Yleensä väitetään, että avomerellä käytettävät
matkaveneet tulisi varustaa toppirikillä.
Kuitenkin monissa nykyaikaisissa veneissä (esim.
uusi Sweden Yachts 45, jota testeissä on pidetty
tulevaisuuden cruiserveneen mallina) on
osatakila. Onko kellään tietoa siitä miksi
kuitenkin "kansanviisaus" on toppirikin kannalla?
matkaveneet tulisi varustaa toppirikillä.
Kuitenkin monissa nykyaikaisissa veneissä (esim.
uusi Sweden Yachts 45, jota testeissä on pidetty
tulevaisuuden cruiserveneen mallina) on
osatakila. Onko kellään tietoa siitä miksi
kuitenkin "kansanviisaus" on toppirikin kannalla?
Vastaukset 11
Vanhimmat
(Vanhat) suositukset taitavat lähteä siitä, että
matkaveneen takilan täytyy olla tukeva ja
mahdollisimman helppo trimmattava. Toppirikin
heikkous on kuitenkin suuret ja painavat
keulapurjeet.
Uudet 19/20 osatakilat ovat oman kokemukseni
mukaan erittäin hyvä välimuoto. Takila on
matalampi, kuin perinteisessä osatakilassa ja
kuitenkin suorituskykyä löytyy.
Trimmausmahdollisuudet ovat hyvät, normaalisti
pärjää yhdellä keulapurjeella ja tukevuuskin on
kohdallaan.
Toppi on kuitenkin perhe/matkapurjehtijalle
helppo vaihtoehto kunisoa ei juurikaan tarvitse
mennä reivaamaan ja rullajenukin on keksitty.
Toki tietystä urheilullisuudesta joudutaan
tinkimään ,mutta...
Oman monivuotisen kokemukseni pohjalta
toppirikatussa veneessä yleensä kyllä pitää
reivata iso ennen genuan rullaamista pienemmäksi.
Ainakin omassa veneessäni balanssi muuttuu muuten
pahasti luovikärkkääksi.
Eli joo mutta omassa on kuitenkin suhteessa
keulaan sen verran pieni iso että harvemmin
tosiaan tulee reivattua -jos kärkkäilee niin
ajellaan enemmän pinnalla.
Myötätuulessa osatakilan isopurje on tosi tehokas
verrattuna toppirikiin. Ainakin kevyehkössä
myötuulessa vauhtiero selvä. Itse arvostan
matkapurjehduksessakin vahtia sen verran, että
valintani on kyllä osatakila. Toppirikissä pitää
myötätuulessa käyttää Spinaakkeria tai
Genaakkeria, jotta vene kulkisi.
Toppirikin mahtavan jennyn kun tuuppaa
spiirapuomilla ulos, niin meinaa niska
nyrjähtää...
Ihan tosissaan: yllättävän usein näkee
läpsyteltävän puolivetoisella genualla
plattlenssiä, kun spiira rauhoittaa koko
tilanteen ja antaa solmun, pari lisävauhtia. Sama
kyllä koskee osittain osatakilaakin.
Ison reivaaminen on kyllä perhepurjehtijalle ihan
rutiinijuttu. Kaikki on niin paljon helpompaa kun
on oikeankokoiset purjeet ja hyvä balanssi.
Reivaamisessa on semmoinen piirre, että mitä
harvemmin sen tekee, sitä harvemmin sitä tulee
tehtyä ja sitä useammin tulee ajettua lintallaan
ja sitä suurempi kriisi on kun "joudutaan"
reivaamaan ja koko pikkuasiasta tulee pieni
katastrofi ja käläkälä...
Toppiriki ei tarvitse taipuisaa mastoprofiilia,
siksi se yleensä on myös hiemen suuremmalla
varmuusluvulla mietitty kuin taipuisampi osarikin
profiili. Matkapurjehduksessa perille pääseminen
on tärkempää kuin vauhdin viimeiset prosentit ja
matkaveneissä on siksi usein toppiriki.
Keskustelu toppirikatuista matkaveneistä
perustuu ajanlaskuun ennen nykyaikaa.
Dunkkeri tunkee väkisin ajatuksia alirikatusta
veneestä, jossa masto on betonia ja täydet
seilit ylhäällä purjehditaan vuodesta toiseen
riippumatta siitä, oliko kesä, tai talvi, päivä, tai
yö, vai nukutaanko, vai ollanko hereillä. Ja
koko suomi kuuntelee korvat höröllään
"jumalan" sanaa!!!
Itse en lähtisi toppirikatulla veneellä Ruotsia
pidemmälle, kun kerran osatakilakin on
saatavilla. Tämä toppirikilegenda perustuu
siihen samaan tarustoon, kuin sekin, että
vuonna nolla on rakennettu Colin Archer-vene
on turvallinen. Jopa niin turvallinen, että
Fastnet-katastrofin tutkijat totesivat sen lähes
uppotukin vertaiseksi. Ja meillä joku jaksaa
ihannoida moista edelleen! Tämä on ns.
LADA-syndroomaa parhaimmillaan!!
HERÄTKÄÄ NYKYAIKAAN!
Kerro lisää Fastnet -tutkimuksesta, mitä
tarkoitat sillä että Colin Archer on uppotukki?
Sitäkö miten se purjehtii vai että se on yhtä
vankka? En oikein osaa yhdistää Archeria ja
Fastnettia toisiinsa.
Valaise tietämätöntä.
Oletko muuten purjehtinut mainitsemaasi Ruotsia
kauemmaksi? Vähäisen oman kokemukseni mukaan nämä
pohjoismaiset veneet ovat Isoilla Vesillä lähes
järjestään ylirikattuja oli ne sitten toppi- tai
osatakilallisia, toisinsanoen ajellaan suurimman
osan ajasta reivi päällä. Sanopa, mitä hyötyä on
osatakilasta, jos iso on jatkuvasti reivattuna
ja purjeenhuippu on keulastaagin tasolla?
North-Sails oli tutkinut toppirikin ja osatakilan
suorituskykyä, eikä löytänyt periatteellista
eroa. Se legendoista. Vaikka itse täällä
purjehdinkin osatakilalla, valitsisin silti
isoille merille mieluummin toppirikin. Ei
sellaista puhelintolppaa, vaan modernin. Itämeri
ei vielä ole sellainen iso meri. Kokemusta on
tullut molemmista.