Miksi häpeän näyttää ihastumiseni?
Olen päätynyt siihen, että minulla on todella huono itsetunto naisellisen viehätysvoimani ja ulkonäköni suhteen. Olen tällä hetkellä todella ihastunut ja häpeän ihastumisen kohteen lähellä, en kehtaa edes kunnolla katsoa häntä silmiin. Ajattelen, että hän jo katseestani tai lähestymisestäni osaa päätellä, että tuo on ihastunut ja mitä se oikein kuvittelee itsestään. Luuleko se, että joku voisi ihastua tuollaiseen naiseen.
Tästä syystä tunnen todella suurta häpeää ihastuessani ja häpeä on johtanut hullunkurisiin ja noloihin tilanteisiin.
Miten saisin itsetuntoni kohdalleen, että voisin edes katsoa SUORAAN ihastustani silmiin jatkossa?
Olen päätynyt siihen, että minulla on todella huono itsetunto naisellisen viehätysvoimani ja ulkonäköni suhteen. Olen tällä hetkellä todella ihastunut ja häpeän ihastumisen kohteen lähellä, en kehtaa edes kunnolla katsoa häntä silmiin. Ajattelen, että hän jo katseestani tai lähestymisestäni osaa päätellä, että tuo on ihastunut ja mitä se oikein kuvittelee itsestään. Luuleko se, että joku voisi ihastua tuollaiseen naiseen.
Tästä syystä tunnen todella suurta häpeää ihastuessani ja häpeä on johtanut hullunkurisiin ja noloihin tilanteisiin.
Miten saisin itsetuntoni kohdalleen, että voisin edes katsoa SUORAAN ihastustani silmiin jatkossa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...
jos ei yksi ryyppy riitä. itsellänikin on huonohko itsetunto mutta ei se estä katsomasta ihmisiä silmää...taitaa ongelmasi olla muualla?
ääliövastauksia oikein tulee?
Joo, mahtaa tehdä hyvän vaikutuksen, jos aloittaja ottaisi joka kerta kuppia. Tuskinpa ongelmana on silmiin katsominen yleensä, vaan silloion vaan kun pitäisi sitä tiettyä katsella.
Meidän käytöskulttuuriin ei kuulu uskaltaa tuntea mitään niin, että muut sen näkisivät. Itkut ja ilot puramme vain tutussa seurassa ja siinäkin valikoimme kuka on riittävän luotettava todistamaan moiset purkaukset. Miksi? Mieluummin viinaa ja talon taakse yksin itkemään,niin eiköhän se elämä taas siitä.
Sen takia uskallan ap:lle väittää, että enemmän häpeässä kyse on pelosta tulla torjutuksi ja ylipäätään uskaltaa kokea omia tunteitaan muiden seurassa, jos vaikka vahingossa lipsahtaakin osa totuudesta julki.
Jatkoa ajatellen ihastumisen tunteet vain pitäisi hyväksyä ja senkin, että ne lisäävät epävarmuutta. Olisi jotenkin omituista ihastua toiseen, jos ei nyt pientä jännitystä väreilisi ilmassa ja syntyisi jännitystä onnistuuko tutustuminen. Itsevarmuus tulee siitä, että suostuu elämään tunteensa kanssa ja hyväksyy siitä syntyvät tunnereaktiot. Voin kuitenkin lohduttaa, miten omassa sisikunnassa vellova tunne on sata kertaa mahtavampi kuin se muille näkyy. Ei siis kannata hirveästi pelätä sitä, että muistuttaisi avointa näyteikkunaa jota voi muut pällistellä.