Koska tuo aikaisempi alotukseni 111 111 meni lopussa täysin kirjoituksissaan nettipyllyyn, niin lisään vielä kokemustani.
Tuo vaimoni Punto Grande oli noin kaksivuotta vanha 29 000 km ajettu, kun sen akku alkoi reistata. Maahantuojan huolto sen mittasi ja ilmoitti olevan priima. Kuitenkin huolto vaihtoi "joitakin sähkökomponettia" määräaikaishuoltoon kuuluvana.
Huomasin kyllä, että akku oli ollut irroitettuna kiinnikkeiden ja mutterien kirkkaasta kierteestä. Lopulta se oli oikosulussa 38 kk vanhana. Silloin huolto sanoi ruiskutukseen liittyneiden "mötiköidenkin" vahingoittuneen käyttökelvottomaksi.
Nyt huolto ilmoitti, että maksamme kaikki viulut. Akku katosi samalla. Sitä ei koskaan löytynyt tutkimuksiin. Hankin lausunnon autoalan järjestöltä (koulutetulta insinööriltä), ettei "ne mötikät voi mennä palamaan, ellei akku ja/tai muukin olleet jo valmiiksi viallisia".
Tuo todistus luettiin kuluttajaämmillä niin, että "autonomistaja luulee virheellisesti huollon polttaneen hänen autonsa"! Tuollaisen lausunnon jälkeen ei voi mitään.... voi voiko .... tyhmyyttä vastaan taistella tiedolla? Fiat meillä vielä on, mutta se vaihtunee Kalinaan ensi keväänä n. 55 000 ajettuna.
Saab oli minulla aikoinaan Konalassa huollossa suurinpiirtein 3 000 kilsan jälkeen. Oli vuotoja letkuissa, startti pyrki irti kahteen otteeseen. Lopulta sen mutterit liimattiin Loclitellä ikuisesti kiinni. Pakoputken kumit katkeilivat ja konepeiton avausvaijeri katkesi. Vaihdoin sen Salomaalla Hiaceen. Uusi Saabin omistaja soitteli minulle auton vaivoista kahteen otteeseen. Lopulta neuvoin luopumaan Saabista 900.
Pahimmat automerkkini ovat olleet Rellu, Mersu, Seat ja Saab. Kohtalaisia Hiace ja Lada. Loput sellaisia joista joku ei olisi vioista välittänyt vaan ajanut ne vielä pahimmiksi. Välimeren maissa koottua en ottane enää koskaan. Itä-Euroopan halpamaissa kootut lienevät samaa sikulisontaa kiireiseltä liukuhihnalta. Aidot japsit ja koreat, sekä volvot tullevat kysymykseen sitten Ladan jälkeen.
Voin hieman poikasten riemuksi haukkua Ladaakin. Isolle miehelle sisäänmeno on voimistelua. Penkin säätöä voisi olla korkeussuunnassa. Siinä on aivan turhaan sählätty elektroniikalla. Mekaaniset säätimet lämmitykseen olisi riittänyt. Samoin se ajonesto on suunniteltu vikapäisesti ja ajovalosäätö.
Selvänä puutteena on lukittava bensakorkki ja lukkojen kaukosäätö.
Tuo vaimoni Punto Grande oli noin kaksivuotta vanha 29 000 km ajettu, kun sen akku alkoi reistata. Maahantuojan huolto sen mittasi ja ilmoitti olevan priima. Kuitenkin huolto vaihtoi "joitakin sähkökomponettia" määräaikaishuoltoon kuuluvana.
Huomasin kyllä, että akku oli ollut irroitettuna kiinnikkeiden ja mutterien kirkkaasta kierteestä. Lopulta se oli oikosulussa 38 kk vanhana. Silloin huolto sanoi ruiskutukseen liittyneiden "mötiköidenkin" vahingoittuneen käyttökelvottomaksi.
Nyt huolto ilmoitti, että maksamme kaikki viulut. Akku katosi samalla. Sitä ei koskaan löytynyt tutkimuksiin. Hankin lausunnon autoalan järjestöltä (koulutetulta insinööriltä), ettei "ne mötikät voi mennä palamaan, ellei akku ja/tai muukin olleet jo valmiiksi viallisia".
