Vanhemmissa purjeveneissä runkomuoto on usein
hieman viinilasimainen. Uudemmissä taas enempi
tuoppimainen. Onko kellään tietoa kumpi on
parempi noin niinkuin yleiskäyttöön?
Entäpä sitten jos haluaa lähteä nonstoppina
Hangosta Köpikseen. Luulisi, että jälkimmäisessä
viinilasimainen voisi olla parempi, koska
Köpiksessä voi sitten nauttia tuoppeja.
hieman viinilasimainen. Uudemmissä taas enempi
tuoppimainen. Onko kellään tietoa kumpi on
parempi noin niinkuin yleiskäyttöön?
Entäpä sitten jos haluaa lähteä nonstoppina
Hangosta Köpikseen. Luulisi, että jälkimmäisessä
viinilasimainen voisi olla parempi, koska
Köpiksessä voi sitten nauttia tuoppeja.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Tot noin, haluatko oikeasti tietoa:
a) vuosikertaviinien soveltuvuudesta
erimuotoisiin laseihin
b) tanskalaisten olutlaatujen kanssa käytetyistä
tuoppimalleista
c) veneiden runkomuodoista
etenkin tällä keskustelupalstalla olen lukenut
huomattavan määrän kehuja liittyen
viinilasimaiseen runkoon. tätä runkomuotoa
käsittääkseni Ohlson 29, josta perustiedot
löytyvät seuraavalta nettisivulta:
http://www.sailguide.com/Ohlson_29.htm
käsittääkseni toinen tällainen vanhan konstruktion
(eli klassisen) vene on paljon kehuttu Antilla
30. Mikäli saat jostain kouraasi vene lehden
testin antilla 30 vs. ohlson 29, niin pääset
varmasti muodostamaan oman mielipiteesi siitä,
kumpi sopii paremmin sinulle; kilpahenkisempi
(kisa kansi) antilla vai blue water cruiser
tyyppinen ohlson 29.
jos tarkoitat olut tuoppimaisella runkomuodolla
nykyaikaista raaserimaista venettä, niin oletko
tutustunut hiljattain venelehden testissä ollutta
joe 17 (on kuulemma kärkäs jopa surffaamaan).
itse kuitenkin olen paljolti kallellaan aitoja
klassikoita piirtäneen s&s:n tuotokseen Antillaan
(tätä palstaa seuranneena voinen todeta, että
ilmeisesti antilla 36 on myös varsin oiva vene)
!
Opettele hölmöilemään vähemmän. Jos et ymmärrä lukemaasi edellisestä, on ongelma täysin sinun hoidettava.
Ei tuo nyt sinultakaan kovin fiksua ole 10 vuotta vanhaa juttua ruveta arvostelemaan. Luuletko tuon kirjoittajan enää edes muistavan, että on tänne tuon kirjoittanut?
Viinilasirungot ovat seurausta IOR-säännön
tavasta mitata veneen leveys. Ajatus
suunnittelijoilla oli kai sen suuntainen, että
laitetaan maksimi runkotilavuus lähemmäs
vesilinjaa oikaisevaa momenttia kasvattamaan ja
kaventamalla runkoa ylöspäin säästetään painoa ja
tuulipintaa. Kulkuominaisuuksiin tällä ei ole
juurikaan sitten merkitystä, ulkonäköön kyllä. Ja
käyttöominaisuuksiin tietysti sen verran, että
vapaa kansitila kapenee viinilasirungossa.
Yleisominaisuuksien kannalta voit siis valita sen
joka miellyttää silmää tai tuntuu muuten
mukavammalta.
Vain olla niin, että viinilasipoikkileikkaus
syntyi purjeveneisiin ennen kun yksikään IOR-ukko
oli edes syntynyt...
IOR tuotti veneitä, jotka olivat:
- kiikkeriä
- kapeita vesilinjaltaan
- leveitä kannen tasolta
- herkkiä broutsaamaan
... ja muita älyttömyyksiä, sillä sääntö suosi
näin suunniteltuja veneitä. Merikelpoisuuden
kustannuksella siis!
Kannattaa lukea kirja " Desirable and undesirable
characters of offshore yachts" jossa tunnetut
venesuunnittelijat kilvan "kiittävät"
suunnittelusääntöjen eriskummallisuuksia!
Olihan IOR runkomittaukseltaan hyvin pitkälle
lainattu RORCista, joten asiat periytyivät, mutta
silti selvimmät viini- tai jopa konjakkilasit
sijoittaisin pääasiassa 70-luvulle. Olisiko siinä
myös materiaaleilla osuutensa? Lasikuidusta oli
paljon helpompi vääntää runkomuotoja mutkalle
kuin laudasta. Olisiko tepulla muistin
virkistämiseksi esimerkkejä vanhemmista
viinilaseista?
Kannelta leveät IOR-veneet tulivat myöhemmin
Farrin putsattua pöydän veneillään. Perässä
tulivat kevyet kölit ja painolasti rungon
sisäpuolelle (ja sen leveän kannen reunalle) ja
pahimmat perän linjojen vinoutumat ja...
