Erosta aikaa vuosi.
Eron syitä mm. alkoholin mielestäni liiallinen viehätys, piittaamattomuus, henkinen ( "lievä" fyysinen) väkivalta (tukistanut lastakin) silloin kun ukko kotona sattui olemaan, ainainen vätystely -> ei kiinnostunut perheen arjesta / juhlapyhistä iloista ja suruista, välinpitämätön lasta kohtaan kohtaan...
elatusmaksu tulee suunnilleen ajoissa.
mies oli asunnoton ainakin 6kk eron jälkeen.
tavannut lasta alkuun parikin kertaa viikossa, yleensä itse järjestin näitä tapaamisia, ja miestä siihen "patistelin" lapsen vuoksi, sen jälkeen kun väsyin järjestämään arjen hänen mukaansa, tapaamiset harvenivat kertaan/kk, nyt yli kolmeen kk tapaamista ei ole ollut. yhden yritimme järjestää, mutta kun pyysin että sovitaan reilusti päiviä jolloin lasta tapaa ja säännöllisesti kun lapsi näin haluaa, mies suuttui tästä eikä tapaamista tullut.
lastenvalvoja ei suostunut kirjoittamaan tapaamissopimusta asunnottoman isän vuoksi, piti varata uusi aika ja isällä oli tuolloin jo oltava asunto. ei ollut, joten tapaamissopimusta ei saatu kirjallisena, eikä ole vieläkään kuin tuolloin suullisesti sovitut pelisäännöt, jotka lakanneet pätemästä kun tapaamisia ei ole ollut. lv:lle kuitenkin vaskuuttanut olevansa oikein hyvä isä.
asianajaja kehotti odottamaan, että isä itse haluaa lastaan tavata ja vaatisi sopimuksen.
millaisia kokemuksia muilla? hakisinko yksinhuoltajuutta kun lapsi lähestyy pian kouluikää? miltä vaikuttaa isän käyttäytyminen, voidaanko lastenvalvojalla vielä määritellä tapaamiset eritavalla tai olla yksinhuoltajuutta vastaan? lapsen paras tässä ei toteudu, mutta en kai voi pakottaa tapaamisiin? onkohan mies edes halukas lapsen elämään enää?
erityisesti isät, mitä mieltä olette?
Eron syitä mm. alkoholin mielestäni liiallinen viehätys, piittaamattomuus, henkinen ( "lievä" fyysinen) väkivalta (tukistanut lastakin) silloin kun ukko kotona sattui olemaan, ainainen vätystely -> ei kiinnostunut perheen arjesta / juhlapyhistä iloista ja suruista, välinpitämätön lasta kohtaan kohtaan...
elatusmaksu tulee suunnilleen ajoissa.
mies oli asunnoton ainakin 6kk eron jälkeen.
tavannut lasta alkuun parikin kertaa viikossa, yleensä itse järjestin näitä tapaamisia, ja miestä siihen "patistelin" lapsen vuoksi, sen jälkeen kun väsyin järjestämään arjen hänen mukaansa, tapaamiset harvenivat kertaan/kk, nyt yli kolmeen kk tapaamista ei ole ollut. yhden yritimme järjestää, mutta kun pyysin että sovitaan reilusti päiviä jolloin lasta tapaa ja säännöllisesti kun lapsi näin haluaa, mies suuttui tästä eikä tapaamista tullut.
lastenvalvoja ei suostunut kirjoittamaan tapaamissopimusta asunnottoman isän vuoksi, piti varata uusi aika ja isällä oli tuolloin jo oltava asunto. ei ollut, joten tapaamissopimusta ei saatu kirjallisena, eikä ole vieläkään kuin tuolloin suullisesti sovitut pelisäännöt, jotka lakanneet pätemästä kun tapaamisia ei ole ollut. lv:lle kuitenkin vaskuuttanut olevansa oikein hyvä isä.
asianajaja kehotti odottamaan, että isä itse haluaa lastaan tavata ja vaatisi sopimuksen.
millaisia kokemuksia muilla? hakisinko yksinhuoltajuutta kun lapsi lähestyy pian kouluikää? miltä vaikuttaa isän käyttäytyminen, voidaanko lastenvalvojalla vielä määritellä tapaamiset eritavalla tai olla yksinhuoltajuutta vastaan? lapsen paras tässä ei toteudu, mutta en kai voi pakottaa tapaamisiin? onkohan mies edes halukas lapsen elämään enää?
erityisesti isät, mitä mieltä olette?
Vastaukset 3
Vanhimmat
minä varmaankin juttelisin isän kanssa ja ehdottaisin hänelle että haen yksinhuoltajuutta. Siinä voi samassa kertoa ettei se lapsi mihinkään katoa isän elämästä ja että lapsella on silti oikeus tavata isäänsä.
Ihan siksi hakisin yksinhuoltajuutta, että jos asiat ovat nyt jo noin vaikeita hoitaa niin mitä niistä tulee jatkossa, kun pitäisi tärkeistä koulujutuistakin päättää yhdessä.
Voihan se olla että isä on nyt juuri jotenkin masis tms. eikä sen vuoksi ota osaa lapsen elämään, kertoohan tuo hänen pitkittynyt asunnottomuuskin hänen mielentilastaan.
Mutta jonain päivänä hän saattaa olla taas jaloillaan ja mitäs jos sitten heittäytyykin toisella tapaa hankalaksi eli ottaa uhkailevan ja kiristävän kannan sinua kohtaan tms.?
Itselläni tuollaisesta kokemusta ja siksi puolustan helposti yksinhuoltoa jos jotain vaikeuksia exän kanssa. Se olisi lapselle parempi etu loppujen lopuksi.
vastauksestasi. :)
Minä olen yh. Lapsi tapaa isäänsä silloin kun isä haluaa tavata joskus 2krt/vko joskus ei pitkään aikaan (pisin 6kk). Lapsi on nyt kouluikäinen isä on lapselle "sukulainen joka on ihan kiva kun käy". Itse olen yrittänyt tehdä töitä sen eteen että jonkinlainen suhde pysyisi, mutta nyt olen päättänyt että kun lapsi on jo vanhempi jätän asian heidän väliseksi. Toki isälle edelleen ilmoitetaan kouluasiat, sairastelut ja tietysti kutsutaan juhliin.
Minä kuitenkin lähivanhempana olen aina huolehtinut käytännön asiat (päivähoito, neuvola,koulu...) ja pitänyt isää mahdollisuuksien mukaan ajantasalla. Meille tämä on ollut paras vaihtoehto koska isä ei ole ollut valmis ottamaan enempää vastuuta ja mikäli sitä olisin yrittänyt muuttaa niin varmasti olisi mennyt väit sekä minulla että lapsella isään poikki.
Mielestäni silloin kun yksi ihminen huolehtii pääosin lapsesta niin yksinhuoltajuus on hyvä, eikä tarvitse hankkia toiselta lupaa että saa avata lapselle pankkitilin, passin....
Kärsivällisyyttä ja jaksamista aioiden hoitoon!