siskoni kanssa. tietää ja aika usein myöntää itsekin, että on kaksisuuntainen, mutta ei tahdo tehdä asialle mitään. nyt on ollut maniavaihe menossa ja haalinut itselleen liikaa kaikkea, tekemistä, tavoitteita ja omaisuutta ja kuluttanut itsensä ihan piippuun, raivon tietysti purkaa äitiimme, joka yrittää auttaa vaikkei sairaudesta mitään ymmärrä, eikä kyllä sitä oman lapsen kohdalla tahtoisi myöntää. ellei asiasta olisi mustaa valkoisella, olisin varma, että siskoni käytös on narsismia. en kyllä tiedä onko kaksisuuntaista se, että ruokkii egoaan pistämällä muita matalaksi ja tahtoo tavata ihmisiä, että pääsisi vaikuttamaan näiden psyykeeseen, ja yrittää ajoittain herätellä omaa sairauttanikin pintaan muistuttelemalla siitä. "onko sulla vähän huono itsetunto? kyl sun eleist huomaa, et tunnet ittes läskiks... sust tosiaan näkee ku oot ollu yksin ja sylkirauhaset on turvonnu...." siskoni näkee sen minkä tahtoo nähdä, enkä enää jaksaisi korjailla sen harhaluuloja loputtomiin, hetken voi uskoa ja nähdä kaiken totuudenmukaisesti, mutta kohta ainut totuus on vain ne omat luulot.
pelkään siskoni puolesta ihan tosissaan. on ollut psykoottisia kausia, mitkä on kyllä aiheuttanut itse lääkkeillä, ja masennusta kaksitoistavuotiaasta asti. hyvin on kyllä osannut murheensa peittää, on aina "vetänyt itsensä pinnalle" ja sitten on mennyt hyvin ja tullut tehtyä tyhmää. maniassa ei välitä muista ihmisistä hevonvittua (tai uskon, että välittää, vaikkei siltä näytä), tuhlaa ja on niin täydellinen, fiksu ja sosiaalinen, paras kaikessa ja hyvännäköinen, ettei uskoisi samaksi ihmiseksi, joka masennusvaiheessa hautoo itsemurhaa pienimmästäkin iskusta ja vetäytyy kuoreensa täysin. olen yrittänyt auttaa ja tukea kaikin osaamini keinoin, mikään sanominen ja tekeminen ei kelpaa, ja kun paskasta noustaan taas, ollaan niin selviytyjää ja itsenäistä ja kaiken kokenutta kuin vain voi olla.
olen viimeaikoina huomannut siskossani sen ikävän piirteen, että mustamaalaa ihmisiä nostattaakseen omaa arvoaan tai muuten vain hyötyäkseen siitä, että saa toisen huonoon valoon. ei välitä yhtään mitä puhuu ja kenelle, ei suoranaisesti valehtele, mutta puhuu luuloistaan tietona. siis ei usko olevansa ikinä väärässä. jos ihminen on kohdellut häntä huonosti, luetellaan kaikki mahdolliset viat, yritetään käännyttää muutkin vastaan. jos hän kokee, ettei ihminen hyväksy häntä/katsoo alaspäin, tätä ihmistä nöyryytetään kaikkien edessä, pistetään matalaksi. esim kun on juhlat tulossa, siskoni valmistautuu etsimällä ihmisistä mahdolliset viat, jotta voi iskeä jos tarvetta tulee - ja se tarve tulee aina. monestakaan ihmisestä, joita siskoni alentaa, en pidä itsekään, mutten välitä kostaa näille ihmisille niiden omaa typeryyttä. siskoni taas on ottanut tetäväkseen maksattaa pahalla palkkansa. ikävältä se tuntuu katsella, kun siskoni hyökkää jotain ihmistä vastaan, menemällä väliin aiheutan meidän välille riidan vaikka loppujenlopuksi olisinkin siskoni puolella ja tekisin sen selväksi, mutta se kun ihmisiä pitää mustamaalata seläntakana oman arvon nostattamiseksi, ei mielestäni ole ihan tervettä. tai en tiedä mitä se on, siskollani vain on tapana kaivaa ihmisistä esiin kaikki paskamaiset puolet ja muistutella niistä toisia ihmisiä, jos haluaa rikkoa ihmissuhteita tai vain saada oman mielipiteensä muidenkin päähän. tahtoo tavata ihmisiä, että voi "hämmentää soppaa", vaikkei muuten näiden ihmisten olemassa olo häneen vaikuttaisi...