Englantilaisten Bristol cutterit ja Itchenin
workboatit 1800-luvulta, kaikki klassiset mR-
veneet 6, 8, 12 jne.
Tietysti IOR-sääntö tuotti rumia ja vaarallisia
veneitä, tästä olemme samaa mieltä.
Nyt ymmärrän paremmin ajatustasi. Itse en vain
ole osannut mieltää perinteisiä R-veneitä tai
vastaavia viinilasirungoiksi. Tuntuvat kovin
pystylaitaisilta verrattuna vaikka siihen
tunnetuimpaan S&S Swan-sarjaan 38, 41, 44...,
puhumattakaan monista aikalaisistaan, joita
tosiaan voisi kutsua paremmin konjakkilaseiksi.
Lähinnä ajattelin tässä Ohlson/Antilla vertailua
ja niiden suunnittelun lähtökohtia.
Tässä puhutaan khadesta eri asiasta:
Yleensä kai "viinilasimuodolla" on tarkoitettu nimenomaan esim. mR-luokkien (ja monien muiden vanhojen puuveneiden) veneiden vedenalaista muotoa suoraan edestä nähtynä.
Se, että veneen leveys on kannen kohdalla selvästi vähemmän kuin vesilinjassa on engl. terminä tumblehome, josta en ole kyllä nähnyt aiemmin käytettävän "viinilasi"-nimitystä.
Terminä tumblehome ei suinkaan tarkoita että veneen leveys on kannen kohdalla selvästi vähemmän kuin vesilinjassa, vaan että vene on kannen korkeudella kapeampi kuin suurin leveys.
Mikä ero on näillä vaihtoehdoilla 1 ja 2 ?
1) "veneen leveys on kannen kohdalla selvästi vähemmän kuin vesilinjassa"
ja
2) "vene on kannen korkeudella kapeampi kuin suurin leveys. "
Varmaan kyse on siitä, että suurin leveys on jollakin vesilinjan ja kannen välisellä korkeudella?
Harvinaisempiahan ne on sellaiset veneet, joissa suurin leveys löytyy vesilinjan kohdalta. Joitain moderneja poikkileikkaukseltaan täysin kanttisia on ja metrisääntö niitä myös tuotti. Se paljon ja vähän on sitten hifistelyä "wineglassin" ja "brandy snifterin" välillä.
"vaan että vene on kannen korkeudella kapeampi kuin suurin leveys. "
OLet oieasa,kiitos korjauksesta. Ajattelin oikein, mutta kirjoitin väärin... ;)
Ainoa oikea "runkomuoto" on perinteinen akustisen
kitaran muoto - suorastaan hemaiseva.
Muuten hyvä, mutta väärällä palstalla.
taitaa taas jollaki pipo piukottaa - sitä ollaan
niin asiallista, niin asiallista, että oikein
pitää ylöspäin katsoa!
Kyllä lähtökohta tässä on se, että kaikki vanha
pesee uuden. Mistä muusta voisi olla peräisin
lausahdus "vanhoista hyvistä asioista"? Nykyajan
suunnittelijat ovat niin tyhmiä, että he
parantamisen sijaan pyrkivät veneitä
huonontamaan, koska veistämöt haluavat valmistaa
vain huonoja veneitä, joita taas kaikki tyhmät
veneilijä uulsson-seilaajia lukuunottamatta
ostavat.
Näin on näreet. CA:t, Ohlssonit ja vanhat Swan
36:t ovat parasta mitä purjeveneissä on koskaan
keksitty ja huonompaan suuntaan vaan mennään koko
ajan. Ai niin meinas unohtua Shipman 28 sekä
tietysti Antillat.
jolloin tämän hetken tuotteet ovat niitä vanhoja.
Miksi pitää odottaa muutama kymmenen vuotta ennen
kuin tämän päivän tuotteet, muodot ja asiat
voidaan tunnustaa hyviksi.
Toisaalta - ei kaikki vanha ole hyvää - "vanhoina
hyvinä aikoina" Suomessakin olis sota??!!??
oma on kaikilla mielipide, mutta surffaileppas j-boatsin taikka x-yachtsin kotisivuille ja nähdään kuka kenet spuulaa
Uulssonia ei pese mikään! Matkavauhti tyynessä vastatuuleen on 6,97 solmua välillä Gotlanti-Tenojoki!
Listasta puuttuu Botnia 6. Ymmärrettävistä syistä suomalaiset ovat vähävaraista kansaa ja ei ole varaa modernimpiin veneisiin. Jos kuitenkin on päässyt edes kokeilemaan antilloja uudempia luomuksia, niin todennäköisesti on toinen ääni kellossa.
