Lueskelin että täällä on käyty keskustelua siitä että teiniäityis olisi ongelma? Tai että siitä seuraa ongelmia.
Onhan se totta että jos 14 tai 15 saa lapsen niin sen ikäinen on lapsi itsekkin, kehitys viellä ihan kesken. 16-18 luullaan olevansa aikuisia vaikka todellisudessa se on aikuiseksi etsimistä. Entä kun tämän ikäisestä tulee äiti? Äiti on kuitenkin se aikuinen, se joka huolehtii siitä lapsesta.
Minusta 14-15 on hirveän nuori koska on itse viellä niin "kesken". Silloin kuuluu olla kavereiden kanssa, opetella huolehtimaan itsestä ja opiskella. 16-18 vielä etsii itseään ja harjoittelee elämään itsenäisesti, ilman vanhempiaan, mutta tarvitsee edelleen huomiota ja tukea. 18 vuodesta eteenpäin harjoitellaan "aikuisena olemista".
Tästä syystä tulee ongelmia, nuoruus kesken, kaverit viettää nuoruuttaan siksi myös äiti haluaa mennä siihen mukaan tai kotona istuminen ahdistaa tai kun ei pääse samoihin juttuihin kuin kaverit. Myös ahdistaa kun oma kasvu on kesken eikä voi keskittyä siihen vaa niin nopeasti pitää olla "valmis"
Mutta KAIKKI EIVÄT OLE ONGELMAISIA! Vaikka 14-15 on nuori, hän voi selvityä ja olla hyvä äiti. jotkut kehittyvät nopeammin ja on jo henkisesti vähän vanhempi ja valmis ottamaan enemmän vastuuta ja hänkin voi kasvattaa hyvin lapsen. Hän tarvitsee paljon tukea ja aikaa myös itselleen että saa rauhassa myös kasvaa itse.
16-18 voi tulla myös hyvä ja "onnistunut" äiti. Tähän pätee myös tuo henkinen kasvu. Ja osa pystyy tottumaan ajatukseen että on nyt äiti eikä voi roikkua missä vain milloin vain. Ja tämäkin nuori tarvitsee hyvää tukea ja ohjausta ja apua siihen että hän voi myös itse kasvaa samalla.
Itse olen saanut 17 vuotiaana lapsen ja minulla oli äärettömän hyvä perhe joka tuki, poikaystävä oli täysillä mukana koko ajan ja myös oli tukena ja pystyimme puhumaan asioista hyvin. Perheeni myös halusi varmistaa minun jaksamisen joten kävin ennen synnytystä ja myös sen jälkeen kun lapsi oli syntynyt terapeutilla, että sain myös omaa aikaa miettiä omaa elämää. Olen todella kiitollinen siitä tuesta minkä sain ja nyt olen yliopistossa opiskellut, kahden lapsen äiti, molemmat ovat saaneet hyvän lapsuuden.
Mikä tärkeintä, niin nuorelle äidille sekä vanhemmalle äidille on TUKI! Joten älkää mollatako nuoriä äitejä vaikka he tekisi virheitä, se pahentaa ja tuki auttaa ja se antaa voimia jaksaa ja yrittää! Enkä myöskään tykkää sanasta teiniäiti koska sen maine on tahrattu, paljon parempi kutsuma nimi on nuori äiti :)
Onhan se totta että jos 14 tai 15 saa lapsen niin sen ikäinen on lapsi itsekkin, kehitys viellä ihan kesken. 16-18 luullaan olevansa aikuisia vaikka todellisudessa se on aikuiseksi etsimistä. Entä kun tämän ikäisestä tulee äiti? Äiti on kuitenkin se aikuinen, se joka huolehtii siitä lapsesta.
Minusta 14-15 on hirveän nuori koska on itse viellä niin "kesken". Silloin kuuluu olla kavereiden kanssa, opetella huolehtimaan itsestä ja opiskella. 16-18 vielä etsii itseään ja harjoittelee elämään itsenäisesti, ilman vanhempiaan, mutta tarvitsee edelleen huomiota ja tukea. 18 vuodesta eteenpäin harjoitellaan "aikuisena olemista".
Tästä syystä tulee ongelmia, nuoruus kesken, kaverit viettää nuoruuttaan siksi myös äiti haluaa mennä siihen mukaan tai kotona istuminen ahdistaa tai kun ei pääse samoihin juttuihin kuin kaverit. Myös ahdistaa kun oma kasvu on kesken eikä voi keskittyä siihen vaa niin nopeasti pitää olla "valmis"
Mutta KAIKKI EIVÄT OLE ONGELMAISIA! Vaikka 14-15 on nuori, hän voi selvityä ja olla hyvä äiti. jotkut kehittyvät nopeammin ja on jo henkisesti vähän vanhempi ja valmis ottamaan enemmän vastuuta ja hänkin voi kasvattaa hyvin lapsen. Hän tarvitsee paljon tukea ja aikaa myös itselleen että saa rauhassa myös kasvaa itse.