pelkään siskoni puolesta ihan tosissaan. on ollut psykoottisia kausia, mitkä on kyllä aiheuttanut itse lääkkeillä, ja masennusta kaksitoistavuotiaasta asti. hyvin on kyllä osannut murheensa peittää, on aina "vetänyt itsensä pinnalle" ja sitten on mennyt hyvin ja tullut tehtyä tyhmää. maniassa ei välitä muista ihmisistä hevonvittua (tai uskon, että välittää, vaikkei siltä näytä), tuhlaa ja on niin täydellinen, fiksu ja sosiaalinen, paras kaikessa ja hyvännäköinen, ettei uskoisi samaksi ihmiseksi, joka masennusvaiheessa hautoo itsemurhaa pienimmästäkin iskusta ja vetäytyy kuoreensa täysin. olen yrittänyt auttaa ja tukea kaikin osaamini keinoin, mikään sanominen ja tekeminen ei kelpaa, ja kun paskasta noustaan taas, ollaan niin selviytyjää ja itsenäistä ja kaiken kokenutta kuin vain voi olla.
olen viimeaikoina huomannut siskossani sen ikävän piirteen, että mustamaalaa ihmisiä nostattaakseen omaa arvoaan tai muuten vain hyötyäkseen siitä, että saa toisen huonoon valoon. ei välitä yhtään mitä puhuu ja kenelle, ei suoranaisesti valehtele, mutta puhuu luuloistaan tietona. siis ei usko olevansa ikinä väärässä. jos ihminen on kohdellut häntä huonosti, luetellaan kaikki mahdolliset viat, yritetään käännyttää muutkin vastaan. jos hän kokee, ettei ihminen hyväksy häntä/katsoo alaspäin, tätä ihmistä nöyryytetään kaikkien edessä, pistetään matalaksi. esim kun on juhlat tulossa, siskoni valmistautuu etsimällä ihmisistä mahdolliset viat, jotta voi iskeä jos tarvetta tulee - ja se tarve tulee aina. monestakaan ihmisestä, joita siskoni alentaa, en pidä itsekään, mutten välitä kostaa näille ihmisille niiden omaa typeryyttä. siskoni taas on ottanut tetäväkseen maksattaa pahalla palkkansa. ikävältä se tuntuu katsella, kun siskoni hyökkää jotain ihmistä vastaan, menemällä väliin aiheutan meidän välille riidan vaikka loppujenlopuksi olisinkin siskoni puolella ja tekisin sen selväksi, mutta se kun ihmisiä pitää mustamaalata seläntakana oman arvon nostattamiseksi, ei mielestäni ole ihan tervettä. tai en tiedä mitä se on, siskollani vain on tapana kaivaa ihmisistä esiin kaikki paskamaiset puolet ja muistutella niistä toisia ihmisiä, jos haluaa rikkoa ihmissuhteita tai vain saada oman mielipiteensä muidenkin päähän. tahtoo tavata ihmisiä, että voi "hämmentää soppaa", vaikkei muuten näiden ihmisten olemassa olo häneen vaikuttaisi...