Tuo todistus luettiin kuluttajaämmillä niin, että "autonomistaja luulee virheellisesti huollon polttaneen hänen autonsa"! Tuollaisen lausunnon jälkeen ei voi mitään.... voi voiko .... tyhmyyttä vastaan taistella tiedolla? Fiat meillä vielä on, mutta se vaihtunee Kalinaan ensi keväänä n. 55 000 ajettuna.
Saab oli minulla aikoinaan Konalassa huollossa suurinpiirtein 3 000 kilsan jälkeen. Oli vuotoja letkuissa, startti pyrki irti kahteen otteeseen. Lopulta sen mutterit liimattiin Loclitellä ikuisesti kiinni. Pakoputken kumit katkeilivat ja konepeiton avausvaijeri katkesi. Vaihdoin sen Salomaalla Hiaceen. Uusi Saabin omistaja soitteli minulle auton vaivoista kahteen otteeseen. Lopulta neuvoin luopumaan Saabista 900.
Pahimmat automerkkini ovat olleet Rellu, Mersu, Seat ja Saab. Kohtalaisia Hiace ja Lada. Loput sellaisia joista joku ei olisi vioista välittänyt vaan ajanut ne vielä pahimmiksi. Välimeren maissa koottua en ottane enää koskaan. Itä-Euroopan halpamaissa kootut lienevät samaa sikulisontaa kiireiseltä liukuhihnalta. Aidot japsit ja koreat, sekä volvot tullevat kysymykseen sitten Ladan jälkeen.
Voin hieman poikasten riemuksi haukkua Ladaakin. Isolle miehelle sisäänmeno on voimistelua. Penkin säätöä voisi olla korkeussuunnassa. Siinä on aivan turhaan sählätty elektroniikalla. Mekaaniset säätimet lämmitykseen olisi riittänyt. Samoin se ajonesto on suunniteltu vikapäisesti ja ajovalosäätö.
Selvänä puutteena on lukittava bensakorkki ja lukkojen kaukosäätö.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Saabeista oli 99 vielä todellinen auto ja sitten 900 sen maineen pilasi.
Ladan ajonesto on tosiaan erikoinen, hankala ja käytössä tylsä. Olisi yksinkertainen vaijeri bensakannelle lukkoon tarpeellinen.
Lukollista bensakorkkia 110-malleihin ei ole maailmassa olemassakaan! Avaimet oviin ja virtalukkoon kuuluvat 1980-luvulle! Penkithän ovat samaa tekniikka, kuin vuoden 1968 Fiatin patentti.
Nämä, kun hyväksyy, niin Lada 110 malleilla ajaa sen 240-300 tuhatta, kun huoltaa ja vaihtelee kulutusosat.
Katselin naapurin 30 tonnia ajettua Volvoa, niin siihen vaihdettiin vasen alatukivarsi. Kulunut pallonivel on siihen siten kiinnitetty. Lasku oli kai nelinumeroinen. Pomon Audiin vaihdettiin syylari, termostaatti ja letkut. Ukko maksoi Veholle kiroillen 2300 euron laskun. Että sellaista autoilua... 2300 eeellä saa 5 vuotta vanhan Ladan jolla ajettu noin 50000 kilsaa.
suuri homma ole jos oven joutuukin avaamaan eri avaimella kuin auton käynistämiseen. Onko vielä saatavilla sellaista bensatankin korkkia joka avaimen poistamalla sai "holtittomaksi" elikkä se pyöri mihin päin sattui kun avain ei ollut paikoillaan. Ostin sellaisen 1200 L olipa siitä yhden kerran hyötyä bensa varkaat olivat tehneet kovasti turhaa työtä saadakseen bensaa autostani. Ladani on 111 mallia istuimet ovat mielestäni ihan hyvät istua, mutta tosiaan säätöä ei ole kuin taakse ja eteen päin, mutta taakse siirrettäessä istuin laskee jonkun verran. Tuskimpa ovat enään Fiiatin mallia. Minulla ei ole vielä ollut ongelmia automaattisen lämmitystys laitteen säätimen kanssa eikä ovenlukkojenkaan kanssa. Kyllähän ne varmimpia olisivat käsikäyttöiset vivut ja "hanikat". Olen ajatellut niin että jos autossani moottori, kytkin ja vaihteisto kestävät niin enköhän minä muiden vikojen kanssa pärjäisi jos vain osia saisi.
