Poikkeavien bileet

Tämä ei ole minun aloittamani ketju, joten ilmaantukoon Barbara ketjuaan hoitamaan. Poikkeamisesta mainitsin kahvipirtissäkin, mutta käytän aina omaa nikkiäni.

Ramoona* kirjoitti:

Tämä ei ole minun aloittamani ketju, joten ilmaantukoon Barbara ketjuaan hoitamaan. Poikkeamisesta mainitsin kahvipirtissäkin, mutta käytän aina omaa nikkiäni.

että olisi!

Huuli pyöreänä ihmettelen mikä tämä ketju taas onkaan???

Tämä 70 plus on ollutkin aika vireätä ja huumorikin on täällä kukkinut,
aina hyvä yrittää uutta löytää.
Kiitän aloittajaa!

Ylypiäs Tyttö kirjoitti:

Huuli pyöreänä ihmettelen mikä tämä ketju taas onkaan???

Kateusko yhteiskunnallisesti rakentava voima? Sehän vie kalatkin vedestä.
Barrikadeille (kuvainnollisesti) nousevat ensimmäisinä ne, jotka näkevät mitä korjattavaa yhteiskunnassa on. Omat asiat voivat olla tyydyttävässä kunnossa. Vaikka itse asuttaisiinkin terveyskeskuksen naapurissa
ollaan silti valmiit keräämään nimiä vetoomukseen esim. lääkäripalvelujen säilyttämiseksi jossakin toisessa kylässä. (Vähän naiivi esimerkki, mutta tuotti käytännössä tuloksen: lääkärin vastaaottoa ei lakkautettu.)
Koulujen ja kirjastojen lakkauttamista vastaan on osoitettu ainakin Helsingissä mieltä, ja protestihan tämä kirkosta eroaminenkin on.
Entäs Ounasjoki-soudut! Ei silloinkaan kadehdittu voimalaitoksia vaan vastutettiin luonnon kahlitsemista ja tuhoamista.

Pimeän ajan yli kirjoitti:

Tämä 70 plus on ollutkin aika vireätä ja huumorikin on täällä kukkinut,
aina hyvä yrittää uutta löytää.
Kiitän aloittajaa!

miksi ei, tällä kertaa itsesäälistä. Harvoin on niitä tilanteita, mutta ei aivan vieras ole sekään tunne.

Kumppanin kuollessa oli ensin pelkkä suru, mutta ensimmäisen vuoden aikana kaipaus hellyyteen sai joskus
vallan, ja silloin saattoi olla, että sääli omaa yksinäisyyttäni sai minut silittämään itse hiuksiani ja poskeani kun ei rakkaani enää niin tehnyt. Sekin tuntui lohduttavalta...silloin.

Tuo tunne itsesäälistä ei ole ollut pysyvä olotila, kaikkea muuta:D Samoin kateuden yhdistäminen siihen, ei kuulu luonteeseeni. En ymmärrä kateutta, tuntuu kuin ei soisi toisille hyvää silloin....jos näen onnea toisilla
niin se onnellistuttaa minuakin, muuta en ymmärrä.

Ehkä joku muu osaa paneutua paremmin aiheeseen.

Sääli taas on minusta jopa kaunista joskus, myötätuntoa toista kohtaan, ja ymmärrystä tilanteeseensa sillä
hetkellä, jotakin lämmintä ja sydämellisyyttä osoittavaa.

sinisirkku-ek kirjoitti:

miksi ei, tällä kertaa itsesäälistä. Harvoin on niitä tilanteita, mutta ei aivan vieras ole sekään tunne.

Kumppanin kuollessa oli ensin pelkkä suru, mutta ensimmäisen vuoden aikana kaipaus hellyyteen sai joskus
vallan, ja silloin saattoi olla, että sääli omaa yksinäisyyttäni sai minut silittämään itse hiuksiani ja poskeani kun ei rakkaani enää niin tehnyt. Sekin tuntui lohduttavalta...silloin.

Tuo tunne itsesäälistä ei ole ollut pysyvä olotila, kaikkea muuta:D Samoin kateuden yhdistäminen siihen, ei kuulu luonteeseeni. En ymmärrä kateutta, tuntuu kuin ei soisi toisille hyvää silloin....jos näen onnea toisilla
niin se onnellistuttaa minuakin, muuta en ymmärrä.

Ehkä joku muu osaa paneutua paremmin aiheeseen.

