Luin alla olevia viestejä. JOS ne ovat äitien kirjoittamia, ovat tulevan sukupolven asiat paljon huonommin kuin koskaan olen kuvitellutkaan.
Toki olen tiennyt nykyisistä lasten ongelmista, mutta sanotaanko, etten ole uskonut nykyäitien itsekkyyttä ja todella alentuvaa käytöstä todeksi.
Nyt sen tiedän ja tunnustan.
Pikku mietintä omasta käytöksestäsi varmasti kannattaa - näin Äitienpäivän alla.
Toki olen tiennyt nykyisistä lasten ongelmista, mutta sanotaanko, etten ole uskonut nykyäitien itsekkyyttä ja todella alentuvaa käytöstä todeksi.
Nyt sen tiedän ja tunnustan.
Pikku mietintä omasta käytöksestäsi varmasti kannattaa - näin Äitienpäivän alla.
Vastaukset 45
Vanhimmat
se erittäin hyvin onnistunut provoketju nyt poistettiin. tiedä sitten miksi vasta nyt, mutta hyvä näin.
ei lähdetä tähän nyt uudestaan. ei sorruta samaan tyhjään eipäs, juupas keskusteluun ja henkilökohtaisuuksiin.
minulle äitienpäivä on tyhjä jenkki-tuonti. meillä äitienpäivä on jokapäivä, samoinkuin on lastenpäivä ja puolisonpäivä.
kaikki päivät koko perheelle.
hyvää tätäpäivää, parempaa huomista!
En käsitä kuinka sinä itse saatoit "aloittaa taas" uudessa ketjussa rahastuksesta ja kuitenkin kiellät saman muilta.
Vai jäikö tarve saada sanoa se viimeinen sana?
Siinäkin mietittävää, josko olisi parannettavaa omassa käyttäytymisessä.
Ja onhan sitä tietty kiva perustaa "jälkiviisaiden kerho", joka sitten yhdessä tuumin päättää, että ei me, mutta ne muut, ne vasta pahoja ja kamalia ovat ja aina väärässä.
Noh, yksi ja hailee mulle. Mulle ei merkitse koko äitiys yhtään mitään, en siis ole sellainen, ehkä koskaan tule sellaiseksi. Jos ja kun siitä tulee tuollaiseksi.
Eikö sullekaan merkitse äitiys yhtään mitään muuta kuin pelkää jenkki-tuontia? Sitä nimittäin kyllä tarkoitin. Mutta asian kääntäminen pois kiusallisesta aiheesta sujuu varmasti suvereenisti henkilöltä, joka sitä päivittäin harjoittelee, kuin tällaiselta, jolla on muutakin tekemistä ja joka osaa ja uskaltaa ottaa vastuun ja osaa syyllistyä, jos tarvetta ilmenee.
ei en ole sheriffi enkä sensuuri. toivon vain asiallista yleisellä tasolla käytävää keskutelua.
en henkilökohtaisuuksia.
sheriffi. Hyvä tietää.
Miten voi käydä yleisellä tasolla keskustelua, kun aivan ensimmäisenä vastaukset ovat tyyliin, ei meillä ainakaan, ja minulla näin.
Ne menevät joka ikinen kerta omiin henkilökohtaisuuksiin. Jos taasen joku kieltäytyy kommentoimasta "mun erinomaista elämääni" ja jatkaa yleisellä linjalla, tulee päälle syytös syyllistämisestä ja yleistämisestä. Mutta asiallista ja yleisellä tasolla käytävää keskustelua ei saa aikaan millään!
Henkilö, joka on TERVE itsetunnoltaan ei turhasta syyllisty. Hän osaa käsitellä myös itsensä kannalta hankalia ja kiusallisia asioita. Tämän opin lukiossa psykologian tunnilla. Mutta se vaatii tiettyjä lainalaisuuksia tuekseen, jotta se toimii. Häpeän tunteminen seuraa syyllisyyden kieltämistä.
Jos tästä huolimatta jatketaan, siis häpeä painaa päälle, eikä löydy keinoja päästä "inhottavasta" kirjoittajasta eroon, ainahan voi aloittaa itse hänen henkilönsä ruotimisen. Ja niin se kävi kummassakin poistetussa ketjussa. Häpeästä pääsit kieltämällä sen. Mutta se palaa. Aina uudelleen ja aiheuttaa aina samat reaktiot.
Lopuksi pitää sitten saada vielä se viimeinen sana, se ontärkeää, ettei vain tarvitse jäädä yhteenkään epävarmaan ajatukseen siitä, että minussa sittenkin saattoi olla jotain vikaa.