16-18 voi tulla myös hyvä ja "onnistunut" äiti. Tähän pätee myös tuo henkinen kasvu. Ja osa pystyy tottumaan ajatukseen että on nyt äiti eikä voi roikkua missä vain milloin vain. Ja tämäkin nuori tarvitsee hyvää tukea ja ohjausta ja apua siihen että hän voi myös itse kasvaa samalla.
Itse olen saanut 17 vuotiaana lapsen ja minulla oli äärettömän hyvä perhe joka tuki, poikaystävä oli täysillä mukana koko ajan ja myös oli tukena ja pystyimme puhumaan asioista hyvin. Perheeni myös halusi varmistaa minun jaksamisen joten kävin ennen synnytystä ja myös sen jälkeen kun lapsi oli syntynyt terapeutilla, että sain myös omaa aikaa miettiä omaa elämää. Olen todella kiitollinen siitä tuesta minkä sain ja nyt olen yliopistossa opiskellut, kahden lapsen äiti, molemmat ovat saaneet hyvän lapsuuden.
Mikä tärkeintä, niin nuorelle äidille sekä vanhemmalle äidille on TUKI! Joten älkää mollatako nuoriä äitejä vaikka he tekisi virheitä, se pahentaa ja tuki auttaa ja se antaa voimia jaksaa ja yrittää! Enkä myöskään tykkää sanasta teiniäiti koska sen maine on tahrattu, paljon parempi kutsuma nimi on nuori äiti :)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ihan miten vaan, mutta yliopisto-opintosi ovat tainneet jäädä pahasti kesken, mikäli ovat koskaan alkaneetkaan.
mistäs niin päättelet? :)
Pääsääntöisesti akateemisesti koulutettu ihminen hallitsee oikeinkirjoituksen.
Koko kirjoituksesi on enimmäkseen toiveajattelua ja tyypillistä teinifilosofiointia. Useat teiniäidit tulevat rikkinäisistä perheistä ja ongelmat johtuvat juuri siitä.
Hieman koomista onkin lukea muutamien tyttösten kirjoituksia, joissa ensimmäisessä lauseessa todetaan lapsuuden olleen hieno ja onnellinen ja perheen rakastava, mutta seuraavassa sitten kerrotaan elämässä olleen valtavasti ongelmia, jotka ovat sitten "kasvattaneet" äitiyteen. Usein lapsi ei ole lisäksi myöskään edes syntynyt vielä, mutta suuri ajattelija on jo varma siitä, että on hyvä äiti!
olen samaa mieltä kanssasi ! hienoja mietteitä ja asiaa!
Sinä IKÄVÄ IHMINEN, voisit jo poistua tältä palstalta,eiköhän kaikille ole tullut jo selväksi sun kantasi !
et osaa ajatella kuin yhdellä tavalla ja se on että nuori/teini äiti on aina huono ja heistä ei koskaan ole vanhemmiksi
teki niin tai näin niin aina väärin.... sulle kaikki on mustavalkoista! etkä osaaa muulla tavoin ajatella.
okei se on sun mielipitees mutta kannattasko sunkin joskus pohtia asiaa muiltakin kannoilta?
kaikki ei ole mustavalkoista.
olet(ko) kenties itse rikkinäisestä perheestä? onko vanhempasi hyljänneet sinut?saaneet nuorena?
sulla ei varmaan ole itsellä lapsia? ja varmaan hyvä niin.
tai oletko itse tehnyt abortin ja oikeasti kadut sitä sisimmissäsi?
nooh oli taustasi mikä hyvänsä niin kantasi on tullut jo selväksi!
kasva aikuiseksi ja opettele ajattelee muutenkin kuin mustavalkoisesti.
nuoret/teiniäidit tarvitsevat tukea,turvaa,kannustusta,ymmärrystä jne. niinkuin jokainen äiti !
myös nuori äiti voi olla hyvä vanhempi.
vanhemmaksi kasvetaan.
ei ole kiveen kirjoitettu että nuori äiti olisi huono äiti.
aivan samalla tavalla voi olla vanhempikin äiti ns. epäonnistunut !
ei se ikää katso!!
voimia kaikille nuorille äidille :) !
ja älkää välittäkö näistä kalkkiksista tai lapsettomien kommenteista!
te tiedätte itse mitä teette.
Suomessa asuu jo nyt tuhansittain kehitysmaista kotoisin olevia teini-ikäisiä somaleja, kurdeja, afgaaneja ja muita vanhempiensa ikeen alla eläviä ressukoita, jotka saatetaan jopa pakottaa teiniavioliittoon ja -vanhemmuuteen vanhempiensa toimesta.
Tuollaisella kirjoitustaidolla ei pääse läpi mistään pääsykokeista.
Tökähteleviä lauseita, kummallisia ajatusketjuja ja ennen kaikkea ei tietoakaan kieliopista.
En ole mikään äidinkieli nero, mutta nyt kyllä pisti silmään aika pahasti.. Miksi tehtailla tällaisia provoja jotka syövät sen vähäisenkin uskottavuuden teiniäideltä?