Sääli taas on minusta jopa kaunista joskus, myötätuntoa toista kohtaan, ja ymmärrystä tilanteeseensa sillä
hetkellä, jotakin lämmintä ja sydämellisyyttä osoittavaa.

Lue lisää

Vieras tunnetila minulle. En osaa edes muissa sitä tunnistaa. Jotain alakuloista, epäaitoa, väärää itsetehostusta, huomion kerjuuta ajattelisin siihen sisältyvän. Olen varmaan aivan hakoteillä, siksi kiinnostaa kuulla muilta selityksiä. Tieto lisääntyisi. Voisi tiätty kuukeloidakin.

Katleija neljä kirjoitti:

Vieras tunnetila minulle. En osaa edes muissa sitä tunnistaa. Jotain alakuloista, epäaitoa, väärää itsetehostusta, huomion kerjuuta ajattelisin siihen sisältyvän. Olen varmaan aivan hakoteillä, siksi kiinnostaa kuulla muilta selityksiä. Tieto lisääntyisi. Voisi tiätty kuukeloidakin.

Lue lisää

Aina kehotellaan : älä vaivu itsesääliin, älä ryve itsesäälissä - se on siis varsin negatiivinen olotila. Jos kukaan muu ei sääli, tunne empatiaa, pitää itse korostaa surkeuttaan. Kai se on jonkinlaista huomionhakua, joskus suorastaan hätähuuto. Huono itsetunto siihen varmaan liittyy myös, ja onko itsesäälijällä sääliä muita kohtaan ? Joskus kipeänä kaihertaa itsesääli, kun muut reippaina porskuttavat , eikä maailma pysähdy minua surkuttelemaan.

Itsesäälistä sanotaan usein, että se on hedelmätöntä, ja niin se onkin yhtä hedelmätöntä kuin kateus, ellei niistä nouse ylös ja käytä voimavarana. Kateus voi joskus johtaa ryhdistäytymiseen, kun koettaa itse hankkia mitä toiselta kadehtii tai hoksaa, ettei toisen hyvä ole itseltä pois.Toisen ihanasta lauluäänestä voi nauttia, ei tarvitse olla kateellinen, ja jokainen voi olla paras jossain ja jollekin.

Ramoona* kirjoitti:

Aina kehotellaan : älä vaivu itsesääliin, älä ryve itsesäälissä - se on siis varsin negatiivinen olotila. Jos kukaan muu ei sääli, tunne empatiaa, pitää itse korostaa surkeuttaan. Kai se on jonkinlaista huomionhakua, joskus suorastaan hätähuuto. Huono itsetunto siihen varmaan liittyy myös, ja onko itsesäälijällä sääliä muita kohtaan ? Joskus kipeänä kaihertaa itsesääli, kun muut reippaina porskuttavat , eikä maailma pysähdy minua surkuttelemaan.

Itsesäälistä sanotaan usein, että se on hedelmätöntä, ja niin se onkin yhtä hedelmätöntä kuin kateus, ellei niistä nouse ylös ja käytä voimavarana. Kateus voi joskus johtaa ryhdistäytymiseen, kun koettaa itse hankkia mitä toiselta kadehtii tai hoksaa, ettei toisen hyvä ole itseltä pois.Toisen ihanasta lauluäänestä voi nauttia, ei tarvitse olla kateellinen, ja jokainen voi olla paras jossain ja jollekin.

Lue lisää

Kuvailit hyvin itsesääliä, kuinka toinen saakaan sen niin selkeästi sanottua. Kyllä oikea ounastus minullakin siitä oli, noissa muutamissa luetteloni sanoissa. Tuokin on ihan totta että meillä on omat vahvuutemme, kaikkea ei yksi ihminen omista. Kun sen oivaltaa välttyy kateuden tunteeltakin.
Kateus myrkyttää oman mielen ja kanssakäymisten ilmapiirin.

katleija4 kirjoitti:

Kuvailit hyvin itsesääliä, kuinka toinen saakaan sen niin selkeästi sanottua. Kyllä oikea ounastus minullakin siitä oli, noissa muutamissa luetteloni sanoissa. Tuokin on ihan totta että meillä on omat vahvuutemme, kaikkea ei yksi ihminen omista. Kun sen oivaltaa välttyy kateuden tunteeltakin.
Kateus myrkyttää oman mielen ja kanssakäymisten ilmapiirin.