Älä kiinnitä suurempaa huomiota kirjoitukseni pronominiasetteluihin, sillä vain havainnollistin.
puhuisi itsestäsi? Varsinkin toi viimeisen sanan sanominen vaikkei se johtaisi mihinkään sopi tosi hyvin... VIIMEINEN SANA...
unohtui vielä tuo. Kun mikään muu ei enää auta, aina voi aloittaa anonyymillä palstalla arvauskilpailun siitä, kuka olet. Se on joka kerta yhtä fiksua ja tehokasta.
Kuuluu myös tähän asialliseen keskusteluun yleisellä tasolla.
Yhtä ainoastaan mietin. Miksi täällä on palstoilla aiheita ollenkaan? Nämä samat "asialliset, yleisellä tasolla" käytävät keskustelut nimittäin sopivat joka ainoalle palstalle...
Jaksat!! se on ihan sama mitä kirjoitan esim. ihana päivä niin vastaus on aina negatiivinen ja mahdollisimman provosoiva. Se sävy on ollut sun kirjoituksessa alusta alkaen "Nyt tiedän nykyajan äidit jne." Niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa. Negatiivisen asian voi myös ilmaista positiivisella tavalla jolloin yleensä vastaukset ovat samaa luokkaa.Mut jaksa vaan murehtia ja märehtiä kaikkea mitä kirjoitetaan etköhän sä jotain nerokasta tästäkin lohkase...
väsyneemmältä, hyvin olet mukana sinäkin.
Minun kirjoittamiseni on tietenkin susta katsoen huomattavan rasittavaa.
En vain ymmärrä, millainen elämä on henkilöllä, joka näkee tämmösistä tuollasen vaivan?
Millä perusteella minä kirjoitan täällä jotenkin pienemmin oikeuksin kuin sinä?
Tarkistin kirjoitukseni ja en missään ole väittänyt että sinulla ei oikeuksia tai oikeuksesi olisivat pienemmät kirjoittaa tänne,en todellakaan vaan tarkoitin että sävy jolla kirjoittaa voi olla positiivisempi oli asia miten arka tai vaikea käsiteltävä tahansa.Esim. Keskustelun aihe Rahastuksesta,otsikosta tiesi mitä tuleman pitää ja sitä varten ei pysty saamaan kunnon keskustelua aikaiseksi koska ihminen lukiessaan jo vittuuntuu(anteeksi käyttämäni sana mut jostain syystä synonyymia vaikea keksiä)ja vastaukset on heti sitä luokkaa et HAIST V.. jne(lukiesssani sen ymmärsin vaimo ja äiti nimimerkin pointin ja laitoin malli esimerkin perheestä jotka tekee niin).Eikä keskusteluja ole rasittava lukea ei sinunkaan vaan tarkoitan sitä mitä jo sanoin muutaman kerran.. Kevään jatkoa
Anteeksi vaan "kaisa", mutta MITÄ VITTUA sä tällä palstalla sit toimitat, jos et äiti ole, etkä sellaiseksi aio. Mee pois, oma äitis oli varmaan aika surkea tapaus, kun tollasia kirjottelet. Moi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
samaa mieltä, mutta oishan tuon asian kauniimmin ilmaista.Ei alennuta hänen tasolleen vastaisuudessa.
Ihmettelen suuresti, mitä ihminen joka on lapsinegatiivisella kannalla, tulee sitten säätämään ÄITIEN palstalle.
Puhu äitiydestä sitten mitään, kun olet sen kokenut! Sitä ei koeta sivusta seuraamalla tai lehtiä lukemalla.Sorry vaan kaisa.
ikivanhan kaunakuvion mukaan täällä taas edetään, eikös vaan?
Kiva kun saa leikkiä olevansa pyhimys, kun on äiti.
Kiva kun saa sanoa kokeneensa jotain ennen erikoista. Kiva kun saa sanoa toiselle, ettei se tiedä mitään, kun se ei ole äiti.
Mutta mitenköhän tuo on?
Kyllä meillä jokaisella terveellä ihmisellä on käsitykset asioista vaikka kokemus puuttuu. Äitiys on jokaisella niin lähellä, ettei siitä voi puuttua kokemusta, vaikka ei itse olisikaan äiti.
Eilisessä Hesarissa luki että äitiys aiheuttaa mielenterveysongelmia. Olen kyllä samaa mieltä.