Nii siis mitä sulla on nuoria äitejä kohtaan? Onhan se totta, että kaikki eivät ole hyviä äitejä, mutta ei ole fakta, että esim. 16-vuotias on automaattisesti huonompi äiti kuin vaikka 28-vuotias. Eiköhän se riipu ihan "henkisestä iästä" ja niin monesta muusta asiasta. Ihmisiä tuomitaan värin, iän, uskonnon ja niin monen muun seikan takia, koska jotkut tykkäävät luokitella heidän massoihin, ei yksilöihin. Mutta tuohan on sinun mielipiteesi, saat olla tuota mieltä, mutta jospa nuoret äidit eivät sinun maailmaasi nyt kuitenkaan kaada.
Ja sulla on joku erikoinen käsitys siitä, miten ihmiset kirjoittavat, tai miten tulisi kirjoittaa, jos on yliopistossa opiskellut. Ei kai se nyt tarkoita, että sitä kirjoitetaan täydellisesti kaikkialla, kyllähän nyt kokeissa/tenteissä/työ-ja opiskeluasioissa keskitytään tarkemmin siihen oikeinkirjoitukseen. Hohhoijaa..
Itse olen tällainen "teiniäiti", sain ekan lapsen 18-vuotiaana, ammatin ehdin siis opiskella ja nyt töissä, ikää 29 ja kolmen lapsen äiti. Eikä minun kirjoitustapani ole vaikuttanut siihen millainen äiti olen, hehe..
siis oliko tämä "ihme asenteen" viesti tarkoitettu minulle? :D Eihän mulla hyvänen aika mitään "ihme asennetta" ole nuoria äitejä kohtaan, olenhan itsekin sellainen.
Viestisi oli vain hyvin provon oloinen koska oikeinkirjoitus ja lauserakenteet, ja ylipäätään kaikki mahdollinen mitä nyt voi olla, ovat _aivan_ päin persausta.
Esimerkiksi lause "16-18 luullaan olevansa aikuisia vaikka todellisudessa se on aikuiseksi etsimistä. " ja "Tästä syystä tulee ongelmia, nuoruus kesken, kaverit viettää nuoruuttaan siksi myös äiti haluaa mennä siihen mukaan tai kotona istuminen ahdistaa tai kun ei pääse samoihin juttuihin kuin kaverit. "
Siis voiko aikuinen yliopistossa opiskellu ihminen, edes vahingossa kirjoittaa tuollaisia lauseita yhtään missään? Lisäksi sanoja on kirjoittetu väärin, sekä yhdyssanoja, että muitakin. Lisäksi tämä edellinen kommentti osoittaa, että myös luetun ymmärtämisessä on vikaa. En ole puuttunut kenenkään äitiyteen, vaan ainoastaan kirjoitustaitoosi, joka ei vastaa millään tasolla yliopiston tasoa.
Jos haluat olla uskottava, ja osaat kirjoittaa, miksi et näytä sitä? Jos sinulla on vaikkapa paha lukihäiriö, se kannattaa mainita väärinkäsitysten ehkäisemiseksi.
En ole todellakaan opiskellut yliopistossa mitään äidinkieltä tai kirjallisuutta enkä ole koskaan voinut sietää sitä. Enkä myöskää usein surffaa netissä tai kirjoita koneella, niin myös kirjoitus on sen mukaista. :)
Mutta saisko joku nyt käsityksen etten "pidä" tai hyväksy "teiniäitejä". Asiahan ei todellakaa ole niin vaan juuri päinvastoin. Olen ollut paljon nuorien äitien ja muutenkin nuorien kanssa tekemisissä, joten tiedän kyllä mistä puhun ja minusta tule kirjoituksessani hyvin selville, ettei minulla, todellakaan ole nuoreja äitejä vastaan!
Sinulle ikävä ihminen, sano ihan rehellisesti oletko kuinka paljon ollut nuorten kanssa tekemisissä ja kuinka paljon tiedät teinivanhemmuudesta, kaikki eivät todellakaa tule mistään rikkinäisestä perheestä ym. vaan ihan tavallisesta perheestä, mutta nuorille vaan sattuu käymään vähän enemmän vahinkoja VAIKKA HE HUOLEHTIVAT ehkäisystä ja ehkäisykin pettää. Ja aikuisillekkin sattuu vahinkoja ja nuori tulee helpommin raskaaksi kuin 30 vuotias, sekin on yksi syy, miksi vahinkoja on enemmän nuorilla kuin aikuisilla.
Ja onhan se todistettu, että esim. e-pillerit tai kondomi ei ole yhtä varma kuin esim kierrukka ja nuoret eivät käytä kierukkaa ym. varmempaa ehkäisyä eikä heille niitä usein annetakkaa.
Ensinnäkin, en ole kirjoittanut kuin tuon yhden tuossa ylhäällä olevan tekstin tähän ketjuun. En ole siis jankuttanut koulutustaustastasi. Yliopistokoulutustasi epäilen erittäin vahvasti. Tekstisi nyt vain ei ole sen tyyppistä, mitä koulutetulta ihmiseltä odottaisi. Valitan. Epäilen ikäsi olevan maksimissaan 20 vuotta, luultavasti vähemmän. Yliopistokoulutettu et ole. Ammatillinen tutkinto sinulla saattaa olla.
