukin ajossa piti olla apumies matkassa, piti olla se suurempi rättikoppi. Kuormat tehtiin Joutsa-vaijerikuormaimella ja siinä piti olla apumies mukana saksia sovittamassa tukin kylkeen, kun toinen hoiteli vinssiä. Apumies myös hoiteli tuota vaihteiden vaihtamista kärrynaisalla seisten, kun tultiin tiukkaan paikkaan ja kävi heittämässä vetäville pyörille, missä ne nyt milloinkin sitten sijaitsivatkin, jotain karhennusta talviliukkailla.
Hurjaa menoa kaiken kaikkiaan. Itse muista naapurin poikien urakointia tukinaajossa juuri tälläisellä yhdistelmällä, Fordson Power Major ja vanhasta palaneesta tukkiautosta tehdyn perävaunun kanssa, jossa oli tuo Joutsa puutavarakuormain ja kaiken kruunasi tuo rättikoppi. Heiltäkin meni kerran nurin tämä yhdistelmä täydessä lastissa, mutta vain pienillä ruhjeilla ja solisluunmurtumaa. Suurempi juttu sattui sitten, kun kerran sakset lipesivät jäisestä koivutukista juuri ennen kuormaan saantia ja tuli apumiehen päähän vieden olkapään siinä sivussa. Muutaman päivän kuluttua hän menehtyi saamiinsa vammoihin.
Yllättävän vähän kuitenkin onnettomuuksia sattui, kun ajatellaan noita nopeuksia ja jarrujen suhdetta, puhumattakaan suojaamattomista nivelakseleista. Hyvää tuuriakin oli matkassa paljon, yhdenkin kaverin pelasti James-farkkujen vyönsolki, kun kaveri putosi sen kärrynvaihdekepin päälle, eikä siinä kepissä ollut tietenkään enään nuppia, pelkät kierteet, niin tuo vyönsolki osui juuri parahiksi siihen vaihdekeppiin, muuten olisi tullut suolistoremontti.
Ajettiin hiekkaa rakennuksen perustukseen. Mulla -05 sarjalainen Valmet ja soramontun omistajalla vanha Majori. Kun majori meinasi olla jaloissa, niin heitti perävedon päälle ja traktorin vapaalle. Mutta ei se kyllä jättämään pystynyt vielä sittenkään, kun oli risteyksiäkin. Ainoastaan oli pois Valmetin tieltä. Ehkä nämä on hiukan ylimitoitettuja juttuja. No, tosin näissä perävetoisissa kärryissä oli osin tuplaperä jolla saattoi vielä antaa lisäpotkua nopeuteen. Varmaan nuhuju kylmäkoskelaisella oli kova peli.
..silloin ei ollut Majoreille ja Nuffeille juuri tarjolla vastusta, Valmetti oli piikkilangankiristäjien sarjassa tuolloin käytännössä. No moneen Majoriin oli kyllä taidettu asentaa Traderin 6-kone taikka syöttöpumppua hieman ruuvattu. Vaan eipä ne silti tämän päivän traktoreihin verraten hyökänneet ja heruttamalla ne vauhtiin saatiin, eli ensin omilla vaihtella liikkeelle taikka sillä perävedolla heti pienellä vaihteella ja siitä sitten vaihdetta suurentaen.
Tuskin ihan onnettomasti kulkivat nuo Majorit ja Nuffit, kun tästäkin ajoivat tukkeja Valkeakoskelle ja matkaa on sentään lähes 150km ja parhaina päivinä kaverit heitti kaksi kuormaa Nuffilla sinne. Tosin uskon, että aamulla on ollut valmis kuorma tehtynä jo edellisiltana ja sitä on lähdetty viemään jo aamuyöstä, sitten päivällä on tehty kuorma hyvältä lanssilta, joka on vielä ehditty viemään iltaan. Sokerijuurikasta ajoivat myös Turenkiin täältä näillä traktoreilla.
Tavalliseen Vortsoniin sai kyllä silläkin liikettä, kun nappasi ilmanputsarin hatun pois. Sehän piristyi huomattavasti ja kierroksiakin tuli heti lisää. Tämä ilmanputsarin hattu, jossa oli ne 3 pientä pystyviistossa olevaa viirua eli aukkoa, josta majori veti ilmaa. Dextassa oli muistaakseni ihan samanlainen. Tällä ilman"kuristamisella" eli otolla oli jokin yhteys alipainesäätäjään ja kierroksiin. Joku majorin tunteva vois tuonkin selvittää kun en enää oikein kaikkea muista. Mutta majori oli kyllä yksi niistä vehkeistä nuffin kans 60-luvulle asti, joilla tätä maata rakennettiin. -Ja sitten alkoi näitä pikavaihteellisia malleja olla jo muilla, että saatiin nopeuksia traktoreihin lisää. M-F:lla multipower, McCormick:lla omansa. Vain Valmetti 565 mallillaan tyytyi nostamaan nopeutta kierroksilla ja perusvaihteiston välityksillä. - Joku saattaisi muistaa Alahärmäläisen V-565:n miehen joka ajoi härmistä puutavaraa Pietarsaareen. Tämä hänen Vallu oli käytettynä esillä Seinäjoen maatalousnäyttelyssä v.-80, muistaako kukaan? Tuntia tässä vallussa oli pirusti ja muistaakseni se oli kestänyt suhteellisen hyvin. Ja jokatapauksessa tämä Vallu oli tuotu kuin suoraan ajosta "tuunaamattomana" näytille, esimerkkinä siitä miten paljon traktorilla voidaan ajaa. Maanviljelijöitähän hiukan moitittiin tuohon aikaan mediassa, kun he "katokorvauksilla" vaihtelivat traktoria uuteen aina muutaman vuoden välein.