Käyn täällä silloin tällöin lukemassa, ja aina samat jutut ja sama naljailu.
Eiköhän tänne saa tulla kuka tahansa, jolla on asiasta jonkin sortin mielipide. Omaa kokemusta ei suomi24 huuda minkään palstan ylälaidassa. Se antaa vain "aiheen". EI MÄÄRÄÄ KESKUSTELIJOIDEN OLOMUOTOA.
Anteeksi vaan.
Ps. Niin enhän minä äiti voi olla ja jops olenkin lapseni ovat ainakin hunnigoalla ja despoottimaisen äitinsä alistamia...huoh. Näin tämä luultavasti nyt jatkuu.
Olettehan elämää ja toisianne "kunnioittavia" äitejä...
Ei äitiyden kiharaista vyyhteä voi todella ymmärtää, ennenkuin sen on itse elänyt.
Kuinka moni lapseton ystäväni, ei ymmärrä että perun esim.uloslähdön sen vuoksi että lapsi on sairas! Mitäs minä siitä, onhan lapsen isä kotona...tai että en halua lähteä viikonloppureissuille naisten kesken.
Ihmettelyä kuulee että olen niin kiinni lapsissa vaikka niillä isäkin on!!?
Yksi esimerkki näin.
pitkälti lapsettoman ystäväsi tiedoista ja kykyä toimia ihmisensä.
Ei äitiys mikään yliluonnollinen tila ole!
Toisaalta, paljon on niitä äitejä, jotka lähtevät ulos, vaikka lapsi on sairas...
Pahoinpitelipä juuri eräs äiti lapsensa, kun ei saanut katsoa sinkkuelämää-ohjelmaa rauhassa...Asiasta oli lehdessä.
Ei voi niputtaa, vaikka kuinka tekisi mieli. Ei äitiys luo tyhjään tilaan yhtään mitään, jos sitä ei siellä muutenkaan ole!
Jos äitiys estäisi kaiken pahan maailmassa, ei meillä tällaista todellakaan olisi, sillä meillä kaikilla on äiti.
Ihan hienoja nämä ystäväni ovat ja kyky toimia ihmisenä,mitä sitten ikinä sillä tarkoititkaan?
Henk.koht. itse en voisi juhlia, jos tiedän lapsen olevan sairaana.Ehkä ylihuolehdin tai sitten en.
Mitä tekemistä tässä asiassa on jollain tv-sarjalla?(sitäpaitsi sarja jota en ole ainuttakaan jaksoa kokonaan katsonut,ei natsaa mulle)
Edelleen, mielipiteeni on; äitiyteen kasvetaan kantapään kautta.
Sehän kertois iitä, että jopa sinkkuelämää-sarjan seuraaminen oli äiti-ihmiselle tärkeämpää kuin lapsenhoito!
Jos sinä et lähde juhlimaan, eräät ei halua jättää edes lemppariohjelmaansa väliin, hankkimansa lapsen vuoksi...
Protestoin vahvasti tuota vastaan, että äitiys on joku erityinen tila.
Se on naisen täysin normaalia elämää ja siten siihen tulee suhtautua, kun on lapsen hankkinut. Siihen ei kasveta ja siihen opita. Sen joko osaa tai sitten ei. Kuten laulamisen.
Kaikkihan me jollain tasolla sekin osataan, mutta virtuooseja ei montaa löydy.
Voi olla, että joillekin, joilla oikein on ollut ruusnpunaiset odotukset asian suhteen, joutuvat "oppimaan" ettei se sitä olekaan. Mutta muuta oppimista en ymmärrä tämän asian suhteen.
Kuulehan nyt mamma. Et viitsisi enempää meitä naurattaa.
Munaat kokonaan nyt itsesi. Ihan totta.
Esität, että äitiyteen ei kasveta, eikä opita, se vain osataan, tai sitten ei, kuten laulaminen.
Voitko enää typerämpää lausetta kehitellä?
Pinnistele oikein ja yritä vielä kerran, ehkäpä vielä pystyt parempaan.
Vaikka en ole äiti, kuten et sinäkään, voin silti esittää puolestani, että äitiyteen nimenomaan kasvetaan ja opitaan. Kasvetaan aikuisena samalla tavalla kuin vauva kasvaa kohti aikuisuuta. Minä puolestani isänä olen kasvanut lasteni mukana isyyteen, millä tarkoitan tässä yhteydessä kokonaisvaltaista isyyttä, enkä vain biologista isyyttä. Tekstistäsi huomaakin sen selvästi, että se kasvaminen on Sinulla pysähtynyt johonkin.