Toiseksi, teen työtä lasten ja nuorten parissa. Tarkemmin en aihetta määrittele. Perhe minulla on.
Sitä en ymmärrä, miksi joku jaksaa täällä puhua lööperiä teinivanhemmuudesta. Lehdissä oli juuri äskettäin, muutama viiikko sitten, juttua teiniäideistä. Etkö lue lehtiä? Asiat sanottiin sielllä aivan selvällä suomella. Teiniäidit eivä KAIKKI tule rikkinäisistä perheistä, mutta selvä syy-yhteys on havaittavissa. Teiniäitiys näyttää jossakin määrin periytyvän. Tämä on aika loogista.
Heikentynyt valistus ja yleinen asenteiden muuttuminen näkyvät teiniraskauksissa. Ehkäisyä ei joko rohjeta tai viitsitä vaatia. Tutkimusten mukaan osa tytöistä ei arvosta itseään ja tällöin myös ehkäisy jää käyttämättä. Toki ehkäisy voi myös pettää.
Kuten jo sanoin, tekstisi on sitä tuttua teinifilosofiointia, jonka taustalla on elämänkokemuksen puuttuminen.
Minä olen tässä aprikoinut, miten aina ikävä ihminen jaksaa kirjoittaa samat asiat tähän ketjuun. Sitäpaitsi hän ei vastaa edes kaikkiin kysymyksiin kunnolla, tai jättää vallan vastaamatta. Toisten pitäs kyllä kauheesti selitellä..
En myöskään ymmärrä kuinka hän kuuluttaa akateemista taustaa ainoaksi oikeaksi parhaaksi ja ammatillinen koulu ei ole mistään..-sen kuvan ainakin olen saanut.
Minusta kannattaisi yrittää neuvoa auttavasti eikä haukkua, jos joillain on oikeasti avun tarvetta vanhemmuudessa. Ei siitä mitään hyödy kun syyttelee ja on väärällä asenteella liikkeellä. Minusta se ei kyllä kerro hyvästä käytöksestä. Vai onko tuo akateeminen koulutus noussut hattuun.
tätä olen minäkin pohtinut ! itsellään on kyllä niin jyrkkä mielipide kaikkeen ja kaikki on aina niin mustavalkoista...
hänelle kun sanoo jotain tai kysyy jotain niin jättää vastaamatta.
mutta muiden kyllä pitäisi selitellä!
ei taida olla hänellä juuri omaa elämää!
ja henkinen ikä on aika alhaalla!
ja kusi noussut päähän !
että raivostuttaa tuollaiset ihmiset ketkä luulevat olevansa muita parempia!!
eihän täällä kohta ketkään nuoret uskalla kysyä neovoa/apuja kun aina tulee vaan haukkumista !
kun pitäsi tulla tukea ja viisaita neovoja.
ei hirveetä saarnaa,eiköhän ne vanhemmat sit hoida sen saarna puolen.
Sanoiko toi Ikävä ihminen jossakin että ihmisen pitää olla akateemisesti koulutettu? Mun mielestäni se vain epäili yhden kirjoittajan koulutusta ja ikää. Miks täällä pitäis valehdella olevansa kolmekymppinen jos kerran ei oo?
Mä ihmettelen sitä samaa juttua mitä muutama muukin on ihmetelly. Miten ihmeessä joku voi sanoo olevansa suunnilleen maailman paras äiti, jos se lapsi on vielä mahassa? Ja jos asiat on kerran niin pirun hyvin niin miks tänne pitää tulla sillä leveilemään?
Mun mielestä täällä on useempikin tyyppi kysyny ihan hyviäkin kysymyksiä näiltä suurimmilta uhoojilta. Kyllä munkin mielestä muutamat jutut melko huvittavii on. En mäkään rupeis kyllä hehkuttamaan ikuista onnee vaikka puolen vuoden tai yhden vuoden seukkaamisen jälkeen. Saati sitten kakara siihen tilanteeseen?
Tiedätteks te muuten sen, mitä lapset tekee kun ei pärjää enää väittelyssä? No, ne alkaa haukkuu. Ihan vaan sulle, nimimerkki ikävä_ihminen _POIS!
tarkoitukseni ei ollut haukkua,mutta minun mielipiteeni on että tämä ikävä ihminen vaikuttaa hyvin ylimieliseltä ihmiseltä tai ainakin sen kuvan antaa itsestään, ja itse en henkilökohtaisesti sellaisia ihmisiä siedä. joku kunnioitus pitää olla.
ei ehkä ole suoraan sanonut että mikä koulutus pitää olla,mutta aina hokee sitä että joo ei tuo voi olla korkeasti koulutettu jne jne....
kuka tässäkään keskutelussa on väittänyt olevansa mailman paras äiti?
ei vissiin kukaan.
ja kai sitä saa ihminen kertoa myös jos asiat on hyvin,vai pitäisikö aina puhua vain pahoista asioista?
