Kysymyksen voisi esittää toisinkin päin: Miksi kaikki minkä panen talteen menee hukkaan? Etsin erästä kansiota, joka vuosikausia on ollut huolettomasti kirjahyllyssä. Sitten joskus havahduin ymmärtämään sen tärkeyden ja panin talteen. Nyt en löydä sitä kirveelläkään.
Sitten keittiön pöydälle jäi eräs vara-osa uudesta lämmityskattilasta. Siinä se vain on vaikka varmasti en tarvitse sitä nyt enkä lähiaikoina, luultavasti en koskaan. Mutta jos pistän sen huolellisesti talteen en takuulla löydä sitä tarvittaessa.
Kysyn teiltä arvoisat kanssamatkustajat: Miksi on näin?
Miksi tarpeettomat esineet ja paperit eivät katoa?
Maalaismies*
14
295
Vastaukset
- jjoutava
Ystäväni Masa sanoi aina, "Tallessa ne on huolimattoman tavarat" Kyllä siinä voi perää olla kun kyselin naisväeltä muuatta vakuutus paperia hän meni suoraan keittiössä kolmas laatikko ylhäältä, niin siellä se oli iso vakuutusyhtiön kuori. Eihän minulla ole keittiön salasanoja joten siellä hänen mielestään paperit ovat minulta turvassa.
Kuparinen perintö kattila on kadonnut, ei se varmaankaan keittiössä ole mutta talteen sen joka tapauksessa olen laittanut senhän tietää siittä ettei sitä kirveelläkään löydy. - Laritsa M
Jos on jotakin mikä on pakko löytää, esim. silmälasien arvot, joita tarvitsen rillien uusimisen takia. En löydä mistään.
Kaikkea muuta huushollista löytyy. Ikäryhmässä on sodan jälkeen eletty niukkuudessa. Mitään ei hävitetty noin vain. Sen takia on kasaantunut epämääräistä kirpputorikamaa tai kaatopaikkajätettä huusholliini. Näin se vain on.- Makriina ek
Jos talteen panemani tavarat eivät ole totutussa paikassa kaapissa, niin se iäksi menetetty, jollei vahingossa osu käteen.
Vuosien mittaan tavaraa on kertynyt niin, että järjestyksen on pakko säilyä, muuten kaapit alkavat pullistella. Kaikella on paikkansa. Minäkin muistan kyllä, että vakuutuspaperit ovat vasemmassa alalaatikossa vasemmalla vihreässä muovitaskussa valokuvakansion alla. Mutta auta armias, jos et palauta niitä sinne, kun olet niitä tarvinnut!
Mutta se koko elämän ikäinen kokemus minulla on, että voin lähteä huoneen poikki esim. silmälasit kädessä, ja päätepisteeseen saavuttuani silmälasit ovat kadonneet. Sitten palaan jälkiäni kuin vihikoira enkä löydä laseja mistään. Tunnin kuluttua ne voivat sitten putkahtaa eteisen pöydälle ihan noin vain, vaikka olisin voinut vannoa, etten edes ole käynyt eteisessä.
Sanovatko ne sitä azaleeaksi vai miksi? - katleija neljä
Makriina ek kirjoitti:
Jos talteen panemani tavarat eivät ole totutussa paikassa kaapissa, niin se iäksi menetetty, jollei vahingossa osu käteen.
Vuosien mittaan tavaraa on kertynyt niin, että järjestyksen on pakko säilyä, muuten kaapit alkavat pullistella. Kaikella on paikkansa. Minäkin muistan kyllä, että vakuutuspaperit ovat vasemmassa alalaatikossa vasemmalla vihreässä muovitaskussa valokuvakansion alla. Mutta auta armias, jos et palauta niitä sinne, kun olet niitä tarvinnut!
Mutta se koko elämän ikäinen kokemus minulla on, että voin lähteä huoneen poikki esim. silmälasit kädessä, ja päätepisteeseen saavuttuani silmälasit ovat kadonneet. Sitten palaan jälkiäni kuin vihikoira enkä löydä laseja mistään. Tunnin kuluttua ne voivat sitten putkahtaa eteisen pöydälle ihan noin vain, vaikka olisin voinut vannoa, etten edes ole käynyt eteisessä.
Sanovatko ne sitä azaleeaksi vai miksi?Tuo on totta kuten Makriina sanoo, kaikella aon paikkansa. Kokemus on osoittanut minullekin että ellen laita esinettä vakipaikkaan, hakeminen alkaa.
