Olen yli 40-v nainen. Olen ollut mieheni kanssa 15-vuotiaasta saakka, hän oli ensimmäinen kumppanini. Nykyisin naimisissa, 2 alaikäsitä lasta. Nuorempana, kun miehelläni vielä oli haluja ja kykyä, olin itse haluton ja kuiva, luultavimmin e-pillereiden takia. Emme ole koskaan arvostaneet hellyyttä ja läheisyyttä, se on ollut vähän huuhaata ja turhaa hempeilyä. Seksi oli minulle pikapanoja ja miehen orgasmin odottamista. En kyllä olisi kaivannut edes sitä. Huomasin vasta 25 vuotiaana että mieheni voisi saada aikaan minulle orgasmin.
Nykyisin on asia toinen. Luulen ymmärtäväni miltä tuntuu 20-vuotiaasta miehestä, joka ajattelee ja haluaa seksiä jatkuvasti. Tunnen samoin, janoan kiihkeästi läheisyyttä ja SEKSIÄ. En varsinaisesti vieläkään halua misestäni, mutta suostuisin sekstailemaan hänen kanssaan paremman puutteessa. Miehelläni haluja löytyisi, mutta hänellä lakkaa seisomasta kun yrittää sisääni. Tästä on vaikea keskustella hänen kanssaan, pelon kierre on päässyt syntymään. Hän ilmeisesti odottaa, että aika korjaa asian. Hän ei osaa käsitellä minua ja kun yritän neuvoa, homma menee riitelyksi.
Meillä on siis pattitilanne. Asiasta on puhuttu aina minun aloitteestani ja todettu että jotain pitäisi tehdä. Mies on "yrittänyt" tehdä jotain kestävyydelleen jo pari vuotta, lääkkeitä ja treenausta. Minä olen hankkinut leluja ja tyydyttävämpään seksiin opastavan videon. Mutta suhde on kuivahtanut täysin, en enää kunnioita miestäni tämän takia, rakkautta en voi enää tunnustaa. Jaamme saman talouden, meillä on yhteisiä lapsia.
En halua aiheuttaa miehelleni pahaa mieltä lähtemällä vieraisiin. Pääni ei ehkä kestäisi sitä. Paitsi jos tekisimme molemmat niin. Hän vaan ei sitä hyväksyisi. Olen kuullut monen miehen (myös oman mieheni) suusta, että olen upea ja seksikäs nainen. Että saisin kenet tahansa. Monta tilaisuutta on ollut, vaan olen onnistunut väistelemään kiusaukset. Saa nähdä kuinka kauan..
Tämä piti nyt vaan purkaa johonkin. Mutta mitä ihmettä tekisin? Miestäni en voi painostaa, mutta ei hän saa itse mitään aikaiseksi. Tässä sitä sitten vain odotellaan.
Pervot älkööt vaivautuko tarjoamaan helpotusta olooni.
Nykyisin on asia toinen. Luulen ymmärtäväni miltä tuntuu 20-vuotiaasta miehestä, joka ajattelee ja haluaa seksiä jatkuvasti. Tunnen samoin, janoan kiihkeästi läheisyyttä ja SEKSIÄ. En varsinaisesti vieläkään halua misestäni, mutta suostuisin sekstailemaan hänen kanssaan paremman puutteessa. Miehelläni haluja löytyisi, mutta hänellä lakkaa seisomasta kun yrittää sisääni. Tästä on vaikea keskustella hänen kanssaan, pelon kierre on päässyt syntymään. Hän ilmeisesti odottaa, että aika korjaa asian. Hän ei osaa käsitellä minua ja kun yritän neuvoa, homma menee riitelyksi.
Meillä on siis pattitilanne. Asiasta on puhuttu aina minun aloitteestani ja todettu että jotain pitäisi tehdä. Mies on "yrittänyt" tehdä jotain kestävyydelleen jo pari vuotta, lääkkeitä ja treenausta. Minä olen hankkinut leluja ja tyydyttävämpään seksiin opastavan videon. Mutta suhde on kuivahtanut täysin, en enää kunnioita miestäni tämän takia, rakkautta en voi enää tunnustaa. Jaamme saman talouden, meillä on yhteisiä lapsia.