ehkä nämä nuoret kaipaavat myös kannustusta ja hyviä kokemuksia ja kertomuksia eikä aina pelkkää haukkumista !
ja ei kyllä kovin monikaan näistä nuorista ole hehkuttanut ikuista onnea? en minä ainakaan ole sellaista käsitystä saanut.
mun mielestä monet ovat ajatelleet hyvinkin kypsästi,että elämästä ei koskaan tiedä mutta toivovat että suhde toimii.
ja niinhän se menee,tottakai jokainen varmasti toivoo onnea ja että suhde kestää,mutta sen eteen on tehtävä töitä! :)
ei se suhde ole aina helppoa ! tie ei ole kevyt.
mutta monet näistä nuorista kyllä tiedostaa sen hienosti :) !
ja että kakara siihen tilanteeseen,kyllä puhut rumasti !! ei lapsesta sanota kakara!!
sulla tuskin on itsella lasta? toivottavasti ei jos ajattelet että lapset ovat kakaroita!
eiköhän se ole jokaisen ihan oma asia koska lapsensa tekee ! ja mtien heidät kasvattaa!
Hah hah!'
Jos sinulla on yliopistotutkinto, olet tehnyr gradun. Siinä vaiheessa olet varmasti tutustunut niin kokeen käyttöön kuin oikeinkirjoitukseenkin.
Valheella on lyhyet jäljet. Yrititkö jotenkin saada tarinallesi uskottavuutta aivan pöljällä valheella?
Sä et nyt halunnu ymmärtää mun pääpointtii.
Useimmiten vanhemmat ihmiset kattoo asioita eri näkökulmasta kuin nuoremmat. Ihan samoin säkin luultavasti katsot jotain 12-vuotiasta ja mietit: miten toikin on noin lapsellinen?
Ja sit sä et myöskään ottanu kantaa siihen, miten huvitttavaa on hehkuttaa sitä omaa äitiyttä jos sitä omaa lasta ei kerran vielä oo. Ihan sama kuin sanois vaikka pääseväsä presidentiksi. Mä oon seuraillu muutamaa teiniäitiä sivusta enkä tosiaankaan väittäis, että niillä mitenkään hyvin menee. Sorry nyt vaan, mutta ruusuiset haaveet on jääny haaveiks vaan.
Kyllä ainakin mun mielestä olis järkevää ihan rauhasssa olla jonkin aikaa yhessä ja kattoo, mitä elämä eteen tuo. Aika hullulta tuntuu ajatella että maha on pystyssä jos ei oo esim. edes yhtään asunu yhessä. Ei toisesta mitään tiedä jos ei oo yhessä jonkin aikaa oikeesti asunu.
Ja se on kyllä pelkkää satuu, että teiniparit yhessä pysyy. Mun kaveripiiriin ei kuulu yhtään sellaista jotka olis ollut yhdessä ihan jostakin murkusta asti. Mut eipä tää mulle mikään maailman tärkein juttu oo keskusteltavaks. Jos joku haluu kuvioitaan monimutkaistaa, siitä vaan.
Sitä mieltä mäkin oon, että moni mielipide on mustavalkonen. Se koskee vaan myöskin teiniäitejä, sorry nyt vaan.
"Sanoiko toi Ikävä ihminen jossakin että ihmisen pitää olla akateemisesti koulutettu? Mun mielestäni se vain epäili yhden kirjoittajan koulutusta ja ikää. Miks täällä pitäis valehdella olevansa kolmekymppinen jos kerran ei oo?
Mä ihmettelen sitä samaa juttua mitä muutama muukin on ihmetelly. Miten ihmeessä joku voi sanoo olevansa suunnilleen maailman paras äiti, jos se lapsi on vielä mahassa? Ja jos asiat on kerran niin pirun hyvin niin miks tänne pitää tulla sillä leveilemään?
Mun mielestä täällä on useempikin tyyppi kysyny ihan hyviäkin kysymyksiä näiltä suurimmilta uhoojilta. Kyllä munkin mielestä muutamat jutut melko huvittavii on. En mäkään rupeis kyllä hehkuttamaan ikuista onnee vaikka puolen vuoden tai yhden vuoden seukkaamisen jälkeen. Saati sitten kakara siihen tilanteeseen?
Tiedätteks te muuten sen, mitä lapset tekee kun ei pärjää enää väittelyssä? No, ne alkaa haukkuu. Ihan vaan sulle, nimimerkki ikävä_ihminen _POIS!"
Täällä ja myös muilla palstoilla on helppo valehdella mitä vain. Kukaan ei oikeasti varmaksi voi sanoa puhuuko totta vai ei. Joistain vain huomaa helpommin vaheen. Järkevästä tekstistä taas ei ehkä huomaa, mutta minä en ainakaan luota kenenkään puheisiin palstoilla satavarmasti puhuuko totta tai onko mitä väittää olevansa.