Vuosittain esim kevätsiivoukseen liitän "omaisuuteni" saneerauksen, vai miksi sitä sanotaan. Poistan ne huushollistani ikuisesti, kirpariin, roskiin tai kierrätykseen. Välillä tarjoan ensin jälkeläisilleni.
Harvemmin minulta onkaan tavara hukassa,,hmmm, joskus tosin etsin poisheitettyä tavaraa, kunnes muistan ettei sitä enää huushollissani ole.
Kiusallista on myös ajatuksen katoaminen. Löytää itsensä toisesta huoneesta eikä muista mitä varten tulinkaan, mitä piti tehdä. Se auttaa kun menee takaisin alkupisteeseen. Näinhän teille muille ei kai käy. - Ramoona*
katleija neljä kirjoitti:
Tuo on totta kuten Makriina sanoo, kaikella aon paikkansa. Kokemus on osoittanut minullekin että ellen laita esinettä vakipaikkaan, hakeminen alkaa.
Vuosittain esim kevätsiivoukseen liitän "omaisuuteni" saneerauksen, vai miksi sitä sanotaan. Poistan ne huushollistani ikuisesti, kirpariin, roskiin tai kierrätykseen. Välillä tarjoan ensin jälkeläisilleni.
Harvemmin minulta onkaan tavara hukassa,,hmmm, joskus tosin etsin poisheitettyä tavaraa, kunnes muistan ettei sitä enää huushollissani ole.
Kiusallista on myös ajatuksen katoaminen. Löytää itsensä toisesta huoneesta eikä muista mitä varten tulinkaan, mitä piti tehdä. Se auttaa kun menee takaisin alkupisteeseen. Näinhän teille muille ei kai käy.Voiko olla ärsyttävämpää kysymystä kuin tuo, kun tuskitellen etsii koiran rokotustodistusta tai passiaan. Järjestyksen ihmiseksi luokittelen itseni, laitan varsin tunnollisesti kaiken paikalleen ja olen huolehtinut paikan kaikelle. Mutta joskus on niin kiire ja ajatukset muissa maailmoissa.
Etsityin ja yksi tarpeellisimmista tavaroista meillä on koiran kaulapanta. Se laitetaan ensimmäiselle aamulenkille lähdettäessä kaulaan, mutta ei pidetä koko päivää. Omassa pihassa juostessa haukku tulee viereen ravistelemaan päätään merkitsevästi, samoin lenkiltä sisällä ollessa - panta on jonkinlainen orjuuden symboli sille. Jos satun olemaan pihatöissä, laitan sen vaikka puun oksaan tai sisällä sohvannurkkaan, jos on tärkeä ohjelma katsottavana. Lenkille lähdettäessä pantaa saakin sitten haeskella, onneksi koira ottaa osaa etsiskelyyn. Tietysti se pitäisi ottaa heti kaulasta ja laittaa naulaan, joka on sille varattu, mutta kun ei aina muista ja haukkukin rientää tarkistamaan vesikuppinsa.
Voisiko joku neuvoa, miten saisi korvikset pysymään tallessa ? Jos ne riisuu kylppärissä iltapesulla, voivat pudota lavuaariin. Jos huomaan vasta sängyssä tai suihkussa, että ne killuvat korvissa, laitan ne mihin sattuu, yöpöydälle tai siuhkukaapin hyllylle, tai saunan ikkunalle. Niitä on iso liuta kadonnut imurin ja vesiputkien syövereihin, sohvan ja sängyn uumeniin. Minulla on niin monta paritonta korvakorua, että taidan aloittaa eriparikorvismuodin. Parittomia sukkia pidänkin kumppareissa. - katleija neljä
Ramoona* kirjoitti:
Voiko olla ärsyttävämpää kysymystä kuin tuo, kun tuskitellen etsii koiran rokotustodistusta tai passiaan. Järjestyksen ihmiseksi luokittelen itseni, laitan varsin tunnollisesti kaiken paikalleen ja olen huolehtinut paikan kaikelle. Mutta joskus on niin kiire ja ajatukset muissa maailmoissa.