En halua aiheuttaa miehelleni pahaa mieltä lähtemällä vieraisiin. Pääni ei ehkä kestäisi sitä. Paitsi jos tekisimme molemmat niin. Hän vaan ei sitä hyväksyisi. Olen kuullut monen miehen (myös oman mieheni) suusta, että olen upea ja seksikäs nainen. Että saisin kenet tahansa. Monta tilaisuutta on ollut, vaan olen onnistunut väistelemään kiusaukset. Saa nähdä kuinka kauan..
Tämä piti nyt vaan purkaa johonkin. Mutta mitä ihmettä tekisin? Miestäni en voi painostaa, mutta ei hän saa itse mitään aikaiseksi. Tässä sitä sitten vain odotellaan.
Pervot älkööt vaivautuko tarjoamaan helpotusta olooni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Valitettavasti vaihtoehdot ovat vähissä. Joko eroat miehestäsi tai sitten vaan tyydyt kohtaloosi ja odotat. Tietysti voit ehdottaa miehellesi ulkopuolisten suhteiden hankkimista, mutta veikkaan, että se vaan etäännyttää teidät entistä kauemmans toisistanne. Voihan se käännekin tapahtua, mutta ei painostamalla. Yleensä me miehet tarvitsemme henkistä tilaa halutaksemme ja painostaminen syö sen, ellei miehesi sitten ole luonteeltaan alistumisesta nauttiva.
Minulla on sama ongelma kuin miehelläsi; johtuu varmasti suorituspaineista. Ehkä itsetuntovaikeuksia seksiasioissa. On hieno asia, ettet lähde vieraisiin; ei minunkaan vaimoni. Olet varmaan hyvä vaimo. Keskustele miehesi kanssa, niin tilanne varmasti korjaantuu. Asia saatta olla arka paikka miehellesi, joten lähesty varovasti.
oo tullu mieleen tumputtaa
Sinulla on sellainen ongelma nyt käsissäsi että tässä pitäisi melkeinpä tavata kasvotusten teidän kanssa, että asiasta voitaisiin keskustella. Teidän ongelmaan on olemassa ratkaisu. Se ei ole lelut, ei DVD:t paremmasta seksistä, eikä mitkään ulkoiset temput. Eikä myöskään ero.
Ongelmanne on kommunikaatiossa välillänne.
Sanon jo suoraan että vikaa on teissä molemmissa ja toisen syyttely, halventaminen tai toisen näkeminen arvottomana ei auta ja olen satavarma siitä että jos eroaisit ja tapaisit uuden miehen joka ei ymmärrä kommunikoida ja ymmärrä ongelmaasi, viet saman ongelman uuteen suhteeseen. Sama koskee miestäsi jos hän tapaisi uuden naisen.
Nuoruudessa laatu ei korvaa määrää. Siksi nuoret nussivat ihan missä tahansa ja ihan ketä tahansa (ketä kaveriporukka ei ole dissannut) Aikuisuudessa laatu alkaa merkitsemään enemmän koska seksiä ja sen merkitystä aletaan ymmärtämään paremmin.
Ensinnäkin laatu tarkoittaa sitä että seksissä täytyy olla tunnetta ja luottamusta mukana ja pelkkä jyystäminen ei enää riitäkään. Nuoret kisailevat siitä kuka pääsi "kakkospesälle", kuka kaatoi eniten miehiä/naisia, kuka pääsi neitsyydestään eroon, mutta aikuisten välillä yhdyntä ei ehkä olekaan se tyydyttävin osa, vaan samaisen tyydytyksen voi tuottaa esimerkiksi yhtäaikainen masturbointi, käsityydytys tai oraaliseksi tai jokin muu seksuaalinen temppu ja sen lisäksi ajatus siitä että se on yhteinen harrastus, ei ainoastaan orgasmin tuottama pikatyydytys.
No tietenkin voit nyt miettiä että millainen suhteen täytyy olla että siinä on tunnetta ja luottamusta. Se ei riitä että nyt sinun miehesi "riittäisi paremman puutteessa" niinkuin kirjoitit. Se mitä kirjoitit, osoittaa sen että sinä et arvosta miestäsi lainkaan ja että tunteesi häntä kohtaan ovat täysin nollassa. Tuon täytyy muuttua, koska miehesi tuntee sinut ja vaistoaa sinun tunteesi häntä kohtaan. Sinä et tule olemaan koskaan niin hyvä näyttelijä että kykenisit valehtelemaan hänelle tunteittesi puuttumista koska se tarkoittaa väistämättä sitä että sinun hullaantuminen ja julmettu himokkuus loistaa poissaolollaan. Pelkkä panetuksen tunne ei sitä korvaa, eikä se että heittäydyt sängylle selällesi ja haluat seksiä. Sinun tulee haluta häntä!