Itse olen vain seurannut muutamaa ketjua missä nimim. ikävä ihminen puhuu samalla asenteella näissä ketjuissa. Minusta se ei ole hyvää käytöstä eikä tosiaan osoita kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan. Itse hän kerran sanoi "pitäiskö teinivanhempia sitten sääliä" kun sanoin, että pikemminkin tukea ja viisaita neuvoja jotkut kaipaa eikä kritisoimista; eiköhän sitä saa muuallakin tarpeeksi kuulla.
Sitäpaitsi oikein on ottaa kantaa myös muiden esittämiin kysymyksiin, eikä perääntyä keskustelusta, jos ei enää keksi mitään vastausta kysymyksiin.
Viisasta keskustelua ei myöskään ole hyökkäävä asenne ja vain oman näkökannan hyväksyminen-turhaahan sitä on täällä hokea, jossei toisten mielipiteet herätä muuta kuin "olet väärässä" ajatuksen.
Hehkutus raskaana taas on minusta juttu ihan omassa skaalassaan, minkä voi jättää omaan arvoonsa. Toisaalta ymmärrän miten osa tulee kertomaan kuinka hyvin menee, jos tänne vanhemmat ihmiset tulevat vain haukkumaan.
Onko se vetäytymistä keskustelusta, jos teen välillä jotakin muutakin kuin keskustelen täällä? No, jostakin näkökulmasta varmasti onkin.
Mitkähän ovat ne kysymykset, joihin minun pitäisi kantaa ottaa? No, yritetään.
Olen aikuinen, nelikymppinen ihminen. Perheellinen. Kovin tarkasti en koe tarvetta itseäni esitellä, koska en ole Facebook-sukupolven kasvatti, jonka pitää jokainen asiansa Internetissä kertoa. Anonyymi keskustelu ja mielipiteen vaihto riittää minulle.
Ammattini? Se riittää, kun sanon toimivani lasten ja nuorten parissa. Tarkempaan määrittelyyn en koe tarvetta.
Kokemukseni teiniäideistä? Riittävä. Omassa työssänikin näen teiniäitiyden tuloksia aivan riittämiin. Tuttavapiirissäni riittää nuorina äideiksi tulleita ja kaikenlaista on nähtyä tullut.
Se, mikä näissä keskusteluissa ärsyttää, on useiden keskustelijoiden suoranaiset kuvitelmat tosiasioista. Aikuisen näkökulma nyt vain jostakin syystä on toisenlainen.
Esimerkiksi:
toisesta ei oikeasti VOI tietää mitään lyhyen seurustelun jälkeen. Jos esim. kokemusta yhdessä asumisesta ei ole, ongelmat ovat hyvin todennäköisiä. Lyhyt seurustelu on riski minkä ikäiselle pariskunnalle tahansa. Teini-ikäisellä pulma on vielä suurempi, vertailukohtaa välttämättä ei ole.
Teini-ikäinen EI ole kykenevä arvioimaan kaikkia toimiaan ja niiden seurauksia. Esim. Raisa Cacciatore (jos et tunne, googleta!) sanoi luennollaan, että vielä parikymppisenkin ihmisen käsitys omista toimista, niiden syistä ja seurauksista on puutteellinen. Jokainen aikuinen ihminen muistaa hyvin, miten lapsellinen oli vielä parikymppisenä. Vanhemmuus kasvattaa, mutta ei valitettavasti aina. Ei lasta tarvitse tehdä, jotta aikuistuisi, vai pitääkö?
Kevyt suhtautuminen yksinhuoltajuuteen ärsyttää. Niin työstä kuin omasta lapsuudestanikin tiedän, että kaikella on seurauksensa. Yhden huoltajan perheillä ei ainakaan liian hyvin mene. Täällä asiaan suhtaudutaan äärimmäisen rennosti Eipä juuri haittaa-tyylillä. Kypsyydestäkö se kertoo?
Tiedän, että valistaminen on myöhäistä siinä vaiheessa, kun lapsi on tulossa. Täällä on kuitenkin heitäkin, joita jonkinlainen vauvakuume vaivaa ja jos edes jokunen jostakin syystä päättää vielä hitusenkin odottaa ja vaikkapa tutustua ensin kumppaniinsa huolella, jotakin on saavutettu.
Internetissä jokainen voi sanoa mitä tahansa ja väittää mitä tahansa, se on totta. Melkoinen osa täälläkin kirjoittelevista ihmisistä on provoilijoita. Itse en ymmärrä esim. sitä, miksi vaikkapa avaajankin piti väittää olevansa yliopistossa koulutettu vaikka hän sitä ilmiselvästi ei ole. Ei hänen tarvitsekaan: oma äitinikään ei ole käynyt kuin kansakoulun! Siitä ei ole kysymys. Mutta miksi pitää kirjoittaa ilmiselviä valheita?