Etsityin ja yksi tarpeellisimmista tavaroista meillä on koiran kaulapanta. Se laitetaan ensimmäiselle aamulenkille lähdettäessä kaulaan, mutta ei pidetä koko päivää. Omassa pihassa juostessa haukku tulee viereen ravistelemaan päätään merkitsevästi, samoin lenkiltä sisällä ollessa - panta on jonkinlainen orjuuden symboli sille. Jos satun olemaan pihatöissä, laitan sen vaikka puun oksaan tai sisällä sohvannurkkaan, jos on tärkeä ohjelma katsottavana. Lenkille lähdettäessä pantaa saakin sitten haeskella, onneksi koira ottaa osaa etsiskelyyn. Tietysti se pitäisi ottaa heti kaulasta ja laittaa naulaan, joka on sille varattu, mutta kun ei aina muista ja haukkukin rientää tarkistamaan vesikuppinsa.
Voisiko joku neuvoa, miten saisi korvikset pysymään tallessa ? Jos ne riisuu kylppärissä iltapesulla, voivat pudota lavuaariin. Jos huomaan vasta sängyssä tai suihkussa, että ne killuvat korvissa, laitan ne mihin sattuu, yöpöydälle tai siuhkukaapin hyllylle, tai saunan ikkunalle. Niitä on iso liuta kadonnut imurin ja vesiputkien syövereihin, sohvan ja sängyn uumeniin. Minulla on niin monta paritonta korvakorua, että taidan aloittaa eriparikorvismuodin. Parittomia sukkia pidänkin kumppareissa.Tuosta sinun korvakorujutustasi tuli mieleen yhden korvakoruni katoaminen. Sain lapsiltani 50-vuotislahjaksi mm. timanttikorvakorut. Kesti muuten kauan ennenkuin uskalsin laittaa reiät korvalehtiini.
Sitten monta vuota myöhemmin nuorin lapsenlapseni ylettyi ottamaan lipaston päältä korurasiani, jossa olivat mm. nämä korvikset. Kun keräsin korut takaisin rasiaan, toista korvista en löytänyt koskaan mistään.
Hän ei ollut poistunut siitä makuukamarista, joten siellä sen piti olla.
Loppupäätelmäni oli että poika taisi syödä sen, mysteeriksi asia jäi. - Satu*
Ramoona* kirjoitti:
Voiko olla ärsyttävämpää kysymystä kuin tuo, kun tuskitellen etsii koiran rokotustodistusta tai passiaan. Järjestyksen ihmiseksi luokittelen itseni, laitan varsin tunnollisesti kaiken paikalleen ja olen huolehtinut paikan kaikelle. Mutta joskus on niin kiire ja ajatukset muissa maailmoissa.
Etsityin ja yksi tarpeellisimmista tavaroista meillä on koiran kaulapanta. Se laitetaan ensimmäiselle aamulenkille lähdettäessä kaulaan, mutta ei pidetä koko päivää. Omassa pihassa juostessa haukku tulee viereen ravistelemaan päätään merkitsevästi, samoin lenkiltä sisällä ollessa - panta on jonkinlainen orjuuden symboli sille. Jos satun olemaan pihatöissä, laitan sen vaikka puun oksaan tai sisällä sohvannurkkaan, jos on tärkeä ohjelma katsottavana. Lenkille lähdettäessä pantaa saakin sitten haeskella, onneksi koira ottaa osaa etsiskelyyn. Tietysti se pitäisi ottaa heti kaulasta ja laittaa naulaan, joka on sille varattu, mutta kun ei aina muista ja haukkukin rientää tarkistamaan vesikuppinsa.
Voisiko joku neuvoa, miten saisi korvikset pysymään tallessa ? Jos ne riisuu kylppärissä iltapesulla, voivat pudota lavuaariin. Jos huomaan vasta sängyssä tai suihkussa, että ne killuvat korvissa, laitan ne mihin sattuu, yöpöydälle tai siuhkukaapin hyllylle, tai saunan ikkunalle. Niitä on iso liuta kadonnut imurin ja vesiputkien syövereihin, sohvan ja sängyn uumeniin. Minulla on niin monta paritonta korvakorua, että taidan aloittaa eriparikorvismuodin. Parittomia sukkia pidänkin kumppareissa.- Jotain tulin hakemaan, mutta mitä se nyt olikaan?
Seison makkarissalaatikoston edessä, ja oikeesti pitäisi olla jo menossa. Palaan eteiseen, otan takin ja käsineet - ai niin! sormukset piti laittaa ulos lähtiessäni, palaan makkarin laatikostolle huojentuneena, mun muisti palasi. Ja sitten lähtö onnistui.