Mieti millaiselta miehestäsi tuntuu kun ensin 10 vuotta hän on saanut kuulla päivä toisensa jälkeen kuinka sinä et halua häntä. Se että teidän perhe-elämä toimii ja talous on kunnossa, tai että mies vie roskat, imuroi ja muuten hoitaa työnsä ja antaa sinulle sopivasti vapaa-aikaa äitiydestä ei korvaa koskaan sitä että sinä osoittaisit haluavasi häntä. Nuo ovat kaikki ulkoisia, järjestettävissä olevia asioita ja siihen kykenevät ihan ketkä tahansa kämppikset. Mutta parisuhteessa olevat eivät ole kämppiksiä, sillä parisuhteen erottaa kämppiksistä se että he ovat hulluna toisiinsa ja nauttivat toisensa läheisyydestä ja olemassaolosta ja kaipaavat toista hänen poissaollessaan.
Sinä voit yrittää puolustautua sillä että seksuaalinen haluaminen ei ole samaa kuin parisuhteellinen haluaminen, mutta tosiasiassa ne kulkevat täysin yksi yhteen. Kuten olen sanonut jo vuosikausien ajan, seksi on parisuhteen kaksikomponenttiliima. Se tarkoittaa sitä että halujen (ei yhdyntöjen) täytyy osua täysin yksi yhteen että parisuhde liimautuisi yhteen.
Halujen täytyy osua täysin yksi yhteen.
Toisinsanoen, aiemmin suhteessa miehesi halusi sinua, mutta sinä torjuit hänet. Teidän parisuhteenne ei päässyt koskaan kasvamaan yhteen. Nyt sinä haluat häntä, mutta hänet on jo sinun taholtasi petetty ja hän on menettänyt luottamuksensa sinua kohtaan ja sen lisäksi sinä kirjoitat että "hän riittäisi paremman puutteessa", mikä loukkaa häntä hyvin paljon vaikka hän ei ehkä osaisikaan kertoa sitä tarkasti. Edelleenkin sinä torjut häntä ja nyt hänkin torjuu sinua.
Sinun täytyy haluta häntä, ei seksiä häneltä......
jatkoa edelliseen viestiin
Luottamuksen korjaaminen on äärimmäisen hankalaa ja vie pitkän aikaa, mutta jos sinä sanot että sinä rakastat tuota miestä, niin tilanteen voi korjata. Sen sijaan jos heität kaiken menemään ja otat eron, niinkuin ensimmäinen kommentoija ehdotti, sinä heität samantien viisitoista vuotta elämästäsi hukkaan ja tulet pilaamaan uudenkin suhteesi koska et ole oppinut mitään.
Sen lisäksi miehen kestävyydessä ei ole ongelmia. Jos hän saa pidettyä erektion siihen saakka että hän pääsee sisääsi ja sitten lopsahtaa, ongelma on satavarmasti siinä että hän tietää että sinä et halua häntä, eikä hänellä ole raiskaajan mieltä käyttää sinua hyväksi ja nussia sinua tunteettomasti.
Mietihän sitä kuinka seksikäs ajatus on sellainen että mies yhdyntänne aikana ajattelee sitä katoaakohan häneltä erektio (jonka syynä on pohjimmiltaan pettymys sinun haluttomuutesi ja käytökseesi häntä kohtaan) Erektio ei siitä varmasti parane jos teidän seksinne aikana hänen ainoat ajatuksensa pyörivät hänen oman kullinsa ympärillä, eikä siinä kuinka ihanaa ja mahtavaa on rakastella oman rakkaan kanssa!
Noiden ajatusten muuttamiseksi sinun tulee alkaa haluamaan häntä ja viettämään hänen kanssaan laatuaikaa jatkuvasti ja etsiä se hullaantuminen häneen uudestaan.
Aika ei korjaa asiaa, eikä riitely, vaan se ajaa teitä erilleen.