Ja juuri siihen perustuu sen salaisuus. Se ei sisällä kaikenmaailman hajoavia härpäkkeitä.
Ei ole Vehokaan akuille, kuin vuosi ns. takuuta. Sekään ei ole takuuta, vaan tyhmille tarkoitettua sumutusta. Kokeilkaa ja ostakaa sieltä tarvikeakku ja katsokaa kestääkö. Vaatikaa takuutta ja sulle nauretaan, kuin köyhälle tyhmälle koko Aminoffin suvun voimin.
Niin oudolta kun tuntuukin, niin fiatissa, rellussa, sitikassa ja seatissa on samat ruiskutuksen säätimet mötikkätietokoneineen. Samasta tehtaasta ja vain hieman erilaista päällysmuovia ruiskutettu ja tarra päällä. Tehtaat ovat Indonesiassa tja Thaimaassa, joten siitä voi miettiä laadunvalvontaa. Intiassa vuorostaan prässätään elektroniikaa Hondalle, Mazdalle, Mersulle, Volvolle ja Fordille. Samaa tavaraa tulee Acelton elektronijätiltä, joten ei voi oikein kukaan leveillä sillä laadulla. Ranskalaisille tekee ohjauslaitteiden ja jarrujen osia lapsityövoimalla Brasiliassa Effon.
Tuskin teille luupäille kannattaa kertoa, että männät Ladaan ja jne..jne... BMW:hen tekee Mahle. Rattaat, kammet, laatikot, akselit ZF (ja sisarfirmansa) ja tuulilasit Wilkinsoin patentilla mikä tahansa nyrkkipaja Tanzaniasta Tampereelle. Renkaiden ja muiden kumiosien raakakumi on Singaporealaista, tekstiilit tulee kaikkiin autoihin vauvojen pyörittämistä kutomoista Intiasta, Pakistanista ja Bangladeshistä.
Osaatteko mulkerot päätellä, että Ladankin osat ovat samaa suurta kansainvälistä kertakäyttökamaa, kuin se amerikkalainen tai englantilainen autojen sontatavara?
Vielä 1980-luvun Volvoon tiesi, että jouset ovat suomalaista. Moottorit valettiin omassa tehtaassa ja laatikot, sekä akselit. Sähköpihat ja vermeet asennettiin käsin ajatuksella (nyt robotti jynssää ne sekunnissa parissa tunnottomasti noin kohtiinsa). Samoin ei tarvinnut epäillä, etteikö pelliosat ja hitsaukset olleet ruåttintytön tekemää ja veilä toinen tarkasteli työtä.
Tämän päivän uusi keskiluokankaan auto ei välttämättä toimi uutena ensimmäisellä syyspakkasella ja jäätävällä kelillä. Osia vaihdetaan, kun niin on pakko tehdä lain mukaan. Viime talvena oli pitkin Espoota ja Vantaata aamuisin jonossa hinuriliikkeisiin asiakasta. Alta 5000 kmajettuja 30 000 € uutukaisia oli pääkaupunkiseudulla sulatettavana tuhansia. Se oli kallista kaikille (vuokrasivat lisää kalliita lämpimiä hallitiloja). Tämä siksi ettei Intiassa, Pakistanissa tai Brasiliassa koottua autoa koskaan ole kokeiltu, kuin tehtaan striilissä kylmälabrassa tunti pari. Ei ole -38 C pakkasta ja illalla lämimänä pihaan jätetty ja sitä aikaisemmin ajettu suolavellissä.
Vain tylsä typerys voi kerskua autonsa paremmuudella!
Onneksi laidasta laitaan kaikki automerkit, siinä tuli käsiteltyä.
lada das auto
On hiano auto kans.