Samoin laulaminen. Harva on sellainen laulun mestari, joka on harjoittelematta huipulle päässyt. Luettele malliksi muutama.
Sen verran läheltä olen laulajankin ammattia saanut seurata, että uskallan sanoa.
Ruusunpunaisista odotuksista voisin sen verran mainita, että mitä muita odotuksia odottavalla äidillä on?
Varmasti kaikki toivovat että ensinnäkin lapsi olisi terve ja pysyisikin terveenä.
Mutta jos lapsi syntyykin sairaana, tai on muita ongelmia niin onko se äidin vika, että elätteli ruusunpunaisia odotuksia? Entäpä jos lapsesta kasvaakin isona rikollinen. Tässäkin kohdassa äiti elätteli ruusunpunaisia odotuksia.
Sinunkin kohdalla on äitisi parasta toivonut, mutta mitä mieltä liene nyt....
Kyllä me kaikki joudumme jotain oppimaan matkan varrella, se on tosi. Olipa odotukset ihan mitä vain.
Sitten vielä ihmettelen, miksi jankutat täällä tyhjänpäiväisiä mielipiteitä, kun lapset ei kuulu elämääsi?
Onko Sinulla kaunoja "lapsellisia" kohtaan? Kateuttako? Mikä on se motiivi, että mitään tietämättömänä jupiset juttujasi oikeasti tietävien seurassa?
Et voi olla noin yksinkertainen, että kuvittelet jonkun tv-sarjan olevan tärkeämpi kuin lapsenhoito.
Luultavasti tapahtuman takana on paljon muuta, joka on reaktion aiheuttanut.
Uskotko muuten sokeasti mitä iltapäivälehdet kirjoittavat?
Omaakin arvostelukykyä, kyseenalaistamista saa käyttää.
miten naisesta "tulee" äiti? Mitkä ovat ne opintoviikot ja missä, joitten tarkoitus on tuottaa äiti?
Väitätkö, että ihminen/aikuinen EI kasva, mikäli hänestä ei tule vanhempaa?
Väitätkö myös että saamalla lapsen onnistuu vanhempana?
Jospa mietit (jälleen kerran muuten;))
kuka puhuu naurettavia, ja mistä aiheesta. Koska isistä on tullut äiti?
Miten niin minä en ole äiti? Sinäkö päätit niin?
Koko kommenttisi oli niin ala-arvoinen että ei maksa vaivaa selittää tämän enempää.
Olen lukenut yksinhuoltajissa aivan tarpeeksi sinun edesottamuksistasi ja ymmärrän syvän kaunasi mahdollisia lapsettomia vastaan.
Löit vaan kirveesi kiveen, en ole lapseton.
kannattaa silti otta todesta, eikö?
Tarkistamatta pitääkö se miltään osin paikkaansa.
Mamma, minulla on Sinulle asiaa.
Minä pieni ihminen, seurattuine edesottamuksineni, en käsitä kaikkia mamman edesottamuksia.
Jos kerran väität olevasi oikeasti äiti, ihmettelen sitä, ettet tiedä miten äidiksi tullaan. Kysyt minulta: "Mitkä ovat ne opintoviikot ja missä, joitten tarkoitus on tuottaa äiti?"
Äidiksi tullaan siitä hetkestä alkaen, kun hedelmöitys on tapahtunut. (Kai käsität joitakin toimenpiteitä hedelmöittymisen suhteen?).
Naisen elimistö alkaa valmistautua tulevan lapsen syntymään ja tyttöhupakko siinä samalla varttuu ottamaan vastuullisen tehtävän vastaan.
Lapsen syntymän jälkeen alkaa pienokaisen hoivaaminen, joka tapahtuu yleensä ihan automaattisesti luontoäidin opastuksella. Se on koko ajan sitä "äidiksi tulemisen" opintoviikkoa.
Vauvan imetys on opeteltava ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, vauvan puhtaanapito, lämpimänä pito, ym, ym. kaikenlaista siinä tuore äiti opettelee. (Paitsi tietysti Sinä, koska osaat kaiken muutenkin). Käsitätkö millaista "koulua" se oikeasti on? Jos olet oikeasti äiti, niin Sinun taytyy tämä ymmärtää.
Niinkuin leikillisesti voisin tähän todeta: ennen lapsen syntymää on opiskelujakso "teoreettinen lapsikäsitteen erittely". Ja lapsen syntymän jälkeen on opiskelujakso "käytännön lapsieritteen käsittely".
