On kurjaa lukea lehdistä onnellisista nuorista pareista tai muista rakastuneista, kun ei ole itse saanut kokea mitään niin hyvää. Monet jopa nuorempia kuin itse ja heillä jo talo, lapset, lemmikit ja matkustelevat ympäri maailmaa. Tunnen kyllä yhden naisen joka vaikuttaa tyytyväiseltä ikisinkkuuteensa, eikä hän ole tietääkseni koskaan käynyt parikymppisenä baarissa. Nyt ikää on jo 30. En vaan voi käsittää miten jollakin ei ole kaipuuta suhteeseen.
Lukea lehdistä
Mollanm
4237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..siihen että on kumppani ja sitä läheisyyttä niin on mun mielestä niin luonnollista etten mäkään oikein ymmärrä jos joku ei kaipaa suhdetta. Ikisinkut ja sitten on ikineitsyet. En ymmärrä. Vaikeeta se on löytää kumppani mutta ihmettelen että kun mäkin oon joidenkin kanssa pitkään kirjoitellut ja joku tullut sitten luokseni niin sitten ei anneta edes mahdollisuutta. Vielä kun on kuvatkin vaihdettu ja tiedetty paljon toisistamme.
Sitten kun yrittää rauhallisesti lähestyä niin suurinpiirtein mahdollimman kauas vierestäni. Estyneisyyttä vai ujoutta? Ujo oon mäkin ainakin naisten suhteen. Oikein ketuttaa se kun on mahdollisuus tapahtuu jotain ja kumpikin kiinnostuu, niin joku on vaan estynyt ettei anna mitään romanttista tapahtua.
Ihan kuin itsellä ei oo ollut vaikeutta olla rohkea. Tavata, pyytää luokseni ja pyytää viereeni. Mutta ei kun ei. Tällaistako tämä nykyään on? Mikä siinä pelottaa? Varsinkin kun kyseessä on näin ulkoisestikin kiltin oloinen mies?
Onko naiset näin epävarmoja? Mä kaipaan niitä aikoja kun vaan ihastuttiin ja se oli siinä. Siltä tämä nykyaika näin kolmekymppisestä tuntuu. Mulla on syytä olla epävarma mutta en oo..en oo ja ehkä sen vuoksi on joskus onnistanutkin.
Oletko varma, että ne naiset halusivat tulla taholtasi kosketetuksi? Joskus voi haluta nähdä, mitä ei oikeasti ole.
Nooh, ei pidä vaipua epätoivoon. Kyllä tässä maailmassa kuitenkin piisaa miehiä ja naisia aika tasapuoleisesti. Joten kyllä mä ainakin haluan uskoa että jokaisella olisi mahdollisuus löytää itselleen se toinen puolisko. Ei sitä yksinäisyyttä parisuhderintamalla ihan kovin nuorena kannata murehtia. Sen ehtii tehdä sitten vanhana pappana tai mummuna jos ei tosiaan sitä omaa rakasta ole löytynyt. Itsekin on tota sinkkuelämää tullut vietettyä jo kyllästymiseen asti. Pidän kuitenkin mielen avoimena, enkä ota siitä liikaa stressiä. Oon vielä sen verran nuori kuitenkin että onhan tätä elämää vielä edessä. Enkä nää mitään hyötyä siinä ettå murehtisin tulevaisuutta. Tälleen on kiva, kun elelee ihan vaan päivän kerrallaan. Katsellaan mitä maailma tuo tullessaan, jos oma rakas löytyy, se olisi ihan huippua, ellei jopa parhautta. Mutta jos ei löydy, murehditaan sitä sitten myöhemmin. Eikä se varmasti auta jos itsekin keräisin tuon asian kanssa hirveää stressiä ja paineita. Toki, kun on koko ikänsä ollut sinkku, ei se parisuhteen muodostaminen välttämättä olisi edes kovinkaan helppoa. Vastapelurilla kun suurella todennäköisyydellä olisi enemmän kokemusta. Mutta näillä mennään... hymyä vaan huulille ja toivomaan että joku kaunis aamu saisi sitten herätä sen oman kullan kainalosta. :)
täältähän niitä miehiä löytyy. osotetta vaan kehiin