oon 16 vuotias tyttö länsisuomesta. :P sairastuin bulimiaan 6lk ja se jatku yläasteelle asti yritin lopettaa. mutta nyt se on alkanu taas :P olen viä pyörees kunnos, että läskiä löytyy!! haluaasin juttuseuraa kaiken painosista ja ikäsistä ihmisistä. Kun en oikein ikinä ole jutellu tästä kellekkää. :P olisi mukava vaihtaa ajatuksia oksentamisesta, tavoista, liikkumisesta, , tunteista ja sen semmoista!! :)))))))))))
[email protected]
[email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!Oon kohta 15 vuotias tyttö.Mun oireilut alko ,kun olin 11-vuotias.
Syömishäiriöni alkoi pakkoliikunalla.Lenkkeilin jopa 7 lenkkiä pahimpina päivinä.
Vuonna 2008-2009 mun painoa alettiin tarkkailla kouluterveydenhoitajan luona.
Mun paino ei tippunut muutakuin 2kg ja sitten päätin lopettaa sen rääkin.Ajattelin ,että mun on tehtävä jotain muuta.Pian mun "ortodeksia"-tyylisestä vaiheesta muodostui bulimia.Päivän olin syömättä,eli jätin aamupalan,koulussa en syönyt ja vasta illalla söin..ja PALJON.Ahmin keksipaketin,karkkipussin,500g viinirypäleitä,5sämpylän puolikasta,light-limukkaa ja kaikkee mitä kaapista löytyi,sitten menin vessaan,lukitsin oven ja oksensin..vesi valui mun silmistä ja mun oli paha olla.Maha vaan pullotti ja halusin laihtua nopeaa,mutta en tiennyt mitä tehdä.Onneks mun bulimiavaihe ei kestänyt 3kk kauempaa.
Ortodeksian ja bulimian välillä esiintyi myös anoreksiaa,mutta bulimia jakson päätyttyä se anoreksia-helvetti vasta alkoi.
Kesäloman jälkeen mulla oli koulu-tarkastus (pituus,paino,ryhti jne.)Mun paino oli kesän aikana noussu 1kg ja se oli mun sairaalle mielelle ihan liikaa.Kun näin lukeman vaa'assa,kauhistuin.En ollut ikinä painanut niin paljon,mutta olin silti hoikka.Pidin itseäni lihavana ahmattina,ja olin mielestäni hyödytön,turha,kamala ihminen,joka ei ansaitse mitään..ei edes hyvää oloa.Niimpä päätin laihduttaa muutaman kilon.Aloitin laihdutuksen syyskuussa ja kuukaudessa mun paino tippui n.3kg.Terveydenhoitaja sanoin,että jos mun paino tippuu vielä edes yhden kilon ,niin joudun sairaalaan.Säikähdin sitä paljon.Mutta en enää osanut lopettaa.En tiennyt miltä tuntui syödä kunnolla ,enkä tiennyt miltä nälkä tuntui.Tankkasin vielä reilu 3kk ajan,huijatakseni terveydenhoitajaa,vaikka mun paino oli tippunut jo 9kg 4kk aikana.En älynnyt edes itse kuinka huonossa kunnossa olin,enkä enää kyennyt ajattelemaan muutakuin ruokaa.
Sitten joulukuussa 3.12.2009 jouduin hoitoon.Olin somaattisella puolella hoidossa n.1kk ja olin nenämahaletku ruokinnassa siellä.Sitten tammikuun alussa minut siirrettiin psykiatriselle osastolla ,joka oli suljettuosasto.Siellä oli potilaita laidasta laitaan ja en kokenut saavani sieltä minkäänlaista apua,enkä saanutkaan.Siellä keskityttiin vain painoon,ja painoni nousi n.7kg siellä.Voin paljon paremmin painon noustua ,mutta mieleni oli yhtä sairas,kuin ennen ja odotin pääseväni kotiin laihduttamaan.
Elokuussa(2010) tapahtui ratkaiseva muutos,sillä siirryin syömishäiriöklinikalle.(olin siis ollut n.9kk hoidossa sitä ennen).Olen saanut siellä syömishäiriöklinikalla todellakin oikean laista apua ja olen edenny paljon henkisesti ja voin todella hyvin nykyään.
Onneksi apua on saatavilla ja ilman apua minä en olisi hengissä.
Minulla on oma tahto parantua ja tiedän selviäväni tästä.
Enää en halua laihduttaa,enkä säädellä syömisiäni,vaan syön tunteen mukaan.Nykyään syön 1700-2500kcal per päivä,eli välillä syön hieman ylä-kanttiin mutta olen kasvava nuori ja vaikka syön ,niin tiedän ettei mitään pahaa tapahdu.
Vihdoin voin sanoa,että tämä 3-4vuoden painajainen on päättymässä ja elämäni palaa raiteilleen.
Tsemppiä teille kaikille jotka kamppailevat tämän ongelman kanssa.Tiedän ,että läheisten tuki on tässä tilanteessa välttämätöntä ja muistakaa,apua on saatavilla!