Ei helvetti en kestä enää......

mutta sinä et osaa. Huomaa, että on kysymys osaamisesta. Uusia asioita voi oppia, kun vain on halua.
Kun olet nuori, sinulla on kaikki mahdollisuudet hyvään elämään. Ne mahdollisuudet eivät ole ihmissuhteissa ja riippuvaisia toisista ihmisistä. Käytä oman kehosi antamia mahdollisuuksia ja luontoa.
Ihmisen keho suhteessa luonnon antamiin mahdollisuuksiin antaa hyvän elämän ja hyvänolon tunteet.
Niitä mahdollisuuksia on niin paljon, ettei niitä voi kertoa tällaisella keskustelupalstalla.
Onhan sitä tietysti kirjoitettu paljon ja on monia kirjoja, artikkeleita ja kursseja.
Jos luet englantia, mahdollisuuksia on paljon. Suomeksikin tietysti on jotain mutta vähemmän.
Jos menisit vaikka joogakursseille, sekin voisi olla kiinnostavaa. Tai sitten voisit mennä uimahalliin. Myös kävely lähimetsässä on ihan hyvä asia. Nuorille sopii mennä tanssimaan. Tanssii ne kyllä vanhatkin.

Tilanteesi lähtee siitä, että olet sairastunut. Ja kun jalka murtuu, niin saamme hoitoa ja apua ja tulemme terveiksi.
Kun mieli murtuu on prosessi tismalleen sama. Saat hoitoa ja apua ja alat voida paremmin.
Hoitona on terapia ja lääkehoito. Älä vastusta tai väheksy mitään hoitomuotoa, vaan ota apu vastaan. Ihmisillä on aivan turhia ennakkoluuloja esim. lääkehoitoa kohtaan. Nykytietämyksen mukaan yksi tärkeä osatekijä on aivokemia ja siellä vaikuttavat aineet.
Tosi harmi, että sait psyk.poli ajan vasta noin kauaksi. Koska vain voit mennä terveyskeskukseen ja saat ensi apua ja hoitoputkesi käynnistyy ehkä aikaisemmin.
Yksinäisyys lisää oireiluasi, mutta elämä on tälläista. Ei voi ohjelmoida että pim. nyt haluan kavereita.
Yritä kuitenkin voimiesi mukaan hakeutua harrastuksiin ja toimintaan, missä tapaisit muita ihmisiä.
Hyvää keskusteluseuraa saat auttavista puhelimista ja googlaamalla voisit löytää sinua kiinnostavaa vapaaehtoistyötä ja toimintaa ym.
Muista liikkua ja ulkoilla ja pitää päivärytmistä kiinni, vaikka se tuntuu vaikealta. Liikunta lisää kehon omia mielihyväaineita.
Toivon sinulle paljon voimia ja hyviä asioita elämääsi kaikesta huolimatta.
Nyt sinulle sattui huono asia eli tuo ero, mutta muista, että yhtä hyvin sinulle voi sattua myös hyvä asia tai asioita elämässäsi.
Tämä on vain tämänhetkinen tilanne, eikä tarkoita, että tulevaisuudessasi kaikki olisi yhtä mustaa. Jatko riippuu siitä, miten toivut ja parannut tästä masennuksesta ja ahdistuksesta. Kun saat hoitoa ja apua, sinulla on hyvät madollisuudet saada vielä hyvä elämä.

olen selvinnyt, niin kyllä sinäkin tulet selviämään, se on takuuvarmaa se. Muista, nuo pelot ovat turhia, ne eivät ole olemassa muuten kuin oman pääsi sisällä. Tsemppiä tulevaisuuteen!

Tuo ei ole pelkkään sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Kärsit ahdistustiloista, jotka voivat liittyä yksinäisyyteen sekä "maailmaan hukkumiseen". Varsinkin kun pitkäaikainen ihmissuhde päättyi.

Huomasin tämän itse kun joskus olin ahdistunut että vaikka olen normaalisti ehkä jopa normaalia ihmistä rohkeampi sosiaalisesti ja huoleton niin ahdistustila oli sen verran paha että sosiaalinen estyneisyys nousi pintaan jota kautta sitten tuli melkein sosiaalisia pelkoja.

Omanarvontunto on tärkeää ja ymmärrys että olet ainutlaatuinen tietoinen olento.
Olet ehkä vääränlainen, outo, ehkä rumakin sekä muutenkin paska verrattuna johonkin ihme "normaaliuteen" jonka mielessäsi muuten itse kehität ja kauempaa katsottuna olet ihan oma itsesi eikä sinussa mitään vikoja ole.

Sinun täytyy oppia päästämään irti ja esimerkiksi kaupassa käynti on vain yksi toimi muiden joukossa. Ei sinun tarvitse tarkkailla itseäsi vaan keskittyä siihen mitä ostat. Tavarat hihnalle, maksu, hymy ja kiitos, hei.

Samoin bussissa ihmiset tuskin huomaavat toisiaan ja jos huomaavat niin toisia "arvostelevat" usein arvostelevat ketä tahansa muutakin, et ole siis mikään poikkeus.

Älä ole noin kriittinen itsesi suhteen ja huomaa että elämäsi joka tuntuu tällä hetkellä vaikelta on erillinen sinusta itsestäsi. Sillä tavoin sitä voi oppia hallitsemaan niin paljon kuin pystyy.

Kuitenkin tärkeää olisi tuo ahdistuksen hoito johon tuo suhteen päättyminen ja mahdollinen yksinäisyys liittyy. Tärkeintä olisi keksiä tekemistä ja saada esimerkiksi sosiaalista tukea jolloin ulkopuolinen maailma ei tuntuisi niin luontaantyöltävältä.

Et sinä ainakaan nyt tahdo tehdä itsemurhaa, ajattele miten paljon elämää edessä ja mitä kaikkea taiteellista voit ehtiä puuhata esimerkiksi ja mitä kokea. :)

oli depis tavallaan samanlaisesta asiasta, eli toivuin äkillisen tunnevaurion aiheuttamasta muistinmenetyksestä, pätkiä sieltä, toinen täältä. Illat luin hömppäkirjoja kotona kasvot seinäänpäin ja ajatukset pyöri jossain muualla.
Opin aika hyväksi näyttelijäksi kun huomasin että ei ne tuntemattomat ihmiset mitään huomaa ja otin taas jonkinlaisen roolin. Sillä selviydyin yli raskaan ja sekavan vaiheen.
Yksinolo tuntui oikeastaan hyvältä.

Lopulta sain kantavan positiivisen ajatuksen, jota ajattelin aina aamulla ensimmäiseksi "tänään on usi päivä - hyvä. Kuka tietää millaista on vuoden päästä, siinä ajassa ehtii kaikki muuttua".

Koita rukoilla Jeesusta avuksesi kun menet kauppaan