Olen todella ihastunut ihanaan poikatyttöön, eikä me oikeastaan tunneta, tiedän kyllä kuka hän on ja luultavimmin hänkin tietää minut. Haluaisin edes jutella hänelle, mutta ujous tulee esteeksi. Se oli mulla joskus facebookissa kaverina mutta ilmeisesti on nyt poistanu minut. Entä jos se vihaakin mua, kun poisti kavereistakin? En kehtaa lisätä uudestaan enkä uskalla jutella livenäkään nii mitä oikeen teeen ?
Olen ihan liian ujo!
epätoivonen:D
5781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Senkun laitat naamakirjan kautta viestiä ja kysyt, jos hän haluas treffata tee/kahvikupposen ääressä? Tai jos jommalla kummalla on koira niin menisitte yhdessä ulkoiluttamaan sitä.
Pelot, kun kohtaa niin huomaa, että ne olivat aivan turhia. Jos hän kieltäytyy, niin ainakin hän tuntee itsensä imarrelluksi (tod.näk.) ja sinä huomasit ettei se kysyminen niin vaikeeta ollut ja ainakin tiedät vastauksen :)
Itse olen joskus monia fb-kavereita poistanut, ilman parempaa syytä. En vain pitänyt heihin mtn yhteyttä.
Muttakun pelkkä ajatuskin treffeistä saa melkein paskat housuihin :D:D miten ikinä uskaltaisin! hitto, mitä enemmän jostain tykkää sitä vaikeampi sitä on ilmaista...
on parempi jatkaa tykkäämistä vain ajatuksissasi koska luultavasti et saisi mitään järkevää aikaan treffeillä. Jotkut ihmiset eivät vain ole valmiita ihmissuhdeasioihin, ehkäpä sä olet yksi niistä? Jos ei uskalla niin luultavasti ei ole valmiskaan, kaikki isot asiat elämässä vaati rohkeutta, ja jos sitä ei ole niin ehkä sut on tarkoitettu jäämään siihen tuttuun ja turvalliseen. Omiin ajatuksiisi, unelmiisi ja jos joku joskus iskee sut niin ehkä sitten pääset kokeilemaan miltä ne suhdehommat tuntuu oikeasti. Hyvää jatkoa.
Poikatytöt on jotenkin pelottavia ja samaan aikaan ne on ku sokeria, suussa sulavaa ja nam niin makeaa.
Me ollaan sokeriatoukkia, eikä voida vastustaa niitä, vaikka tiedetään että ei makea mahan täydeltä tee loppupeleissä hyvää.
Sanoppa muuta!.....argh, ite saan kuitenkin tyytyä vaan katseluun ja haaveiluun, kun näköjään sit en olis ees valmis mihinkään muuhun... masentavaa, mutta toisaalta niin turvallista, eipähän tule pettymyksiä jos vain haaveilee...