Hehkutus on hehkutusta. Tämäkin palsta kuitenkin vääristää koko asian toiseksi kuin mitä se oikeasti on. Ne, joilla oikeasti huonosti menee, eivät ole läsnä täällä keskustelemassa. Heillä on muuta tekemistä. Enin osa heistä, jotka täällä onneaan pursuvat, on joko vasta raskaana tai aivan pikkuruisten lasten äitejä. Hekö sitten ovat kypsiä näkemään toimiensa seuraukset pitemmmällä tähtäimellä ja arvioimaan niitä? Ajoittain täällä kirjoittelee joitakin muutaman vuoden ikäisten lasten äitejä ja toppuuttelee intoa ja hekumointia vauvalla, mutta jostakin kumman syystä heidän tekstinsä eivät kommentteja juuri saa. Mistähän se johtuu?
Pitäisikö ihmisiä aina vain silittää vastakarvaan ja todeta jotakin tyyliin: "Kyllä!" Hienosti toimit!"? Onko kehoitus arvioida omia toimia sama asia kuin haukkuminen? Siltä vaikuttaa. Toki itsekritiikki on aina ollut erityisen vaikeata alle parikymppisille.
Niin. Neuvot ja ohjeet? Niitä jokainen saa kyllä halutessaan. Suomessa on hyvä äitiysneuvolajärjestelmä ja se palvelee. Useat ovat täällä myös kovasti kehuneet iskovanhempiaan, jotka näyttävät jo suunnilleen 12-vuotiaiden tyttäriensä raskaudesta innoissaan olevan. Ja samahan koskee myös näitä "miehiä". Jos tämän palstan juttuja uskoo, suurin osa suomalaisista pojista tähtää isäksi jo 16-vuotiaina.
Tämä on Internet-keskustelua. Jokaisella on mahdollisuus kumota minun ajatukseni halutessaan. Jos otat värilliset linssit pois päästäsi ja tutkit minun tai muutamien muiden kirjoittajien juttuja, huomaat meidän kuitenkin pyrkivän lähinnä järjen puhumiseen. Ja sitä paitsi: jos joku kerran ilmiselvästi lööperiä puhuu, pitäisikö täällä muiden vaieta ja hyväksyä se? Jos oma elmänkokemus jotakin muuta osoittaa, hiljaako pitää silti olla?
Jokaisen ihmisen elämä on kuitenkin omanlaisensa ja meistä kaikkien on kivuliasta myöntää omia erehdyksiään tai puutteellisesti mietittyjä ratkaisuja. Ehkä pitäisikin olla keskustelupalsta ENTISILLE teiniäideille?
Tämä jankutus riittää nyt minulle vähäksi aikaa. Kiitos.
Olet ikävä ihminen oikeassa, että lyhyen seurustelun jälkeen ei voi tuntea toista tai kun ei ole kokemusta yhdessä asumisesta. Siinäpä varmasti syy, miksi moni teini on yksinhuoltaja. Ja olet myös oikeassa, että yksinhuotajilla ei varmasti liian hyvin mene. Mutta kaveripiirissäni ( olen siis 34) on paljon yksihuoltajia, saaneet lapset aikuisena ja silti eronnut ja jäänyt yksinhuoltajaksi, niin kyllä hekin tuntevat onnea ja iloa, heilläkin on hyvä perhe. Riippuu tietysti aina perheestä ja ihmisitä, monilla perheilläkin voi mennä huonosti, missä on äiti ja isä.
Ja niinkuin aloittaja sanoi, nuorella on vielä oma kasvu kesken, joten hänellä on puutteita, mutta ymmärrät varmasti myös itse, että niitä on vanhemmillakin. Vai väitätkö, ettei sinulla ole perheessä ollut jotai ongelmia? Ongelmia ja konflikteja on jokaisessa perheessä, iästä riippumatta! Mutta kun ei puhuta niistä mitä vanhemmilla on, vain teinivanhemmista! Ja tiedäthän, että huostaanotot ovat lisääntyneet suuresti? Kuinka suuri osa niistä on teinivanhempien lapsia vai aikuisten lapsia?
Ihan kuin olisit jotenkin katkeroitunut tai joku olisi huonosti, kun niin kovasti kirjoitat. Minäkin tiedän, että teiniäidille voi tulla ongelmia ja voi tapahtua vaikka mitä, mutta ajattelen silti, että he tarvitsevat vain tukea ja positiivista asennetta, nuo kirjoitukset lietsovat vain negatiivisuutta, mikä pahentaa tilannetta!
Teiniäitejä on Suomessa toistaiseksi aika vähäinen määrä, kaikesta huolimatta. Ilmiötä ei ymmärtääkseni myöskään ole kovin laajalti tutkittu. Jos alettaisiin tutkia teinivanhemmuuden tuloksia laajemmalti, tutkimus olisi toteutettava aika monipuolisesti ja monialaisesti.
Otanta olisi kohtuullisen pieni ja esim. tutkittaessa sitä, miten paljolti huostaanotettuja teiniperheissä on suhteutettuna muihin, pitäisi ensiksi laskea teiniperheiden osuus kaikista lapsiperheistä. Mikä sitten määriteltäisiin teiniperheiksi? Päitäisikö molempien vanhempien olla alaikäisiä? Moni asia on määrittelykysymys.