Vastaukset 9
Vanhimmat
nyt vaikuttaa, että maniavaihe on loppusuoralla, ja sisko romahtaa kohta. tavallaan olen aina odottanut sitä, kun sisko putoaa vuoristoratansa huipulta, nuorempana siksi, ettei olisi niin ilkeä ja itsekäs, nykyään enemmänkin sen takia, ettei aiheuttaisi ympärilleen ja itselleen pahaa. pelottaa vaan, koska vuosi vuodelta on manian ja masennuksen ero kasvanut, ja miten pahasti siskoa tällä kertaa sattuu. voi olla, ettei kiireiltään ehdi masentua, mikä huolettaa minua kaikkein eniten, yrittää väkisin pysytellä kasassa ja lopulta menee todellisuudentaju täysin. luulin, että psykoosi oli ohi ja ehkä se olikin, mutta on alkanut näyttää, että ne asiat nostavat taas päätään. päihteitä siskoni on vähentänyt jonkin verran, mutta liika stressi ajaa saman asian. söi jonkin aikaa seroquelia, aloitti sen ilmeisesti psykedeelien jälkeisen sekavuuden takia, mutta seroquel aiheutti vain lisää harmia. syö tällä hetkellä rauhoittavia, mutta silti hyppii seinille. kun masennus iskee, ei mikään auta.
viestini on pitkä ja sekava, en vain ole yhtään selvillä miten auttaa siskoani. hoitoon sitä ei saa, itkee kun ei ole ketään kelle jutella, mutta kun antaa numeron mihin soittaa, kysyy mihin mä tätä tarvitsen. ilmeisesti ei siis halua hoitoa, joka on ainakin itseäni auttanut, kun siihen ei kuulu lääkkeet ja vaatii niin pitkän aikaa ja rauhoittumista. haluan auttaa siskoani ja tiedän olevani ainoa, joka siihen pystyy, vanhemmat ei ole ikinä osanneet ottaa lankoja käsiinsä, ja siskon avokki on liian itsekäs ja osaamaton tekemään mitään. ystäviä siskolla ei just tällä hetkellä ole. miten olette auttaneet läheistänne, joka maniassa sotkee asiansa ja satuttaa teitäkin eikä tosiaan myönnä ongelmaa ja masentuneena sulkeutuu, kun ei usko kenenkään auttavan?
Hei!
Mielenkiintoinen viesti.
Siskosi tilanne ei kuulosta kovin pahalta. Mitä jos antaisit asian olla? Mitä se oikeastaan sinulle edes kuuluu?
Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että lopettaisit muiden kyttäämisen ja keskittyisit omaan elämääsi ja siihen, kuinka teet omasta elämästäsi onnellisen ja hyvän elämän itsellesi?
Hauskaa syksyä Sinulle : )
Taitaa pikemminkin olla narsismia, sitä ei voi hoitaa lääkkeillä.
kaksisuuntainen siskollani on diagnosoitu. ihan sokeasti en lääkärin sanaan luota, luultavasti joku toinen lääkäri olisi pistänyt vähän erilaisen diagnoosin, eikä se diagnoosi ihmistä mihinkään muuta. tiedän, ettei narsismia voi lääkkeillä hoitaa, ja sitä tässä pelkäänkin. tuntuu aika epätoivoiselta kun edes ajattelee, että elämän ehkä tärkein ihminen, jota on yrittänyt suojella ja kasvattaa kun vanhemmilta se ei ole aina luonnistunut, olisi paha. paljon olen narsismista lukenut ja löytänyt piirteitä, mutta mitään diagnoosia en rupea tekemään. siskoni myöntää joskus itsekin, että persoonassa on pahasti häikkää, ja välillä sen seurassa on ikävä ja ahdistava olo, välillä taas läheinen ja kuten perheessä kuuluisikin olla.
sulle, kaksi.suuntainen, en tiedä kuinka läheisiä ihmisiä sinulla elämässäsi on, mutta sisko on ollut mulle aina tärkeä, vaikka välit onkin joskus olleet pahasti ruvella. totta kai sitä välittää ihmisestä, jonka kanssa lapsuutensa vietti ja koki asioita, joita eivät ulkopuoliset voi ymmärtää, ja tätä ihmistä en sairauksille tai häiriöille haluaisi menettää. tilanne on lievempi ja helpompi kuin monella, mutta siskoni on vielä aika nuori ja siksi uskon, että sitä voi vielä auttaa. ei tässä ollut kyse mun elämästä ja miten sitä elän eikä onnestani, olen ihan ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut ja oppinut vaikeuksista huolimatta, eikä mielestäni ole omasta elämästä ja onnesta pois se, että välittää läheisistään. totta kai kaikille se oma elämä on tärkein ja kaikki ovat omasta onnesta vastuussaan, mutta aika välinpitämätön on ihminen, joka kääntää selkänsä heti kun toisella on vaikeaa.
