Mitä ne todellisuudessa. Onko oikeutta ikävöidä, mikäli ei ole tehnyt kaikkea toisen eteen? Silloin itselläni ei olisi oikeutta ikävöidä. Olisi vain helpompi jatkaa eteenpäin ja tapailla muita miehiä, jotka tekevät aloitteen helpommin. Mutta mitä järkeä siinä olisi. Vaikka miehiä olisi ympärilläni, huomaan etten pysty olemaan onnellinen kuin vain hänen kanssaan. Kenenkään muun huomio ei tuo samanlaista tunnetta kuin hänen. Olen siis orja hänelle, hänen rakkautensa orja. Hän ei edes tiedä, kuinka riippuvainen olen hänestä, sillä en ole uskaltanut sitä hänelle näyttää. Aina, kun olen jotain sellaista näyttänyt, hän on vain pilkannut minua ja ajatellut minun olevan ''yleinen hutsu''. Se on hankala myöntää itselle, että on pelkuri. Mutta tunne helpottaa, kun sen tajuaa. Itse olen pelkuri, vaikken sitä ulospäin näytäkkään. Haluan pelkuruudesta eroon, mikään muu ei ärsytä niin paljoa, kuin se että joudut katsomaan vierestä, kun toinen nainen viettelee ikuisen rakkauden kohteesi, kun itse on niin pelkuri. En ole myöntänyt tätä edes ystävilleni, edes läheisille sellaisille ja tuskimpa tulen koskaan myöntämäänkään.
Haluaisin myöntää ikuisen rakkautteni hänelle, katsoa häntä silmiin ja nähdä kuinka hän katsoisi takaisin. Mutta se on tässä tilanteessa liikaa pyydetty. Olen pyytänyt monena iltana iltarukouksissani, että saisin mahdollisuuden joskus edes keskutella hänen kanssaan, oikeasti selvittää asiat. Olen jo hyväksynyt sen tosiasian, etten tule koskaan häntä saamaan, mutta haluaisin että hän tietäisi edes tunteeni, kuinka palavasti olen aina häntä jollain tavalla rakastanut. Mutta olen hänen mielestään yleinen nainen, joka viimeisenä soveltuu hänen lastensa äidiksi. Onko siis kohtaloni katsella vierestä, kun hän elää onnellista elämää toisen kanssa.
Olen nähnyt rakkauden, niin hyvässä kuin pahassa. Rakkauden tunne on ihanin silloin, kun asiat menevät juuri, kuten itse on suunitellut, mutta kun rakkaus kääntää selän ja pilkkaa sen janoista, on leikki kaukana. Se ei auta, vaikka kuinka yrittäisi taistella kohtaloa vastaan, yrittäisi nähdä ja päästä juttusille. Sillä kohtalo kääntää asiat aina negatiivisesti. Et huomaa häntä, näet kuinka hän flirttailee toiselle. Sen jälkeen olo on kuten olisi revitty sydän rinnasta ulos, heitetty se maaha ja poljettu se tuhansiksi sirpaleiksi. Sitä se on, kun joutuu katsomaan vierestä, toisen naisen vikitellessä omaa sydämen valittua.
Viesti on vain pieni pätkä ajatuksiani, halusin tuoda ne tänne teidän keskuutenne näyttääkseni palan elämän rumasta puolesta.
Haluaisin myöntää ikuisen rakkautteni hänelle, katsoa häntä silmiin ja nähdä kuinka hän katsoisi takaisin. Mutta se on tässä tilanteessa liikaa pyydetty. Olen pyytänyt monena iltana iltarukouksissani, että saisin mahdollisuuden joskus edes keskutella hänen kanssaan, oikeasti selvittää asiat. Olen jo hyväksynyt sen tosiasian, etten tule koskaan häntä saamaan, mutta haluaisin että hän tietäisi edes tunteeni, kuinka palavasti olen aina häntä jollain tavalla rakastanut. Mutta olen hänen mielestään yleinen nainen, joka viimeisenä soveltuu hänen lastensa äidiksi. Onko siis kohtaloni katsella vierestä, kun hän elää onnellista elämää toisen kanssa.
Olen nähnyt rakkauden, niin hyvässä kuin pahassa. Rakkauden tunne on ihanin silloin, kun asiat menevät juuri, kuten itse on suunitellut, mutta kun rakkaus kääntää selän ja pilkkaa sen janoista, on leikki kaukana. Se ei auta, vaikka kuinka yrittäisi taistella kohtaloa vastaan, yrittäisi nähdä ja päästä juttusille. Sillä kohtalo kääntää asiat aina negatiivisesti. Et huomaa häntä, näet kuinka hän flirttailee toiselle. Sen jälkeen olo on kuten olisi revitty sydän rinnasta ulos, heitetty se maaha ja poljettu se tuhansiksi sirpaleiksi. Sitä se on, kun joutuu katsomaan vierestä, toisen naisen vikitellessä omaa sydämen valittua.
Viesti on vain pieni pätkä ajatuksiani, halusin tuoda ne tänne teidän keskuutenne näyttääkseni palan elämän rumasta puolesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.