Lue lisää

lienee tuo itsesääli, jos se jää päälle,
koska se vie toimintakyvyn ja aloitteellisuuden, ja pahimmassa tapauksessa kauan kestäessään tekee ihmisestä sohvaperunan, joka siinä itseään syömällä ja juomalla hellittelee. Osaamme helposti kuvitella, mihin sellainen johtaa.

Olen itsekin kokenut sen tunteen läheisen menetyksen yhteydessä, tottakai n selvää, että vähitellen "halipula" sai säälimään itseäänkin sen ohessa, että sääli menetettyä kohtaan oli päällimmäisenä.

Usein hyvät ystävät ovat tällaisessa tilanteessa kultaakin kalliimpia! He voivat antaa voimattomalle sen alkuenergian, joka liikkeellelähtemiseen tarvitaan. Itsesääli ei johda mihinkään hyvään.

Silti ihmisen on hyvä kokea kaikki tunteensa, myös ne negatiiviset, joita kaikilla on, tunnistaa ja nimetä ne, ja tunnustaa ne. Kaikki ne kuuluvat ihmiseen.

Sitä en oikein tajua, miksi Wikipedia yhdistää itsesäälin ja kateuden. Minusta ne ovat kaksi eri asiaa.

---

Voitaisiin varmaan lakata "rypemästä enempää itsesäälissä" ja siirtyä keskustelemaan vaikkapa sellaisesta tunteestä kuin sääli.

Myötätunto on sen lähisukulainen, mutta huomattavasti miellyttävämpi kohteelleen.
Miksi? Olisiko niin, että sääli tulee hiukan ylhäältä alas päin, kun taas myötätunto on samalla tasolla olevaa empatiaa.

Tuskin meistä kukaan haluaisi olla säälin kohteena.

---

satu kirjoitti:

lienee tuo itsesääli, jos se jää päälle,
koska se vie toimintakyvyn ja aloitteellisuuden, ja pahimmassa tapauksessa kauan kestäessään tekee ihmisestä sohvaperunan, joka siinä itseään syömällä ja juomalla hellittelee. Osaamme helposti kuvitella, mihin sellainen johtaa.

Olen itsekin kokenut sen tunteen läheisen menetyksen yhteydessä, tottakai n selvää, että vähitellen "halipula" sai säälimään itseäänkin sen ohessa, että sääli menetettyä kohtaan oli päällimmäisenä.

Usein hyvät ystävät ovat tällaisessa tilanteessa kultaakin kalliimpia! He voivat antaa voimattomalle sen alkuenergian, joka liikkeellelähtemiseen tarvitaan. Itsesääli ei johda mihinkään hyvään.

Silti ihmisen on hyvä kokea kaikki tunteensa, myös ne negatiiviset, joita kaikilla on, tunnistaa ja nimetä ne, ja tunnustaa ne. Kaikki ne kuuluvat ihmiseen.

Sitä en oikein tajua, miksi Wikipedia yhdistää itsesäälin ja kateuden. Minusta ne ovat kaksi eri asiaa.

---

Voitaisiin varmaan lakata "rypemästä enempää itsesäälissä" ja siirtyä keskustelemaan vaikkapa sellaisesta tunteestä kuin sääli.

Myötätunto on sen lähisukulainen, mutta huomattavasti miellyttävämpi kohteelleen.
Miksi? Olisiko niin, että sääli tulee hiukan ylhäältä alas päin, kun taas myötätunto on samalla tasolla olevaa empatiaa.

Tuskin meistä kukaan haluaisi olla säälin kohteena.

---

Lue lisää

onkin hyvin eri asia kuin myötätunto.
Ja siitä kohteelleen todella ikävä tunteen osoitus, että se vähentää kohteensa omanarvontuntoa. Siksi sitä ei pitäisi toisille osoittaa.

minustakin kirjoitti:

onkin hyvin eri asia kuin myötätunto.
Ja siitä kohteelleen todella ikävä tunteen osoitus, että se vähentää kohteensa omanarvontuntoa. Siksi sitä ei pitäisi toisille osoittaa.

Lue lisää

sääli

toisen olennon kärsimyksen tai mielipahan herättämä myötätunto

Käännökset

englanti: pity
ranska: pitié f.
ruotsi: ömkan

Wikisanakirjasta kirjoitti:

sääli

toisen olennon kärsimyksen tai mielipahan herättämä myötätunto

Käännökset

englanti: pity
ranska: pitié f.
ruotsi: ömkan

Lue lisää

kyllä toisistaan selkeästi ainakin kohteen kokemuksina!

Eivät todellakaan ole sama asia!