Sinusta voi ehkä tuntua siltä että kritisoin sinua, mutta se johtuu siitä että sinä kirjoitit tämän ja tämä on siksi vastaukseni sinulle. En tiedä miehesi ajatuksia asiasta joten en voi hänen osaltaan kommentoida kuin päällisin puolin. Selvää on kuitenkin se että kumpikin teistä on tehnyt virheitä ja yksi virheistä on ollut sen hempeyden ja läheisyyden puute, joka yleensä tarkoittaa sitä ettei toiselle puhuta luottamuksellisia asioita joita parisuhteessa pitäisi puhua (tästä kertoo se että kerrot pelkästään sinun ottaneen asian esille.) Suoraan sanottuna se että olette pitäneet läheisyyttä ja hempeilyä huuhaana on täysin järjetöntä, vaikkakaan ei tavatonta suomalaisissa parisuhteissa. Te olisitte voineet samantien muuttaa yhteen sisaruksienne kanssa, koska läheisyyden puute kertoo siitä että teillä ei ole ollut luottamusta ja ette ole tunteneet oloanne hyväksi olla toistenne läheisyydessä.
Toivon kuitenkin ettet tee sitä virhettä että suutut tai ärsyynnyt, vaan otat tämän viestin rakentavana kritiikkinä, koska tilanteenne voi vielä pelastaa, mutta se vaatii pirusti työtä sen eteen ja omien arvojen, oman käytöksen ja toisen huomioonottamisen ja arvostuksen opettelua.
Lämpimät kiitokset vastauksista.
Ongelma on kommunikaatiossa, kuten sanoit. Mutta miten kommunikoit ihmisen kanssa, joka väistelee sitä? Minä haluaisin keskustella, olen yrittänyt avata sitä, ja jos se onnistuu, syyttelyksihän se yleensä menee. Hän syyttää minua siitä etten tee koskaan aloitetta seksiin, enkä koske häneen. Minä syytän häntä siitä, ettei hän tee erektio-ongelmilleen mitään, ei ota opiksi neuvoistani ja toiveistani (hellyys, esileikki, hyväily), vaan kerta toisensa jälkeen tekee "avauksen" hyökkäämällä yllättäen kimppuuni KÄHMIMÄÄN. Tämä sitten saa minut raivostumaan, kun odotan jotain aivan muuta. Tästä syystä en tee aloitettakaan, koska se menee kähminnäksi, enkä minä sitä halua. Kun kysyn mieheltäni, miksei hän halua toteuttaa minun toiveitani, hän vastaa että "yritetään seuraavalla kerralla". Seuraavalla kerralla asia on "unohtunut". Ja tätä on jatkunut 20 VUOTTA! Minä olen kyllä hänen toiveitaan toteuttanut, esim. suu- ja peppuseksin muodossa. En toteuta enää.
Olen kertonut miehelleni, että rakkauteni on hävinnyt. Hän sanoo arvostavansa rehellisyyttäni. Hän on kanssani samaa mieltä, että vuosien varrella on keskitytty vain miehen tarpeiden tyydyttämiseen ja saman vanhan kaavan mukaan höyläämiseen. Siihen olemme molemmat syypäitä. Minä olen vain tyytynyt tilanteeseen. Jotenkin on mitta tullut täyteen. Olen herännyt kysymään: Miksen minäkin saisi nauttia seksistä? Miksei minunkin toiveitani voi toteuttaa? Täytyykö minun elää loppuelämäni näin?
Voitte sanoa, että saan ansioni mukaan, koska itse olen ollut haluton nuorempana. Tähän ei mieheltänikään juuri ymmärrystä aikoinaan herunut. Myös edellinen kirjoittaja totesi, olen ongelman itse aiheuttanut: "(jonka syynä on pohjimmiltaan pettymys sinun haluttomuutesi ja käytökseesi häntä kohtaan)".
En usko että kukaan parisuhteessa elävä nainen olisi haluton tahallaan tai ilkeyttään. Sehän olisi ihan järjetön ajatuskin. Vasta pillereiden syönnin lopetettuani tajusin/huomasin itsekin mistä oli ollut kysymys. Kyllä miehenikin halujeni kasvun huomasi. Ja sitten ymmärsi.
Minä myös haluan ymmärtää miestäni hänen ongelmassaan. Mutta hän ei tee ongelmalle mitään, vaikka asia on 98%:sti korjattavissa!! Miksi se lääkäriin meno on niin hemmetin vaikeaa?
Kun näitä kysymyksiä estiän, mies myötäilee, keskustelee, tunnustaa ongelman, lupaa tehdä jotain. Mutta mitään ei tapahdu. Tuloksia ei näy. Minulle hän ei kerro, mitä on asian eteen tehnyt, ellen itse kysele. Katkeruus kalvaa entistä syvemmältä.
