Katkeruutta tämäkin

Kirjoituksessasi päällimmäisenä kuuluu "hirveä" turhautuminen ja pessimistinen asenne avioliitoa solmivia ihmisiä kohtaan – jopa perssimistinen elämänasennekin.
Mietin, oletko sä noin syvällä depiksessä sittenkään. Miten paljon tuosta kaikesta mahdat olla itse henk.koht. kokenut ja miten paljon on syntynyt vain kuvitelmina lukiessasi näitä suomi24:n palstoja kuin "koko Suomen" väkimäärän rehellisiä ajatuksia konsanaan.

Toivon silti, että kirjoittaminen helpotti omaa oloasi edes hieman.

Mä olen erolapsi enkä allekirjoita sun saarnassasi oikeastaan mitään. Eroja kun on niin monenlaisia.
Se että itse olet ehkä kokenut erittäin ahdistavan eron puolisostasi (tai ollessasi lapsi) ja että se ero "tuhosi" sinun elämäsi, ei tarkoita sitä että kaikille käy samoin. Ja vaikka teidän paikkakuntanne perheterapeutti ei onnistunut ulkopuolisena liimaamaa sun (tai vanhempiesi) liittoa takaisin toimivaksi, se ei ole merkki sen terapeutin ammattitaidottomuudesta.
Tunnen ihmisiä jotka ovat käyneet läpi kaikki terapiat psykologeista lähtien ja silti päätyneet esim. avioeroon ja sitä kautta uuteen liittoon joka on kestänyt huomattavasti pidempään kuin se eka. Eron ei siis tarvi olla pelkästään huono asia kaikille.

Suomalaisten avioliitot voi ajatella olevan lähtökohtaisesti onnellisia, koska meillä mennään naimisiin pääsääntöisesti rakkaudesta eikä esim. vanhempien järjestäminä raha- tai järkiliittoon.
Mikä tahansa liitto on kuitenkin kahden yksilön liitto eikä se aina kanna hautaan asti kuten kirkollisissa valoissa on yhäkin tapana uskoa. Syyt siihen miksi se ei aina kanna ovat moninaiset.

Kannattaisi "saarnata" mieluummin niistä liitoista jotka toimivat, eli tuoda tännekin kokemuksia toimivista ongelmanratkaisuista kirjoituksiin joissa niitä kysellään. Pelottelu sillä, että pitäisi tietää jo liittoa suunnitellessaan etukäteen meneekö ko. liitto nurin vaiko ei jotta tietää kannattaako lapsiakaan ryhtyä tekemään, on todella naivia. Ei kukaan, ei edes aikuinen kaikenkokenut ihminen, voi antaa itselleen sellaisia takeita.

Elämä pitää elää, eikä suunnitella etukäteen. Ja elämä tapahtuu arjessa, jossa isot juhlahetket ja isot takapakit ovat vähemmistö.