Täysin älytön kommentti kaksi.suuntaiselta! Totta vitussa sitä välittää ja on huolissaan omasta perheenjäsenestään. Aloittajan tarinassa oli riipaisevan tuttuja piirteitä. Rakastin erästä kaksisuuntaista kerran ja rakastan kai vieläkin. Yhdessäolo kävi kuitenkin aivan mahdottomaksi ja omakin mielenterveys oli vaakalaudalla siinä ruljanssissa.
nimimerkkinäsi psykiatria kun et sellainen kuitenkaan ole???
Sitä et LL voi tietää.
Psykiatrikin voi olla sekaisin ja kirjoitella hämäriä juttuja nettiin anonymiteetin turvin.
Lääkkeet hän tarvitsee ja kun ne kunnolla vaikuttaa näet onko tuo ihmisten mustamaalaaminen ym. oman haavoittuvuuden peittämistä. Psykoosissa jos kerran on niin lääkkeet on syötävä ja pakkohoitokin on mahdollinen jos mihinkään ei suostu. Asia on oikeasti otettava nyt vakavasti. Hän taitaa olla sairaudentunnoton kun kysyy mihin apua tarvitsee, mutta nyt se asia täytyy saada hänelle itselleen selkiämään ennen pahempia tapahtumia. Ihminen usein tahtoo säilyttää maniansa koska sillon tuntuu pystyvän vaikka mihin, mutta kaikki voi laota käsiin hetkessä. Totta on että masennus- ja maniajaksot pahenevat ja tihenevät ajan myötä ja hän on pian aivan hukassa ellei kunnon hoitoon suostu. Psykoosisairauksissahan hoito on pakollista ja lääkkeet kuuluvat siihen suurena osana, joten en tiedä mitä tarkoitit hoidolla ilman lääkkeitä. Olette tainneet peitellä asian? Miten on mahdollista ettei diagnoosin kirjoittanut lääkäri pistänyt asiaa eteenpäin? Kaksisuuntaista ja psykoosia hoidetaan aina lääkkeillä koska aivokemiat ovat sekaisin. Ilmeisesti kuitenkin joku lääkäri ne rauhoittavatkin kirjoittaa, joten nyt asia hoitoon. Ne ei todellakaan ole mikään riittävä ja pitkäaikainen hoito kyseiselle sairaudelle. Auta häntä!
johnu on oikeassa, ilman oikeata lääkitystä tilanne vain pahenee. Lääkityksen ohella olisi hyvä olla myös psykoterapia. Psykoterapia auttaa ymmärtämään sairautta ja käsittelemään tunteita. Mutta vaikeahan se on saada henkilö sitoutumaan hoitoon, jos henkilö ei halua. Pakkohoitoon ei voi määrätä ellei ole vaarallinen ympäristölleen tai itselleen. Siskosi on pikenmiten saatava jaloilleen, kuten johnu sanoi, hoitamattomana tilanne pahenee ja itsemurhan mahdollisuus kasvaa masennusvaiheissa. Lääkärin joka on kirjoittanut rauhottavat pitäisi kyllä miettiä myöskin hoitoa, ei ongelmat poistu jos nappeja nakkailee naamaan, kunnollinen hoito auttaa enemmän kuin lääkkeet, lääkkeet vain ylläpitävät hoidon tulosta, ei päin vastoin. Seroquel lääke kiihdyttää vain maniaa, manian jaksoissa, se ei rauhoita tasaisesti mielialanvaihteluita. Juttele siskosi hoidosta lääkkeet määränneen lääkärin kanssa ja älä luovuta ennen kuin saat asiaan vauhtia. Tässä asiassa sinun täytyy valittaa ja valittaa lääkäreille että ne antaa siskollesi hoitoa.