Vaadinko liikaa? Eikö tässä olisi kummallekin vain voitettavaa? Olen kertonut mitä haluan ja mitä en halua. Miksei hän voi ymmärtää ja oppia? Minä olen kyllästynyt opettamaan ihmistä joka ei opi. Sanokaa miehet minulle: minkälaisesta rautalangasta asiat pitää vääntää, että ne menisi perille?
Tämä sattuu helvetisti. On totta, että myös kritiikin nieleminen sattuu. Se kohdistuu vain minuun, koska minä olen avannut ajatukseni. Minä yritän tehdä asialle jotain. Olisi toivottavaa, että toinenkin osapuoli yrittäisi, eikä lakaisisi ongelmaa maton alle.
Jos emme saa tilannettamme enää korjattua, en usko että olen kuitenkaan heittänyt elämssäni mitään hukkaan. Meillä on ihanat lapset. Ja lapsillani on hyvä isä.
Toivon, että joku mies herää tästä keskustelusta miettimään mitä hän haluaa antaa vaimolleen. Ottamaan hänet hellään (vapaaehtoiseen) syleilyyn kysyäkseen vain "mitä SINÄ haluaisit juuri nyt?"
Unohdin sanoa eilen että te tarvitsisitte pariterapeutin apua joka on myös tutustunut seksuaalisuuteen ja ymmärtää nimenomaan parisuhteen ongelmia seksielämän kautta.
Ajattele asiaa sillä tavalla että sinun pahin vihamiehesi alkaisi yhtäkkiä olemaan sinulle ystävällinen. Sinä et saa luottamusta takaisin pitkään aikaan, vaan ajattelet että hänen sanansa ovat pelkkää piruilua ja että jossakin vaiheessa hän taas pettää sinut.
Suuttuminen toiselle ei ole tunne, se on valittu teko. Jos aloitat keskustelun ja miehesi kiertelee ja kaartelee ja sinua ärsyttää hänen käytöksensä ja hänen ymmärtämättömyytensä, älä suutu vaikka kuinka ärsyttäisi se ettei hän ymmärrä. Älä solvaa, älä halveksi, älä sano pahoja sanoja, koska ne kaikki ovat sinun tietoista tekemistä jonka pystyt estämään vaikka hammasta purren koska tosiasia on se ja se sinun pitää hyväksyä, että miehesi ei ole sinä. Hänellä on täysin omat ajatuksensa ja näkökulmansa ja hän ei välttämättä pääse käsiksi siihen miten sinä ymmärrät teidän tilanteenne.
Sinun täytyy valita se ettet suutu vaikka mikä olisi. Vaikka miehesi korottaisi äänensä ja raivoaisi ja huutaisi kuinka sinä et ymmärrä häntä ja kuinka häntä vituttaa ja ottaa päästä, sinä et missään tapauksessa saa korottaa ääntäsi ja torjua hänen viestiään sanomalla että hän ei ymmärrä sinua, tai että hän on väärässä, tai jotakin muuta vastaavaa.
Miehesi voi raivota ja ärsyyntyä, mutta anna hänen ärsyyntyä ja kuuntele häntä koska silloin hän puhuu totta.
Jos hän sanoo ettet tee koskaan aloitetta seksiin tai koske häntä, hän sanoo ihan selkeän viestin. Se ei auta että 15 vuoden jälkeen teet yksi tai kaksi aloitetta, vaan sinun täytyy tehdä useammin aloitteita ja sinun täytyy koskea ja haluta häntä. Jotta saisit yhteyden häneen, sinun täytyy ymmärtää se syy miksi hän on niin lukkiutunut. Vasta sen jälkeen kun hän alkaa avautua ja huomaa sinun pyrkimyksesi, voit saada hänet kuuntelemaan sinua. Et voi vaatia että miehesi muuttuisi yhtäkkiä 15 vuoden pettymyksen jälkeen.
Hänkään ei voi sitä vaatia sinulta, mutta koska sinä olet ottanut ensimmäisen yhteyden ja pyydät apua tilanteeseenne, niin silloin sinulta odotetaan ymmärrystä myös miehen osalta. Se on pitkä ja vaikea työ, mutta se täytyy tehdä koska miehesi ei ole ottanut yhteyttä pyytääkseen apua, tai oikeammin, koska te ette miehesi kanssa ole ottaneet yhteyttä ja pyytäneet apua.
jatkoa seuraa....
