...teiltä jotka olette olleet läsnä kissanne ensimmäisessä synnytyksessä.
Mistä tiesitte synnytyksen lähestyvän ?
Miten kissa tarkalleen ottaen käyttäytyi ?
Kokemuksia "kätilönä" olosta ?
Mitä tekisitte toisin jos voisitte ?
Koska tutustutitte emon ja pennut mahdollisiin toisiin kissoihinne ?
Jne...jne....kaikkea mahdollista, pientäkin tietoa.
Haluaisin myös faktatietoa siitä, voiko kissalle tulla vielä yksi uusi kiima, vaikka se olisi tullut tiineeksi jo edellisen kiiman aikana ?
Koivunlehtien vihreyttä ihastellen, aurinkoisin terveisin
Anne :))
Mistä tiesitte synnytyksen lähestyvän ?
Miten kissa tarkalleen ottaen käyttäytyi ?
Kokemuksia "kätilönä" olosta ?
Mitä tekisitte toisin jos voisitte ?
Koska tutustutitte emon ja pennut mahdollisiin toisiin kissoihinne ?
Jne...jne....kaikkea mahdollista, pientäkin tietoa.
Haluaisin myös faktatietoa siitä, voiko kissalle tulla vielä yksi uusi kiima, vaikka se olisi tullut tiineeksi jo edellisen kiiman aikana ?
Koivunlehtien vihreyttä ihastellen, aurinkoisin terveisin
Anne :))
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meidän Valma-kisu sai kuusi viikkoa sitten ensimmäiset pentunsa...
Synnytyksen aavistin lähentyvän siitä, kun illalla silittelin Valmaa, ja pennut mahassa liikkuivat tosi paljon, se tuntui todella selvästi kun ne liikkuivat. Sitten käytiin nukkumaan ja aamulla viiden aikaan kuulinkin jo sitten kissavauvan vikinää...
Meillä ei kissa mitään pesää tehny(kuten yleensä tekevät), sille oli monta paikkaa laitettu jos vaikka johonkin niistä tekisi, mutta sängyn viereen päiväpeiton väliin teki. Oli jo tosi levoton ennen nukkumaan menoa.
Meillä ei onneksi tarvinnut kätilönä toimia, vaikka siihenkin olin pelolla varustautunut.
Itse sai pennut ulos, napanuoran katki, pestyä ja kuivattua.Minä vähän autoin pentuja nisälle.
Meillä on Valman lisäksi 14kk vanha tyttökissa, Wilma, ja se näki koko tapahtuman ja sen mistä ne pennut tulivat ja tosi hyvin suhtautui jo hetialusta alkaen, kävi välillä imemässä Valmalta maitoa ja auttoi pentujen hoidossa, ja Valmaakin pesi ja hoiti. Nyt kun pennut on jo isoja, ja tosi villiä, niin niiden kanssa leikkii ja muutenkin on niille kuin toinen emo. Eli meillä ei ollut mitään ongelmia toisesta kissasta, onneksi!
Siis nyt meidän vauvat on kuusi viikkoisia, tosi villiä POIKIA kaikki!
Tuosta kiimasta tiineyden aikana en tiedä, mutta meidän Valmalle se tuli n. viikon kuluttua synnytyksestä, ja vieläkin kurnuttaa ja maukuu. Onneksi ei ole yhtä kova ääninen kun Wilma oli kiimassaan. Nyt sitten odotellaan että voidaan Valmakin leikata, sitten kun on pennut lähteneet uuteen kkotiin ja emo saanut takaisin kilonsa, mitä pennut on siitä imeny...Onneks nyt enää suunnilleen kerran päivässä käyvät imemässä, muuten syövät jo kiinteää ruokaa..
Tässäpä oli nyt vähän tietoa, jos on vielä jotain niin mulle voi mailata:
[email protected]
P.S Koskas teillä on pennut tulossa?
...olen oikein laskenut, niin keskiviikon 18.5. paikkeilla eli jotakuinkin 2 viikon päästä.
Lasken Nöpön tiineyden alkavan sen karkureissun ensimmäisestä päivästä = eläinlääkärin laskutapa. Nöpöhän ei ehtinyt olla meillä kuin 5 päivää, ennenkuin se karkas ja vielä pahimpaan kiima-aikaan.
Minulla ei ole varmaa tietoa siitä, onko Nöpöä päästetty vapaasti ulos ennen meille tuloaan, ensimmäisen kiimansa aikoihin.
Siksi mietinkin olisiko Nöpö voinut olla tiineenä jo meille tullessaan ?
Ulkoilen Nöpön kanssa useasti päivittäin: Nöpö on rauhallisesti sylissäni ja kierrämme pihaa ja lähimetsää. Eilen tunsin käteeni oikein selvästi pienten liikehdinnän Nöpön masussa. Mietinkin voisiko Nöpön tiineys olla jo pidemmällä kuin mitä olemme laskeneet.
Se on paljon mahdollista, että se on voinut oottaa jo pentuja kun tuli teille.
