En niinkään pettynyt koska tiesin mitä odottaa.. Olisin kovasti kaivannut lohtua niin pimeään elämämään jonka itse olen aiheuttanut. Sain vastaukseksi uskonto asioita ja laskun aika ison. Mutta en saanut selvännäkijältä vastauksia, pitäiskö kohdata oikeasti elävää näkijää.. En oikein usko että osaa näin virtuaalisesti ennustaa tai puhelimen kautta. Kysyin että kuinka käy tyttäreni, onko mummoni vielä minun vueressäni eli ne oli tärkeimmät kysymykseni. Minulla myös oli henkilökohtaiseen elämäni liityvä kysymys eli selviänkö veloistani. En näihin saanut vastausta. Tyttöni on sairastanut synytymästä asti ja mummoni ei ollut biologinen. Hän syntyi 1905 ja kasvatti minut, minä synnyin 1971 ja sai kokea ihania asioit hänen kanssaan. Jos joku osaa kertoa jotain olisin kiitollinen.
Rajatietoon soittanut...
nimensi
1268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet surullinen, tunnen sen. Mutta parempia aikoja tulee. Velat ovat raskaita, mutta se on silti vain maallinen taakka, niin heppoiselta lohdutukselta kuin se ehkä tuntuukin. ELÄMÄ itsessään on tärkeämpi.
Mummosi on vierelläsi, hän lohduttaa sinua. Ehkä huomaatkin sen päivittäin, välillä vahvemmin, välillä heikommin. Tyttäresi on kasvanut vahvemmaksi kuin ymmärrätkään, yritä luottaa siihen. Muista, että hänen elämänsä on kuitenkin yksin hänen, sinä voit vain rakastaa ja tukea.
"Linnut laulavat silloinkin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet."