SE AITO RUISLEIPÄ

Illalla äitini otti jauhot ja taikinakorvon lämpenemään, korvolle oli oma pöytä uunin vieressä.
Korvonpohjalla oli edellisestä leivontakerrasta jätetty hapate, hiukan pienempi taikina pala kuin limppuun tarvittiin, lisättiin lämmintä vettä ja jätettiin yöksi 'heräämään'.
Aamulla lisättiin vettä se määrä mitä tarvittiin arvioituun leipämäärään, lisättiin jauhoja jonkun verran ja sekoitettiin huolellisesti, tietysti suolakin kuuluu taikinaan.
Tämä löysä taikina jätettiin käymään, en muista montako tuntia, ehkä pari, sitten lisättiin loput jauhot ja annettiin nousta taikinan noin kaksinkertaiseksi.

Sillä välin kun taikina nousi alettiin lämmittämään uunia, parikin pesällistä koivuhalkoja paloin,hiilien ollessa enää jäljellä, niiden annettiin vielä hehkua rauhassa arinalla, sitten arina puhdistettiin 'kolaamalla' ja lopuksi oli uuniluuta jolla sitten loput tuhkan kerättiin luukun alla olevaan tuhkapesään.
Leivät oli leivottu ja nostettu liinan alla, hapanleivän taikina oli voimakastuoksuista ja ulos saakka se levisi
kuin viestinä, talossa leivotaan.

Limput nosteltiin uuniin puisella leipälapiolla, se kävi hienosti limppua pyöräytettiin sopivaan suuntaan ja 'nousi' lapion kyytiin, siinä lapiossa oli erikoisen pitkä varsi ja sillä oli kunniapaikka ruokakomeron seinällä.
Sitä kuinka kauan niitä paistettiin en kyllä enää muista, mutta äitini koputteli kuuman leivän pohjaa ja siitä äänestä päätteli onko valmista.