Joka kerta kun sinä korotat ääntäsi, solvaat tai syytät miestäsi jostakin, portti joka ehkä oli auki jonkin verran, sulkeutuu täysin. Toisinsanoen, jos kymmenen hyvää saa hänet avautumaan hieman, yksikin paha asia saa hänet taas sulkeutumaan. Tämä sinun täytyy ymmärtää ettet vain vahingossakaan suutu hänelle.
Sinähän rakastuit hänessä johonkin kun kerran olette lapsiakin saaneet aikaiseksi. Ei se mies ole sieltä mihinkään kadonnut, hän on vain mennyt piiloon ja sulkenut sinut ulkopuolelle suunnattoman pettymyksensä vuoksi.
Sinä olet tehnyt virheen (niin miehesikin on tehnyt), mutta olet tehnyt sen ymmärtämättömyyttäsi. Se ei ole mikään häpeä ja se on korjattavissa, vaikka tietenkin vaatii aikaa. Se että sinä nyt ymmärrät mitä virheitä olet tehnyt ei poista sitä tosiasiaa että miehesi ei välttämättä ymmärrä. Miehesi ei ole hoksannut virhettään, eikä ole hoksannut sitäkään että haluaisit tosissaan muutosta tilanteeseenne. Sinun täytyy ymmärtää asia myös hänen puoleltaan.
Pidä tuo viimeinen asia koko ajan mielessäsi, koska vaikka te olettekin aikuisia, niin aikuisetkin tekevät virheitä ymmärtämättömyyttään. Ethän sinä aikuisena uuteen työpaikkaan mennessä tiedä talon tapoja tai sitä miten työ tehdään. Silloin tulee tehtyä virheitä ja joku ne korjaa ja neuvoo ettet tekisi enää samoja virheitä. Parisuhteessa ei tuollaisia vanhempia neuvojia ole ja siksi virheitä ei välttämättä havaitse ennenkuin ollaan eron partaalla ja kumpikin raivoaa olevansa oikeassa ja toinen väärässä. Siksi älä häpeä sitä että käytit pillereitä jotka veivät halusi, äläkä häpeä sitä että olet syytellyt miestä ja että rakkautesi on heikentynyt. On tärkeää että nuo asiat tunnistaa jotta niitä voi välttää omassa käytöksessään.
Älä ota eroa, äläkä pyri siihen koska teidän tilanteenne on sellainen joka voitaisiin korjata, mutta te ette siihen pysty kahdestaan, vaan teille suosittelisin ehdottomasti pariterapiaa. Siellä ei höpistä mistään "masennuksista tai hulluuksista" vaan siellä keskitytään käytännön puoleen ja kommunikointiin ja haetaan niitä ongelmakohtia joita parisuhteissa on.
Se voi vaatia uskallusta mennä sinne, koska sanasta terapia tulee helposti mieleen korvien välin korjaaminen jonkun hulluuden vuoksi, mutta sitä se ei ole, eikä siellä haeta kenestäkään hulluutta. Kolmas osapuoli joka on käsitellyt ammatikseen muiden parien kanssa samanlaisia ongelmia mitä teillä on, voi antaa hyvin puolueettoman kuvan teille siitä mitä teille oikeasti kuuluu ja neuvoa mitä tehdä, koska teidän kahdestaan taistellessa käy helposti niin että mielikuva teidän suhteesta vääristyy hyvin yksipuoliseksi.
Muista että vaikka edelleenkin puhuin sinulle, niin se ei tarkoita että yksistään sinä olisit tehnyt virheitä ja että miehesi olisi jonkinlainen vääryyttää kokenut pyhimus, koska miehen virhe on ollut selkeästi se että hän ei ole ottanut huomioon sinua, mutta se ei johdu pahuudesta (joten syyttely ei auta) vaan se johtuu ihan puhtaasti tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä ja sellaisesta ei voi syyttää vaan siihen täytyy kasvattaa.
Toivotan todella tsemppiä teille molemmille koska sinun viestistäsi näen selvästi että te voitte korjata tilanteen ja että ero, mitä ehdotettiin olisi ääretöntä tuhlaamista ja suorastaan typerää luovuttamista. Älä luovuta, koska et ole luovuttaja.