Joskus kokeilen lyhytaikaista lähimuistiani. Laitan auton avaimeni sisältävän nipun jonnekin muualle kuin vakipaikkaansa. Kun muistan sen myöhemmin tarvitessani, tunnen iloa.
Vain silloin, kun totaalisesti olen keskittynyt muuhun, pystyn automaattiohjauksessa tekemään asioita, joista ei ole harmaanpunaista aavistusta jälkeen päin.
Tuo *antimateria* - (sana uusiokäytössä tässä) - on varmaan kaikille tuttua. Ja tosi on, että joskus olen kaipaillut ja etsiskellyt jotain pois viemääni vaatekappaletta, ennen kuin tajuan, että siitä jo päästiin.
;) - Atolfia
Satu* kirjoitti:
- Jotain tulin hakemaan, mutta mitä se nyt olikaan?
Seison makkarissalaatikoston edessä, ja oikeesti pitäisi olla jo menossa. Palaan eteiseen, otan takin ja käsineet - ai niin! sormukset piti laittaa ulos lähtiessäni, palaan makkarin laatikostolle huojentuneena, mun muisti palasi. Ja sitten lähtö onnistui.
Joskus kokeilen lyhytaikaista lähimuistiani. Laitan auton avaimeni sisältävän nipun jonnekin muualle kuin vakipaikkaansa. Kun muistan sen myöhemmin tarvitessani, tunnen iloa.
Vain silloin, kun totaalisesti olen keskittynyt muuhun, pystyn automaattiohjauksessa tekemään asioita, joista ei ole harmaanpunaista aavistusta jälkeen päin.
Tuo *antimateria* - (sana uusiokäytössä tässä) - on varmaan kaikille tuttua. Ja tosi on, että joskus olen kaipaillut ja etsiskellyt jotain pois viemääni vaatekappaletta, ennen kuin tajuan, että siitä jo päästiin.
;)Niin hauska kuin noita teidän etsimisiänne on lukea, kyllä päähän ottaa monta kertaa tuo silmälasien etsiminen. Kyllä ne muutaman kerran päivässä ovat kadoksissa. Sadattelen ja usein jätän sitten etsimättä ja yritän tulla toimeen ilman. Sitten ne tupsahtavat eteen noin vain jostakin. Ihmeellistä on tämä "vanhuksen" elo.
Jännitystä piisaa. - Makriina ek
Atolfia kirjoitti:
Niin hauska kuin noita teidän etsimisiänne on lukea, kyllä päähän ottaa monta kertaa tuo silmälasien etsiminen. Kyllä ne muutaman kerran päivässä ovat kadoksissa. Sadattelen ja usein jätän sitten etsimättä ja yritän tulla toimeen ilman. Sitten ne tupsahtavat eteen noin vain jostakin. Ihmeellistä on tämä "vanhuksen" elo.
Jännitystä piisaa.Sanoin vuosia isännälle, että kun tyhjentää astianpesukoneen, on pantava nuo kupit tuohon, nuo lasit tuohon jne. Eikä hän ikinä pannut niitä oikein. Silloin perheessä oli enemmän henkilöitä kuin me kaksi. Astiat liikkuivat eri tahdissa. Kaikki astiat eivät yhtä aikaa olleet hyllyillä.
Kun sitten jäimme kahden, hän huomasi tosiaan, että kun kaikki astiat ovat puhtaina, ne on pantava juuri siihen järjestykseen, muuten osa jää ulkopuolelle. Jopa kahvikuppien korvat on käännettävä samaan suuntaan, että mahtuvat lomittain. Pienessä kyökissä ei ole liikaa tiloja, tai sitten kipposia on kertynyt liikaa. Minulta ei mene juuri koskaan astiat rikki.
Minulla on vieläkin mm. 60-luvulla ostetut maitolasit, ja sitten niitä voijuustolaseja, joita oli 70-luvulla. Niitä keräsin vuosien mittaan 10 kpl.
Hamsteri!
Vanhemmiten muisti on kuin vanhan talon ullakko.
Tavaraa on paljon, mutta kaikki hukassa.
Yksin asuvana ei voi ketään syyttää auton avaimen, rahakukkaron, tms hävittämisestä, vaikka olisi niin helppo sanoa jonkun ne vieneen, itse kun laitan aina ne tuohon samaan paikkaan. Vaan, kun en laita ja sitten etsin.