Anteeksi huumori, mutta itsepä aloitit.
Enkä minä väitä, että ihminen EI kasva ilman äitiyttä tai isyyttä, älä edes niin yritä jankata. Totta kait kaikki ihmiset kasvaa omiin mittoihinsa niin ruumiillisesti, kuin henkisestikin. Mutta ilman omakohtaista äitiyttä EI voi tietää mitä se on, koska ne "opintoviikot" ovat käymättä.
Väitinkö minä, että saamalla lapsen onnistuu vanhempana?
En väittänyt.
Mutta ilman lasta et ole "vanhempi".
Toki kronologisesti ajateltuna kaikki olemme vanhempia nyt, mitä eilen, mutta tullakseen omille lapsilleen vanhemmaksi täytyy ensin saada se oma lapsi.
Missä vaiheessa, ja kuka on väittänyt että isistä olisi tullut äiti?
En ole sellaista väitettä huomannut.
Kommenttini tuntuu Sinusta ala-arvoiselta jostakin syystä. Katsomalla peiliin sen ehkä voit selvittää. Ja kun olet minun edesottamuksistani lukenut "aivan tarpeeksi", niin sittenhän aika olisi tarkastella omiasikin edesottamuksiasi.
Katsos kun minulla ei ole mitään kaunoja lapsettomia kohtaan. Ei sitten yhtikäs mitään. Miksi olisi? Kerro oi tietäjä.
Ja anteeksi, että huomautan, mutta unohdit sen opettelemattomien laulajamestareiden nimilistan liittää muuten niin sinulle tyypilliseen, valaisevaan tekstiisi.
TieTääkseni tämä on keskustelupalsta?
Ei mikään totuusfoorumi!
Loppuiko sinulta argumentit?
Mutta mitä tiedät oikeasti esim. yh-isän edesottamuksista?
Sinulla tuntuu olevan katkeruutta/kaunaa vaikka muille jakaa, roiskit sinne ja tänne.
Tuolla jossain aiemassa kirjoituksessasi siteerasit hesarin kirjoitusta äitien mielenterveysongelmista.
Nythän on käynyt ilmi, että olet kuitenkin äiti! :))))
ero onkin näköjään siinä, että sinä puhut biologiasta, ainut jota asiasta ymmärrät. Minä taas puhun ns. äitiydestä, jota ei valmista mitkään opintoviikot.
Jos valmistaisi, kaikilla raskaana olleilla (eli äideillä) lapset olisivat kaikki kaikessa. Mutta näinhän ei ole.
Puhut luontoäidistä ja yllätys yllätys, palaat samalla lähtöruutuun. Minä puhuin jo asiaan olevista edellytyksistä, luonnostaan. On jos on, ei ole jos ei ole.
Lapsen hoidosta en puhunut myöskään mitään. Vain äitiydestä.
Sinun tasolle mennäkseni;
väitinkö minä, että ilman lasta ON vanhempi? Tarkoitin, ettei vanhemmuus muuta persoonaa, ei valmiuksia käsitellä vaikeita asioita. Vanhempi on kuitenkin ainakin meilläpäin henkilö/ihminen, teilläpäin en tiedä.
Jos on sympaattinen ja hellä on sitä varmasti lapselleenkin. Mutta jos pitää alkoholia elämässään kunnia-asia eikä saa oltua ilman, jatkaa vaikka synnyttäisi tai tulisi vanhemmaksi sata kertaa. Siis mistä tarttuu oppi, jos siihen ei ole luontaisia edellytyksiä??
Väität siis, että kenestä tahansa kaduntallaajasta tulee opettelemalla Metropolitan-tähti?
Olen siitäkin ehdottomasti eri mieltä.
Näes, juttu on niin, että pohja pitää olla oikea, jotta menestystä tulisi. Niin vanhempana kuin laulutähtenäkin.
Jos taas ei ole edellytyksiä niin niitä ei sitten ole. Tästä syystä emme ole kaikki Mattiloita ja Ruohosia.
Samasta syystä ei kaikki onnistu vanhempina. Ei sitten millään. Vaikka kuinka paukuttaisi päätään seinään ja opiskelisi asiaa kantapään kautta.
Mutta eihän tätä tarvitse sinun sisäistää. Sinulla on hyvä syy kieltäytyä ajattelemasta näin.
että kierrät loputtomassa suossa samaa kehää?
Jos tämä on keskustelufoorumi, eikä totuusfoorumi, miksi alunperinkään aloit kuuluttaa totuuden perään??