Kissathan voivat tehdä pentuja monen eri uroksen kanssa, joten ei niiden kiima lopu heti kun "ovat saaneet" :o)
Sulla on hyvä, että kestää sylissä ulkona. Mulla on meidän kisuilla valjaat, jossa ulkoilevat, irti eivät siis ulkona ole!
Kannattaa sitten olla pihalla varovainen, ettei kissasi pääse vahingossa karkuun,ainakaan ennen synnytystä, ettei tee pentuja johonkin ojaan, tms.
Ja myös synnytyksen jälkeen, kun tulee uusi kiima, ellet sitten halua uusia pentuja heti perään :o)
Minkäs värisiä pentuja odotat?Millainen Nöpö on?
Meidän Valma on kilppari (mustaa, ruskeaa, punasta), ja pentujen isä on täysin musta, siskoni kissa.
Pentuja tuli kaksi punaista, yksi musta ja kaksi vähän vaaleampaa mustaa, mutta ovat tummuneet tosi paljon niin kyllä niistäkin varmaan täysin mustia tulee.
Ilmoitathan kun pennut syntyvät!!!
...odottaa "minkäänvärisiä" pentuja, kun en ole koskaan perehtynyt niiden värityksen periytymiseen.
Nöpö on harmaa-vaaleanharmaaviirullinen-ruskea-valkoinen, jolla on ruskean seassa aavistus persikkaa :))
Tulevien pentujen isä on todennäköisesti ruskeanharmaa, viriili maalaiskolli. Sellainen nähtiin juoksemassa Nöpön perässä sen karkureissulla.
Jos et ole lukenut tuosta Nöpön "seikkailusta" ja haluat sen lukea, niin se löytyy tältä samaiselta keskustelupalstalta parin sivun päästä, otsikolla "Älä koskaan menetä toivoasi :))" ja viimeinen kommentti siihen on tullut 27.4.
Kerronpa yhden oman kokemukseni. Eräs kissani, joka tosin nyt on jo kuollut, sai ensimmäiset pentunsa. Se oli aluksi sellaista pesän etsimistä ja pyörimistä koska ei ollut koskaan saanut pentuja. Lopulta paikka löytyi ja kissa osasi vaistomaisesti synnyttää omatoimisesti. Lopuksi huomasin että yksi pentu ei tahdo tulla ulos ja se oli vielä väärin päin, takajalat tulossa ensin. Huomasin että pentu oli kuollut mutta se ei vaan tullut ulos. Kissa kuljeskeli edestakaisin. Minun oli pakko auttaa. Oli pakko vetää pentua kissan ponnistaessa. Pentu saatiin ulos mutta kuten sanoin se oli kuollut. Muut pennut olivat terveitä ja emokin selvisi.
Yleensä kissat osaavat hoitaa synnytykset itsenäisesti, siinä ei välttämättä ihmistä tarvita. Kun aika koittaa, älä istu kissasi vieressä, vaan anna sen hoitaa homma yksin. Välillä vain vihkaa katsot että kaikki on hyvin ja jos jokin on vinossa voit yrittää auttaa.
Tässä oli eräs tarinani. Toivottavasti kisusi saa ihania pentuja!
Olipas se kiva tarina, ja onnellinen loppu.Teit ison työn saadaksesi kissasi takaisin, ja itse olisin valmis samaan, jos meidän tytöt pääsisivät karkuun!!!!
Vinkki: Noin pitkällä olevaa naarasta ei kannattaisi enää paljon sylissä kantaa, etteivät pennut vanhingoitu tai abortoidu.
...miettinyt, mutta ajatellut sitten, että uskoisin kantotapani olevan hellä ja ulkoiluajat on niin lyhkäisiä, että en raski sitä iloa Nöpöltä viedä.
Nöpö on sylissäni kyljellään niin, että sen etutassut on vasenta käsivarttani vasten ja oikea käsivarteni on takajalkojen välistä kokonaan sen vatsan alla. Kannan sitä vähän samaan tapaan kuin kannoin poikaani joskus vauvana. Istuskelemme rappusilla tai pihapenkillä ja Nöpö nuuskii ja tarkkailee innokkaasti kaikkea.
Toivotaan nyt, ettei ulkoilustamme ole mitään harmia vauvoille tai Nöpölle.
Olen täällä aikaisemmin kissani synnytyksestä kertonutkin, joten en siitä enempää. Lisään vain, että veimme sen leikattavaksi, kun pennut olivat kymmenviikkoisia ja kävivät nisillä vielä, niin lääkäri sanoi, että sillä oli jo toiset pennut tulossa. Siksi veloittivat leikkauksestakin enemmän kun poistivat sikiöt samalla. Sitä vaan, että ennen imetyksen lopettamistakin voi uusi raskaus alkaa.
Synnytyksen alkaminen selvisi siitä, kun silittelin kisua lattialla. Yhtäkkiä sen kyljet rupesivat kouristelemaan säännöllisesti ja peräpäästä valui limaa. Muutaman tunnin kuluttua kaikki oli ohi.
...lukeneeni sinun kisusi synnytyksestä, joten jos vain viitsit, niin please, kerro se uudelleen.
