Ei etäisyys ei vuodetkaan ,ei meitä mikään erota.
Rakkaus omaan siskoon ei katoa koskaan , vaikka joutuisit joka päivä kantaa siskosi taakkaa teet sen vaikka joutuisit ottamaan siskosi puolesta iskuja vastaan tekisit sen ja valehtelisit siskosi puolesta vain sen takia että siskosi ei joutuisi pulaan teet sen ,koska rakkaus ja suojelunhalu on niin suuri, et halua että kukaan koskaan satuttaa sinun siskoasi,
Isosiskoni kuin lasia pelkään hänen särkyvän koska vaan , olen tottunu ottamaan sen roolin että suojelen häntä kaikelta onhan minun isosiskoni , elämääkin tärkeä kuolisin hänen puolestaan ottaisin luodinkin hänen puolestaan ,tosin joskus tuntuu ettei hän tajua sitä ku pilaa elämäänsä hankkiutulla vaikeuksiin.
Olen seissyt parveekeen alla ja rukoillu ja pyytäny siskoani hyppäämästä alas ja olla tapamatta itseään olen onnistunutkin mutta pelko ei koskaan häviä uhka elää päivittäin... se raskas taakka seuraa ikuisesti eikä se häviä
Rakastan silti siskoani ja hänen kolmea lastaan ja koitan jaksaa vaikka sisko ei aina jaksaisi ja hoitaa lapsia ja vastata kysymyksiin kuten ”miksi äiti itkee vessassa ” missä äiti on ” miksei äiti tule kotiin jo” miksi äiti juo ”
Toivon että jonain päivä siskoni herää hankkii työn ja lopettaa juomisen ja pitää lapsistaan huolta
kerron vielä että olen 16.vuotias ja siskoni 30.vuotias.
Halusin vain kirjottaa vähän ajatuksiani joten ilkeitä kommentteja en tarvitse kiitos.
jos kukaan nyt edes jaksoi lukea tämän :D
Rakkaus omaan siskoon ei katoa koskaan , vaikka joutuisit joka päivä kantaa siskosi taakkaa teet sen vaikka joutuisit ottamaan siskosi puolesta iskuja vastaan tekisit sen ja valehtelisit siskosi puolesta vain sen takia että siskosi ei joutuisi pulaan teet sen ,koska rakkaus ja suojelunhalu on niin suuri, et halua että kukaan koskaan satuttaa sinun siskoasi,
Isosiskoni kuin lasia pelkään hänen särkyvän koska vaan , olen tottunu ottamaan sen roolin että suojelen häntä kaikelta onhan minun isosiskoni , elämääkin tärkeä kuolisin hänen puolestaan ottaisin luodinkin hänen puolestaan ,tosin joskus tuntuu ettei hän tajua sitä ku pilaa elämäänsä hankkiutulla vaikeuksiin.
Olen seissyt parveekeen alla ja rukoillu ja pyytäny siskoani hyppäämästä alas ja olla tapamatta itseään olen onnistunutkin mutta pelko ei koskaan häviä uhka elää päivittäin... se raskas taakka seuraa ikuisesti eikä se häviä
Rakastan silti siskoani ja hänen kolmea lastaan ja koitan jaksaa vaikka sisko ei aina jaksaisi ja hoitaa lapsia ja vastata kysymyksiin kuten ”miksi äiti itkee vessassa ” missä äiti on ” miksei äiti tule kotiin jo” miksi äiti juo ”
Toivon että jonain päivä siskoni herää hankkii työn ja lopettaa juomisen ja pitää lapsistaan huolta
kerron vielä että olen 16.vuotias ja siskoni 30.vuotias.
Halusin vain kirjottaa vähän ajatuksiani joten ilkeitä kommentteja en tarvitse kiitos.
jos kukaan nyt edes jaksoi lukea tämän :D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Käy sinä koulut hyvin loppuun ja hanki hyvä ammatti. Ei ole helppoa kun joutuu ottamaan aikuisesta ja hänen lapsistaan vastuuta joka ei sinulle kuuluisi.
tarkotus olisikin näyttää koko mailmalle ! :)
tuli mieleen kirjoitettavaksi mutta vaikutat hyvin kypsältä kun olet jostain syystä joutunut siskosi tukijaksi, eli väärään rooliin.
Jaksoin lukea ja ajatella mahdollisuuksia, mutta koska sinulla on mahdoton tehtävä korjata sellaista mihin et pysty, eikä johdu sinusta, on niitä turha yrittää tarjoilla.
Pääasia on, kuten edellinenkin kirjoittaja sanoi, että opiskelet itseäsi varten, että pärjäät elämässä.
Sisua sinulla tuntuu olevan vaikka muille jakaa. Itse olen ollut nuorena erään perheenjäsenen "hampaissa" ja päätin, että vielä minä sinulle näytän - ja näytinkin. Joten näytä sinä tosiaan koko maailmalle!