Eli otsikossa tiivistetysti. Olen kärsinyt epämääräisestä oirehdinnasta aina ja lähdin selvittelemään asiaa kun iski pelko että palikat elämässä hajoaa: vilkkaana paahdoin ensin yksityiselle psykiatrille jolla kävin muutaman kerran. Ainakin hän taisi pitää jotenklin pipinä koska hän antoi kaikenlaisia tehtäviä joita en pysty suorittamaan (mm. kongitiivisesta psykoterapiasta opiskelu, joku toinen paperi jonka tekstiä en tajua ja liian vaikea keskustelutehtävä sukulaisen kanssa jota en vaan voi tehdä!) Vrt. tilannetta siihen että otat sellaisen ulkomaankielisen lehden eteesi mitä et osaa ja yrität alkaa lukermaan...
Siis meni hermot aj turhauduin, lueskelin netistä lisää: siellä sanottiin että homma täytyy aloittaa yleislääkäriltä. So, menin tietenkin ja hän sanoi että ehei, mene neurologille. No menin sitten ja haastattelun perusteella neurologi sanoi että mulla ei ole ADHD:ta, mutta hän kuitenkin sanoi että kannattaa mennä ADHD-tukiryhmään. Putosin totaalisesti kärryiltä. En tajua miksi hitossa menen tukiryhmään jos mulla ei ole ADHD:tä??????
Eli kuten tekstissä näkyykin, olen aika kärsimätön ja nopea luonne, asiat pitää tapahtua heti vaikka fiksuinta taitais olla kiltisti jatkaa psykiatrin pakeilla....
Osaisiko joku antaa vinkkiä mitä neurologi ajoi takaa tuolla tukiryhmällä?
Toisekseen, otan perusteluja vastaan että käydäkö psykiatrilla tai ei.
Olen pahoillani, en jaksa alkaa jaarittelemaan sen tarkemmin historiastani tai oireistani, se on liian vaativaa. Näidenkin kirjoitusvirheiden korjaamiseen meinaa jo mennä hermo =).
Ei ADHD:tä mutta lääkäri suositteli silti ADHD-tukiryhmää????
3
506
Vastaukset
- aikuinen addi
ja kysy mitä hän "ajoi takaa".
Etkö ole käynyt neuropsykologisissa testeissä, neuropsykologin luona???- ap.ap.ap.ap.
Sanoi että saisin sieltä ratkaisumalleja elämään (?). Mietin sitäkin vaihtoehtoa että hän hakee sitä että kun menisin sinne niin toteaisin että mulla ei ole adhd:ta (luulo karisi pois). Hän oli muuten kuntoutukseen erikoistunut lekuri... Vihjaisi ylitunnollisuuteen syynä.
Asiasta toiseen: olen nuhaisena kotona: veikkaan että stressiä on taustalla mutta ilmeneminen on sitten kuumeeton räkätauti, hikoilua ja väsymystä. Missä määrin tällaiset asiat sotkee sitten ja aiheuttaa keskittymiskyvyn puutetta ja asioiden pirstaloitumista, hard to say. En kuitenkaan saa tehtyä elämästä stressitöntä vaikka kuinka haluaisin. Toisekseen tarvitsen jatkuvasti virikkeitä, olen onneton ja alakuloinen jos mulla ei ole tekemistä ja säätämistä, mieluiten uuden oppimista. Tiivistetysti:
Paljon mielenkiintoista tekemistä ja "säpinää" -> Onnellinen mutta voimat saattavat ylittyä ja kupsahdan eli sairastun tai uuvun. >Asioiden pirstaloitumisen tunne. ->masentunut olo.
Liikaa tyhjiä hetkiä joita en osaa kuitenkaan täyttää "ei mielekkäällä" tekemisellä, -> pitkäjänteisyyden puute, asiat edelleen kesken >aloitekyvyttömyyden ja voimattomuuden tunne -> masentunut olo.
Eli teen mitä tahansa niin aina tunnun päätyvän siihen että olen alakuloinen, kiukkuinen ja turhautunut, "hakkaan päätäni seinään" ja asiat eivät edisty.
Tämä_on_turhauttavaa. - aptaas
"Etkö ole käynyt neuropsykologisissa testeissä, neuropsykologin luona???"
En.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Immu otti pataan
Olen pettynyt, hänen piti viedä Stagalaa kuin litran mittaa - mutta kuinka kävikään? Voi hemmetti sentään.... Ääääääh!1442470Näetkö feminismin uhkana
Vai mahdollisuutena kun deittailet naisia? Mitä miehet mieltä feminismistä?1961157Tykkäätkö halaamisesta?
Minä en. Tänään tuttava, jolle olen maininnut että en pidä halaamisesta, yritti halata minua ja olen vieläkin ihan raivo1131071Hinduilu on suurta eksytystä
tekosyvällinen tarina uppoaa moneen. Harhautusta todellisen Jumalan yhteydestä. Kuka haluaisi nähdä sielunvaelluksessa389930Malmin tapaus on järkyttävä
Kolme ulkomaalaistaustaista miestä raiskasi nuoren tytön tavalla, jota ei meinaa uskoa todeksi. Mikä voisi olla oikeampi296888- 66858
- 53841
- 89837
- 46829
- 51743