Mietin tuossa, kummat täällä ovat äänessä, lapset vaiko äidit? Siis alaikäiset vaiko aikuiset?
Kun ottaa kohteliaisuutena jos minut lapseksi miellät :))
Kun näinkin huomattavaan ikään olen ehtinyt.
Suo täällä suo siellä! :))
Väitteitä väitteiden perään.
Puhuin biologiasta siksi, koska se liittyy omalta osaltaan äitiyteen. Edelleenkin intät, "ns. äitiydestä, jota ei valmista mitkään opintoviikot.".
Opintoviikoilla tarkoitin juuri sitä biologista äidiksi tulemista, äidiksi tulemisen henkistä kehitystä ja Lapsen kanssa käytännössä olemista.
Opettelemista huolehtimaan lapsestaan ym,.
Jostakin syystä et sitä ymmärrä, tai et halua ymmärtää. Se lapsen kanssa puuhaaminen on juuri sitä aikuisuuteen ja vanhemmuuteen kasvamista ja elämän, sekä äitinäolon oppimista.
Se, että joku on huonompi äiti, tai toinen on parempi riippuu sitten monesta tekijästä, joita en edes yritä eritellä. Jokainen kun on oma persoonansa.
Mutta kukaan ei ole kenellekään valmiina, tai puolivalmiina äitinä ilman synnytystä.
Sijaisäitinähän kyllä voi tietysti olla, mutta siihenkin pitää opetella.
Eikö lapsenhoito liity äitiyteen, vai miksi eristät sen tästä yhteydessä? ("Lapsen hoidosta en puhunut myöskään mitään. Vain äitiydestä.).
Minun käsityksen mukaan se jos mikä liittyy äitiyteen.
"Tarkoitin, ettei vanhemmuus muuta persoonaa, ei valmiuksia käsitellä vaikeita asioita.".
Olet täydellisen väärässä. Oman lapsen vanhemmuus taatusti muuttaa ihmistä, hänen persoonaansa ja etenkin valmiuksia käsitellä vaikeita asioita. Et voi olla tosissasi.
Ikävä kyllä totuus on tuo, että alkoholi vie niin paljon ihmisiä, niin hyviä ja helliä, kuin pahoja ja karskeja. Siihen tuskin löydämme parannusta, eikä siihen taida ojennusohjetta olla olemassakaan.
Enhän toki väittänytkään, että kenestä tahansa kaduntallaajasta voi tulla metropolitan -tähti. Ei sinne päinkään.
Tiedän viihdepuolesta senverran, että arvioisin tähdellä olevan noin 10 prosenttia syntymälahjoja ja loput on loputonta työtä.
Siis 90 prosenttia siitä tuloksesta on opiskelua ja raakaa työtä. Todennäköisesti sisäinen palo pakottaa tekemään tuon ankaran työmäärän, että jossakin vaiheessa saa nautiskella estraadien parrasvaloissa.
Ja kun väitit eilen, että äitiys on kuin laulaminen, että joko sitä osataan, tai sitten ei, niin huomaat äitiydenkin olevan jokaisen opiskelun takana. Opiskelu käydään jokaisen kohdalla yksilöllisesti.
Luuletko, että Mattilat ja Ruohoset ovat osanneet laulaa itsensä huipulle ilman opettelua?
Alat olla hajuilla hiukan asiasta kun sanot, että pohja pitää olla.
Meillä kaikilla on pohja johonkin ja kehittämällä itseään voi sen pohjan päälle rakentaa jotakin.
Minusta ei voi tulla äitiä koska sellaista pohjaa minulla ei ole, eikä sinusta isää.
Mutta elämän varrella Sinä voit opetella yhä paremmaksi äidiksi ja minä yhä paremmaksi isäksi.
Lasten kauta sitä oppia tulee ja se on tärkeää. Ja se jos mikä, kohentaa taitoja kohdata vaikeita tilanteita.
Jestas sentään miten typerältä vaikutat. Olen kanssasi saman ikäinen (78) äiti, mutta tuntuu, että jokin aiempi kehitysvaiheesi on jäänyt junnaamaan paikoilleen. Tuon ikäinen äiti, ja jaksaa..... luulenkin, että olet tämä "kaisa", olet vain muuttanut nimimerkkiä. Jos et ole, ja todella olet äiti, voi lapsiparkaa, mikäli et itse ole lainkaan kasvanut äitiyteen.
Kyllä äidiksi voi haluta ja haluaa ilman että voi tulla raskaaksi.
Loukkasit minua ja muita adoptioäitejä pahasti.
