Niin, olen avian uudessa tilanteessa, jossa tunnen yksinäisyyttäkin. Olen jäänyt eläkkelle keväällä, työstä, jossa tapasin paljon ihmisiä, joka kuitenkin oli niin vaitolovelvollista, että en voi siitä myöskään eläkeläisenä mitään puhua. Silloin työ ja perhe vei kaiken ajan. Mutta minulle tuli selkäsairaus juuri ennen eläkkeelle jääntiä ja näinollen ne kaikki asiat joita olin suunnitellut eivät toteutuneet. Kärsin kovista kivuista ja juoksin lä'äkärissä yhtenään, kunnes nyt syksyllä olen ollut leikkauksessa ja kaikki toiminnot ovat vielä rajoitteina liikkumiseen. Eihän tänne kotiin ketään tule, olen paljon yksin, sillä miehelläni on muotoutunut tavkasi keksiä menoa joka päivälle, hän ei yksinkertaisesti pysty olemaan kotona paikoilaan, pitää päästä tekemään joatain. On entinen kilpaurheilija ja hän on vaatinut aikaa paljon menoileen. Nyt kyllä pitää vaikka metsätöistä. Joudun kovasti ponnistelemaan löytääkseni päivään sisältöä, siksi kai olenkin näilläkin palstoilla nyt. Olen aika nuori eläkeläinen johtuen alalla olevista sopimuksista, enkä koe olevani vanha mihinkään. Täytyy vain löytää se mihin kohdistan mielenkiinnon ja tekemisen.
Elämäntilanne muuttuu
Nyt yksin.
0216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.