..todella vaikutti, että jopa tienpäällä pystyi tekemään pikavirityksen, ottamalla vain tuo tötterön pois siitä konepellin päältä töttöttämästä. Hommahan perustuu siihen, että alipainesäädin reakoi ihan toisella lailla syöttöpumpuun. Majorin kierroksia säädettiin hieman samalla lailla, kuin tämänkin päivän ruohonleikkureissa, läpällä säädettiin imuilmaa, ei siis suoraan pumpusta mekaanisesti. Alipaine hoiti kalvon avulla polttoaineen annostelua syöttöpumpusta suuttimille.
Monet isännät eivät alkaneet ruuvaamaan syöttöpumppua sen enempiä, vaan siirtoajoissa poistivat vain tuo ilmanputsarin tötterön ja sekin vauhti riitti monelle siihen aikaan. Niin myös joskus Majorin moottorillekin, naapurimme urakoi ojanaurausta sellaisella yksisiipisellä oja-auralla (joku Yli-Härmässä tehty ihme!) ja ne urakat oli niin hajallaan pitkin kyliä, että siirtoja tuli paljon. Viimein Majorista katkesi kiertokanki ja tuli lohkosta ulos kurkistamaan. Nämä vaurioit eivät olleet silloin mitenkään harvinaisia.
Tuolla aiemmin kertomani Nuffi, jolla on ajettu tukkeja Valkeakoskelle, on vielä tietääkseni jäljellä perikunnalla lähes alkuperäisessä kuosissaan. Sitä on vielä säilytetty siinä alkuperäsessä tallissa, jonka tuo urakoitsija rakensi tuolloin kovempien pakkasien varalle. Ohjaamo on taattua 60-luvun risainia, faneria ja peltiä, lasit tavallista 4mm ikkunalasia.
Nuhuvetista se loikkari löytyy.
Ei se tukkikärri työnnätä traktoria kovaa. Kytkinakselin eli ts. voimanottoakselin kierrosnopeus on 540 rpm, eli kuorma-auton moottorin alle tyhjäkäynnin. Jos ne huristivat 3000 rpm:llä 80:ä, sen aikaiset joille 60 km/h oli jo saavutusta sekin, ei se majorin perän pyörittämänä kulje kuin 30-35 km/h, ehkä jopa 40 km/h.
Onhan se tuplavauhti majorin 22 km/h verrattuna.
Faktoja esiin täältä: http://www.nuhvi.net/index.php?option=com_content&view=article&id=65&Itemid=23
videota nuffista.
http://www.youtube.com/watch?v=aMKxrD_06-4
Lainaus"
köpötti2...21.10.2010 20:37
Nuhuvetista se loikkari löytyy.
Ei se tukkikärri työnnätä traktoria kovaa. Kytkinakselin eli ts. voimanottoakselin kierrosnopeus on 540 rpm, eli kuorma-auton moottorin alle tyhjäkäynnin. Jos ne huristivat 3000 rpm:llä 80:ä, sen aikaiset joille 60 km/h oli jo saavutusta sekin, ei se majorin perän pyörittämänä kulje kuin 30-35 km/h, ehkä jopa 40 km/h."
Olihan siinä se suunnanvaihdin välillä, jolla välitystä voi muuttaa nopeammaksi. Myös voimanoton 540 r/min ylittyy täysillä kierroksilla jonkin verran.
Legendaa nämä jutut kyllä sisältävät huomattavasti, koska raskas kuorma ja noin 50 hv:n teho ei oikein anna edellytyksiä kovalle nopeudelle. Mutta kyllä ne kulkivat ihan riittävästi tiestön ja etenkin traktorin mittapuun mukaan.
..Fordson Majorissa oli normaalisti aika vaatimattomat kierrokset moottorissa, vain 1600r/min ja syöttöpumppua säätämällä kierroksia saatiin melkoisesti lisää. Vaatimatonhan se Majori oli tämän päivän mittapuulla, mutta isäni ja setäni ajoivat puuta kummakseen, heidän kavereillaan oli samassa savotassa petrooli Takra, jolla ei sitten tehnyt yhtään mitään verrattuna Majoriin. Vaan eihän ne kuorma-autotkaan siihen aikaan juuri kummoisempia olleet, "Multian-Kempsuja" (GAZ) ja Bedfordeja.
Gaz vaihtoivat majurin moottoreita (berginssi).
Meillä päin ajoivat maitoa semmossella gazilla,ja perässä "vasikka" elli yksi akselinen peräkärry.
Ei tainut olla verrattavissa nyky ajan maitoautoihin.
Kuuskymmen luvulla kakssata hevosvoimanen kuormaauto taisi olla kova sana?
Marjorissa voimanotto pyörii 540 rpm, kun moottori pyörii 1200 rpm. 1600 rpm nimelliskierroksilla löytyy voimanotosta 720 rpm. Vähän jos oli lisää kierroksia ruuvattu, niin 1000 rpm voisi onnitua.
http://nuhvi.net/index.php?option=com_content&view=article&id=65&Itemid=23
olinkin ihmetellyt mikä pitkä vipu tossa ostamassani nuhvissa on ai se olikin kertoja mutta en ole ajellut kuin lähinnä tyhjäkäynnillä puita ja maata mökillä.