Olen siis mielestäsi äiti, mutta koska en ole lapsesi biologinen äiti, en osaa hommaani. Kiitos paljon!
Olen todella kiitollinen noista sanoistasi. Tiedänpä nyt etten ole "oikea" äiti.
Mietihän muuten hetki osuuttasi äitiydessä, kunhan saat vaahdot pois suupielistäsi.
Nainen, niin minä kuin biologisten lastensä äidit, meillä on yksi yhteinen piirre ENNEN raskautta. Arvaatko mikä?
Me haluamme äidiksi.
Sitten on niitäkin, jotka eivät halua lasta, mutta saavat sen silti.
Ja heitä jotka eivät halua, eivätkä koskaan saa.
Olen erittäin paljon samaa mieltä edellisen naisnickin kanssa.
Äidiksi ei todella voi opetella, siihen on oltava kutsumus (=lue halu).
kun olet samaa mieltä kanssani?
Äidiksi kasvaminen ei kuule ala silloin kun raskaus, vaan jo paljon ennen.
Vaan miksi väittelen asiasta miehen kanssa, joka ei koskaan ole voinut asiaa kokea eikä voikaan kokea?
Jokainen toimii annetuilla ominaisuuksillaan. Ryyppyputki ei kiinnostanut sinua jostain syystä kommentoida (tiedän kyllä miksi) äidille sopivana asiana.
Hänkin oli raskaana, hänkin opetteli vauvan hoitamista, mutta asia ei lopulta kiinnostanutkaan tarpeeksi.
Sillä valmiudet puuttuivat...
Ei tarvii antaa minulle periksi, ei maailmani siihen kaadu.
Tämä oli mielipiteeni, jota en näe syytä sepustustesi perusteella kumota.
Äitiyteen on sitouduttava.
mutta itse oot fiksu.
Sellaista, mitä ei ole, ei voi myöskään kasvattaa, hioa eikä lisätä.
Yksinhuoltajanako puhut, että oma lapsi muuttaa ihmistä niin, ettei mitään pahaa koskaan enää satu? Jos lapsi toi nämä tullessaan, miksi erosit?
Selvisi sitten sekin, että olet samaa poppoota joka provosoi yh-palstallakin!
Relax!
On kevät! :)))
Katos, tais mammelilta mennä jauhot kurkkuun;)
Ei keksinyt muuta kuin tollasen, ainakin alkoi kehu;)
Munkin mielestä sulla on ihan ok kommentit! Samoin yh-isän tekstit on perusteltuja ja järkeviä!!
Hyvä adoptioäiti, miten olet sellaisen käsityksen saanut, että ne, jotka ei ole minun lasteni äitejä, eivät osaisi hommaansa?
Tahdoin kirjoituksillani puolustaa ihan tavallisia äitejä, jotka kasvavat perheensä mukana hoivaten ja huolehtien lapselle hyvän lähtökohdan aikuisuuteen.
Mamma taas tahtoi osoittaa, että naiselle ei äitiys tuo mitään erikoista, eikä opeta mitään, eikä tarvitsekaan opettaa. Hänen mielestään äidit vain hakkaavat lapsiaan, kun itse eivät rauhassa saa telkkua katsoa.
Oletko Sinä juuri tuo äiti, koska minun pulustus kolahti niin pahasti? Kiitoksia kuitenkin kiitoksista.
Yhteen asiaan tahdon, että vastaisuudessa kiinnittäisit itsekin huomiota, kun provoilet:
Jos olet samaa mieltä mamman kanssa siitä, että lasten vanhemmuus ei opeta mitään aikuiselle, eikä kehitä kestämään vastuullisia tehtäviä, niin kuinka on mahdollista saada myönteinen adoptiopäätös tällaisella henkilöllä?
Eli syystä taikka toisesta päätyisi adoptoimaan lapsen, mutta ei aio/kykene kasvamaan vastuulliseen vanhemmuuteen lapsn mukana. Antaisitko itse lapsen tällaisen henkilön kasvatettavaksi?
Saat aikaa miettiä vastausta ihan rauhassa. Kalavedet kutsuvat jo vapaina ja näinollen toivotan hyvää äitienpäivää tasapuolisesti niin valmiille, kuin puolivalmiille äideille. Ikään ja ihonväriin katsomatta.
keksit aina uusia perusteettomia väittämiä.
Vai että minä puhun näin: "oma lapsi muuttaa ihmistä niin, ettei mitään pahaa koskaan enää satu?"