Eihän niiden tarvitse sitä lukea jotka ovat sen jo lukeneet :))
Se oli se juttu, kun kerroin miten ensimmäinen kissani loukkaantui loppuiäkseen, kun en antanut sen synnyttää sängyssä vieressäni.
Toinen kissa sai synnyttää sänkyyn kun sekin halusi. Kerroin ihmetelleeni miten luontevasti ja helposti kaikki kävi. Istuin vieressä ja katselin syntymisen ihmettä, ei tarvinnut auttaa. Jälkeiset kyllä korjasin pois kun näyttivät niin suurilta ja pahan-näköisiltä. Eihän kotikissojen niitä tarvitse ainakaan nälkäänsä syödä. Heräsi kyllä jälkeenpäin kysymys, että onko jälkeisten syömiesestä jotain hyötyä? Osaako joku vastata.
Kaksi pikkuista tuli, usein nuoret kissat saavat ensimmäisellä kerralla vähän pentuja. Emon suhde pentuihinsa ja niiden hoitamisen seuraaminen on myös suuri ilo. Emo esimerkiksi naukaisee joka kerran lähestyessään pesäkoppaa, että pennut kuulevat kuka tulee.
Vastasyntyneetkin sähisevät ensimmäisen kerran kun niihin koskee. Kannattaa kuitenkin pidellä pentuja (vähän isompina) paljon, silloin niistä tulee ihmisystävällisiä sylikissoja. Lapsiperheiden kissat ovat yleensä luottavaisia.
Onnea tulevasta ilosta!
Niin, niistä jälkeisistä sen verran että luonnossa emo syö ne ravinteiden takia (siis oikea vitamiinipommi)!!!
Niin tuossa perjanatain ja lauantain välisenä yönä meidän viivi sitten sai ne pitkää odotetut pentunsa. alku illasta viivin vatsa vetäytyi tietyin väliajoin sisään, aavistelin että josko nyt kohta synnytys käynnistyisi.
illalla kun tulimme kotiin yhdentoista jälkeen, ensimmäisenä vastassa oli eteisen verinen matto, IHANAA nyt viivi synnyttää ajattelin. menin makuuhuoneeseen, josta kuulin vikinää, sieltä löytyi kaksi suloista kissanpentua. Viivi ei ollut katkaissut kummaltakaan napanuoraa ja istukatkin roikkuivat siis vielä kiinni.
Nostin pennut ja viivin heille varattuun koppaan, jossa viivi sitten pienen avustuksen jälkeen alkoi napanuoria poikkasta, jälkeiset korjasin pois. reilun puolen tunnin supistelun jälkeen syntyi kolmas pentu. viivi hoiti senkin hienosti. meni jäälleen vajaa tunti ja syntyi neljäs senkin hoito sujui hyvin. ja sitten puoli kahdelta yöllä putkahti viides ja viimeinen pentu ulos.
synnytyksen jälkeen vaihdoin veriset aluset puhtaisiin.
Tänään lauantaina viivi onkin sitten imettänyt uusia vauvojaan ja on niin onnellinen!!
eli meillä nyt tämä synnytys sujui ongelmitta, ja viivi antoi seurata vierestä. Meidän toinen kissamme on hieman ihmeissään mutta ei juurikaan ole pentuihin lähempää kontaktia ottanut.
ja vähän ennen kuin viivi työnsi pennut ulos alkoi kova kehräys, luulen että viivi koitti rauhoittaa itseään tai jotain vastaavaa...
Mukava kuulla, että kaikki meni hyvin :))
(en ole näiden Äitienpäiväkiireiden vuoksi ehtinyt vastaamaan aiemmin).
Toivottavasti äiti ja lapset voivat hyvin. Joko olet selvittänyt niiden sukupuolen ?
Meidän Pallolaajennus, = Nöpön lempinimi nyt, juoksee vielä ympäri huushollia: kävelee pari metriä ja pistää maate ja taas kävelee pari metriä ja pistää maate.
Jos laskut pitää paikkansa, niin jäljellä olevaa aikaa on nyt noin viikko. Täytyy varmaan käydä apteekista hakemassa varmuuden vuoksi emonmaidonvastiketta ja tuttipullo :))
Rauhallinen paikka on jo katsottuna.
Jännittävää aikaa tämä "odottaminen".
Kyllä meillä ainakin tämä syntymän jälkeinen elämä on mennyt todella hienosti, ei mitään ongelmia. mitä nyt hieman synnytyksen alussa avustin siirtämällä jo syntyneet pennut viivin viereen. nyt pennut "lutkuttelee" tissiä kilpaa ja kasvaa hurjaa vauhtia.
kolma pennuista on poikia ja kaksi tyttöä. Toivottavasti teilläkin loppu raskaus sekä synnytys sujuvat ongelmitta!! odottaminen on pitkää =)
niin noista jälkeisistä sen verran, että olen monestakin paikkaa lukenut että suositellaan niiden korjaamista pois, koska ne saattavat aiheuttaa kissalle ripulia. siksi itsekin korjasin ne pois.
mutta tottahan on, että kissat yleensä ne syövät ja se on ihan normaalia!