Muuttaessani muutama vuosi sitten jouduin siirtämään monia tavaroita "uuteen talteen", eli se tuttu olohuoneen hylly sai täällä uuden järjestyksen. Passi ei ollut entisellä paikallaan, tärkeä kansio löytyi ruoka-ohje kansion paikalta kirjahyllystä ja jotain on hukassa edelleenkin. Onneksi kaikki tärkeä on tallessa, mutta missä, sitäpä pitää useinkin itseltänsä kysyä kun totutut rutiinit ja paikat ovat muuttuneet.
Vanhenevan ihmisen ei pitäisi vaihtaa sitä tärkeää paikkaa, " tänne jonnekin minä sen laitoin " on osoittautunut usein ihan vääräksi luuloksi. Etsitty tavara onkin tallessa " kuinka se nyt täällä on, vaikka laitoin sen varmasti tuohon omalle paikalleen. "
Tallessa sana on hyvä, mutta missä tallessa.
Jossain se on, mutta mikä paikka on jossain.
Joku sen on vienyt, mutta kuka on joku.
Ihmisellä on kiva tapa löytää sopiva selitys - sana omalle muistamattomuudelleen, kun tavarat nyt varmasti olen laittanut juuri tähän.
Kun suuremmasta unohtelemisesta ei ole vielä haittaa, ajetaan pitkiä matkoja hakemassa vara-avainta, kun varmasti otin avaimet käteeni ja kuitenkin ne ovat sisällä ja ovi lukossa.
Kuinka sitten kun pitää kirjoittaa oma osoite muistilapulle kun lähtee ulos ja kun ei muista missä se lappu on ja missä on koti. Sellaista tilannetta ei toivottavasti tarvitse kokea, vaikka sellaisiakin tilanteita tiedän tapahtuneen.
Ihminen unohtaa kesken kaiken oman nimensäkin. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu muistikeskukselle, kun oma kovalevymme tekee lakon.
Kaikki toiminta joka aktivoi muistia auttaa sen säilymiseen. Siksi tällaiset keskustelut ovatkin osa aivotyötä josta on paitsi iloa, myös hyötyä.- katleija neljä
Yksi tyypillinen paikka josta avaimet löytyy on asunnon oven ulkopuolelta. Kun olet lähdössä huomaat ennen hissiin astumista sateenvarjon tms:n unohtuneen sisälle. Palatessasi avaimet unohtuvat oveen. Kotiin tullessa tulee kopeloitua avaimiaan taskuista ja kassista, eikä löydy..hätääntyminen.
Ensimmäisellä kerralla kun minulle näin kävi vuosia sitten, jo ala-aulassa soitin oven avaajat paikalle. Siellähän se koko nippu oli ovessa. Sen jälkeen olen aina ennen avun hälyttämistä tarkistanut tämän asian.
- Maalaismies*
Aamulenkiltä palattuani vaihdoin lenkkihousuni arkisellaisiin. Panin lenkkihousut huolellisesti hengariin ja otin toisesta arkihousuni esille. Yhtä huolellisesti kuin ne otin panin samantien takaisin samaan hengaariin ryhtyen etsimään niitä. Mihin ihmeeseen ne ovat joutuneet. Aina olen pitänyt niitä samassa paikassa ja nyt niitä ei ole missään.
Lopuksi taivuin katsomaan hengaria missä housujen ei nyt ainakaan pitänyt olla. No siellä ne olivat. Ei auta sekään, vaikka samaan paikkaan esineensä panee.
Voihan tätä selitellä sillä että samanaikaisesti mietin kuumeisesti jotakin muuta asiaa kuin housujen ripustusta.- housun riisuja
"Lopuksi taivuin katsomaan hengaria missä housujen ei nyt ainakaan pitänyt olla. No siellä ne olivat. Ei auta sekään, vaikka samaan paikkaan esineensä panee. "
Jaa, eikö auta se että samaan paikkaan kal...siis esineensä panee. DDDD - hupsis#
housun riisuja kirjoitti:
"Lopuksi taivuin katsomaan hengaria missä housujen ei nyt ainakaan pitänyt olla. No siellä ne olivat. Ei auta sekään, vaikka samaan paikkaan esineensä panee. "
Jaa, eikö auta se että samaan paikkaan kal...siis esineensä panee. DDDDeksyä vääräänkin pä....hän DDDDD
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367549Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361833Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251830- 911593
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791515Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104958- 49890
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28800- 31749
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja21709