Kuinka helkkarissa keksit tuollaisen lauseen minun sanomaksi?
Kuka voi taata sellaisen asian, että mitään pahaa ei tulevaisuudessa enää satu? Sinä?
Epäilen, että ei sellaista löydy, tiedät sen itsekin, mutta tahdot vain kiemurrella ja vääristellä asioita.
Se, miksi minulle ja lasteni äidille tuli ero, ei ensinkään Sinulle kuulu yhtään, mutta voin antaa vihjeen.
Jos ei kykene kasvamaan äitinä vastuulliseen vanhemmuuteen, ei kykene lapsiaan sitten myös kasvattamaan. Miksi muuten minulla olisi lapset vastuullani.
Tunnen paljon äitejä, jotka ihan tosissaan kantaa vastuuta ja huolehtii perheestään, vaikka kuinka yrittäisit heidän mainettaan mollata.
Mutta kuitenkin hyvää äitienpäivää.
Kuinka nämä lauseesi sopivat yhteen: "Tarkoitin, ettei vanhemmuus muuta persoonaa, ei valmiuksia käsitellä vaikeita asioita". Ja toinen: "Äitiyteen on sitouduttava".
Eikö se, että sitoutuu äitiyteen juuri edellytä sitä mukanaoppimista, mitä lapsen kasvu tuo tullessaan?
Mutta olethan päättänyt ettet mielipiteestäsi luovu, olipa se kuinka hullu tahansa. Toki Sinulla on siihen oikeus.
Kenenkään ryyppyputkista ei isosti olekaan tässä kyse ollutkaan, mutta hyvä, että Sinä tieedät minunkin putkeni. :-)))
Koetahan pitää hyvä äitienpäivä, putkella tai ilman.
Oliko perätön väite, että sitä ei voi kasvattaa, mitä ei ole?
Sitäkö tarkoitit?
Kaksi muuta oli aseteltu kysymyksen muotoon, johon sinulla ei ole tapana vastata.
Päättelen siitä, mitä päättelen.
Mainettaan mollata? Säälipisteitä vaillako sinä olet?
Minähän nimenomaan olen sitä mieltä, ettei kukaan ole kypsä äidiksi, vaikka on raskaana, eikä sittenkään vaikka kuinka vauvaa hoitaisi. Jos taas lapsi takaa onnen ja ihmisen muuttumisen hänelle parhaaseen suuntaan, eroja ei satu perheissä, joissa on lapsia. Se on sula mahdottomuus.
Mutta asia ei noin ole. Sen tietää jokainen elävässä elämässä edes kerran käväissyt.
että 10 prossaa lahjoja ja loput opiskelua.
Niinhän se oli "mammankin" mielestä.
Ilman niitä tärkeitä 10% ei laulajaa tule. Pelkkä laulun opiskelu ei tee kenestäkään laulajaa.
Jos vanhemmuudessa on samoin, ei auta mainitsemasi asioiden "opiskelu". Ja miksei olisi.
Voin kuvitella, että on olemassa ominaisuuksia, joita vanhemmilta vaaditaan.
Vink: lue yh-palsta.
"Silloin kun meidän äiti
meni naimisiin,
oli tärkeätä tietää
kaikki kodinhoidon niksit,
ommella kapiot
ja virkata pitsit.
Tänään
kun lapsemme avioituvat,
kysellään:
onko sinulla työpaikka,
saatko lapsesi hoitoon?
Näin äidit väistyvät vuorollaan
vaan ei valvova sydän milloinkaan."
Lapsi tekee naisesta äidin.Ja äitiyttä ei opi kuin lapsen kautta.Eikä lapseton voi tietää mitä on elää lapsellisen kengissä.Ei riitä että lukee juttuja ja seuraa vierestä, se on asia joka tulee elämällä lapsen/lapsien kanssa.
...sinä sitä itsekkyyttä ja alentuvaa käytöstä löysit? Pistäisitkö muutaman esimerkin? Minä en nimittäin löytänyt.
vaimo ja äiti = oppe =kaisa = mamma78
alkuperäinen heittää pari ärhäkkää komenntia, häipyy. toinen samaa mieltä oleva tulee tilalle, samat ajatukset sama tyyli komentoida... jat... jat...kuu...kuu... .... .... ...
havainnon.
mutta pitää ihmetellä,jos joku jaksaa eri nikeillä käydä "keskustelua" lähinnä sitten itsensä kanssa...eikö näillä ole muuta tekemistä?
Tosin täällä saa tottua kaikenlaiseen.