Potukka on toki oivallinen ja tietysti Kings Cruiser 29. Onkohan ne yhtä hyviä tyypillisiin suomalaispurjehtijoiden harrastamiin Hanko-Köpis nonstop-purjehduksiin kun legendaarinen Ohlsson 29? Nykyaikainen 35 jalkainen ei siihen hommaan ainakaan sovellu, sehän hajoaa heti ja porukkaa makaa pökertyneenä "tanssilattialla" kun eivät ole saaneet mistään kiinni, kun ovat erehtyneet menemään veneen sisälle!
Tuskin kukaan on itämerellä hajonnutta 35 jalkaista nykyvenettä kuullut tai nähnyt. Halkesi vuosikymmeniä sitten Targa 96 kahtia jossain päin itämerta.
Jos vähän käyttää päätään, on helppo ottaa kiinni vaikkapa pöydän reunasta tai ikkunoiden alta nykyveneen ollessa kallellaan.
http://valenciayacht.blogspot.com/2010/06/vlc-35-interior.html
Tuollaisella purjehtivat ovat ajoissa tanssilattialla purjehduspäivän jälkeen ja bilestä he ovat jo nukkumassa hitaampien perinnepursien saapuessa satamaan.
Järkyttävän vaarallisen näköinen portaikka, kun vene kallellaan ja portaat märkinä. Hengenlähdön vaara!
Näinhän se on eräiden mielestä. Ja näillä eräillä mielipide syntyy sen vuoksi, että ei ole varaa ostaa uudempaa, joten jollakin tavalla täytyy perustella oman hankinnan erinomaisuutta. Sama näkyy autopuolella. Paras Volvo on aina se pari mallikautta vanhempi, mutta kukin vuorollaan. 100- ja 200 sarjalaisia naureskeltiin maha kippurassa, nyt ne ovat klassikkoja. Samaten etuvetoisista kasipätkät ja suorakylki V70:t. Aika kultaa muistot ja vietetyt ajat kuralammikossa vanhan Volvon alla.
Kattos joo, on jäänyt u muotoiset astinlaudat pois, hirvittävän vaikeaa ja kallista vaikka itse askarella moiset.. Mutta tarkoitus tuolla onkin merellä skabata ja silloi mittään asiaa ole sisälle.
Tuosta on enempi tai vähempi turha paino pois ja astinlaudat voisi katsoa sellaiseksi. Oishan toki portaikkomodulin muoto olla erilainen ilman, että painoa tulee lisää.
Jaaha, tämä lyhkäisempikin pesee ohlssonin.
http://sailing.about.com/od/typesofsailboats/fr/macgreg26review.htm
"With its lightweight planing hull, the boat then became a powerboat capable of doing over 20 mph
"
>>"Mutta tarkoitus tuolla onkin merellä skabata ja silloi mittään asiaa ole sisälle."
LOL! Tällä palstalla on usein meheviä huumoripläyksiä, mutta tämä oli kyllä yksi parhaista tähän mennessä! Hattu pois päästä tämän skaba-expertin viisauden edessä! ;)
>>"Oishan toki portaikkomodulin muoto olla erilainen ilman, että painoa tulee lisää."
Aivan. Eli siis yksinkertaisesti huonoa suunnittelua.
Colin Archerilla ja S&S Swan 36:lla ei ole oikeastaan mitään yhteistä noin niinkuin venesuunnittelu-mielessä, niin erityyppisiä ne ovat.
Molemmilla on kuitenkin runkomuoto.
Eihän ne mitään foilereita ole.
Hei poitsu....mene sinne autopuolelle levittelemään mieltymyksiäsi.
Runkomuodoista kiinnostuneiden kannattaisi tutustua kahteen erinomaiseen tietolähteeseen:
- Larsson & Eliasson: Principles of Yacht Design
- CA Marchaj: Seaworthiness, The Forgotten Factor
Marchaj´n kirjan esipuheessa todetaan mm. kuinka nykytrendien mukainen veneiden kehitys on johtanut merikelpoisuuden huonontumiseen: ” how the search for racing yacht performance has led to the development of sailing yachts with potentially dangerous seakeeping characterics”. Mielenkiintoinen huomio oli se, että samankaltainen merikelpoisuuden heikentymisen trendi oli jo aikaisemmin havaittu alle 200-jalkaisten kalastusalusten kohdalla. Lloyd´s Registerin perusteella kalastusaluksia oli uponnut huonontuneen merikelpoisuuden takia prosentuaalisesti yhä enemmän. Tämä kehitys oli alkanut jo 1900-luvun alusta lähtien. Parantuneen meripelastuksen ansiosta alusten heikentyneestä merikelpoisuudesta ei kuitenkaan enää ole yhtä fataaleja seurauksia kuin oli aikoinaan. Marchaj on tutkinut purjeveneiden aero- ja hydrodynaamisia ominaisuuksia Southamptonin yliopistossa.
Kannattaisi tutustua em. kirjoihin mieluummin kuin ruveta rinnastamaan merikelpoisuusasioita johonkin henkilöautojen vuosimalleihin. Nostalgiaa ei kannata sotkea faktoihin, ei myöskään muoti-ilmiöitä.