Kun sitten olisi määritelty näiden teiniperheiden absoluuttinen määrä, voitaisiin laskea se, miten suuri riski lapsilla näissä perheissä on joutua huostaanotetuiksi. Tätäkin tilastoa epäilemättä sotkisivat isovanhemmat, jotka ainakin osin käytännössä huolehtivat lastensa seikkailujen seurauksista. Tällä EN siis sano, että näin olisi aina.
Ainakin minä näen työssäni jatkuvasti sen, mikä todellinen tilanne suomalaisissa perheissä on. Näen sen, mitkä ovat seuraukset, kun ne teiniromanssit kuihtuvat ja tulee äkkitarve etsiä uusi. Näen sen, miten hukassa lapset ovat, kun vanhemmat sitten kolmekymppisinä lähtevät oppimaan ammattia, joka on jäänyt hankkimatta. Näen sen, miten uusioperheissä taistellaan vaikkapa auktoriteettiongelmien kanssa.
Ja mistään näistä ilmiöistä ei saa suorin sanoin puhua? Näinkö helposti asiat määritellään tuosta vain vääriksi keskustelunaiheiksi?
Ainakin minä huomaan päivästä päivään yhä hölmömpiä ja hölmömpiä toimintatapoja ihan aikuisenikäisiltäkin ihmisiltä kasvatustyössään. Kuten sanoit, homma vain ei suju. Sitten vaikkapa näissä upeissa keskusteluissa joku neiti 16 v toteaa TAKUUVARMASTI olevansa kypsä äidiksi ja sanoo vaikkapa tunteneensa poikakaverinsa jo tosi pitkään ja kehuu seuraavassa lauseessa jättäneensä pillerit tai muun ehkäisyn tarkoituksella pois. Kehuako näitä mainioita esimerkkejä pitäisi ja silitellä päätä ja suositella samaa muillekin?
Mitä sinusta pitäisi tehdä, kun joku toimii vastoin kaikkia järjen vaatimuksia ja seuraukset ovat erittäin todennäköisesti onnettomat monien osapuolten kannalta? Kehuako pitää ja motivoida ja kannustaa?
Jälkiviisaus on turhaa. Äitini sanoin, turha on pulista, kun "rieska on röörissä". Tuolla logiikalla tosin kaikenlainen valistus on turhaa ja useimmiten hyödytöntä. Jos joku suoria sanoja ei kestä, hänen ehkä ei kannata täällä mitään lukea.
Allekirjoitan useimmat Ikävän ihmisen mielipiteistä. Kuten hänen, myös minunkin ajatuikseni saa jokainen halukas kiistää ja osoittaa vääriksi.
Haukkuminen tyyliin "Voi v...u ku sä oot katkera kukkahattutäti!" eivät paljoa vakuuta. Siltä pohjalta asiat eivät oikeassa maailmassa hoidu, vaikka koulutyössä kyllä on tullut nähtyä niitäkin vanhempiua, jotka niin luulevat...
miten niin vi**u pakko puhuu paskaa jostain pakkonaimisista jos ei ymmärrä mistään mitään sähän täällä oot se kehitys vammanen (aikuinen varmaan) rasisti. Hankkisit vähän tietoja ja sit tulisit kirjoittamaan paskaa...
Vittu ootsä kuullu koskaan et suomessa asuvat ulkomaalaiset mitä sä luokittelit tossa et ox ne muka pakko naitettu.
(vitun kehitys vammainen)
Siis mikä sun ongelma on h.s.s.h?? Siis missä tää miesope puhu mistään pakkonaittamisesta?? Luehan ensin huolella tuo teksti uudelleen läpi ja ala sit vasta kirjoittelee noin hävyttömiä, kirjoitustavastasi päätellen tuskin olet kuin juuri ja juuri teini-ikään päässyt ku niin tuota yhtä sanaa viljelet. Ja sit pitää hirveesti puolustaa teiniäitejä ku pilkka kalahtaakin omaan nilkkaan. ;)
Mutta siis asiaan: totta puhuu täällä muutamat jotka ovat tuoneet esille sitä teiniäitejen kokemattomuutta oikeasta elämästä. Itse yhdyn ihan samaan ja kysynkin kanssa että miten voidaan tukea ja kannustaa ihmisiä jotka eivät ole päivääkään asuneet yhdessä, eivät ole itse koskaan työtä tekemällä itseään elättäneet, eivät ole koskaan törmänneet elämän karikoihin todella ja oppineet miten niistä selvitään sillä jos sellaisia on perheessä ollut niin ne karikot on kylläkin vanhemmat tahkoneet läpi ilman että noiden teinien on täytynyt itse niihin puuttua. Sillä vaikka olis kotiolot mitkä tahansa niin se päävastuu on AINA vanhemmilla perheessä, ihan turha tulla tänne sanomaan et olen kokenut jo niin ja niin paljon koskan olen kantanut perheestäni täyden huolen! Näinhän se ei Suomessa mene sillä jos noin menis niin kyllä siinä jo sosiaalihuolto joutuis puuttumaan asiaan sillä kukaan alaikäinen ei perheestään vastuuta yksin kanna! Joka tapauksessa ne on ne vanhemmat mitkä siitä sen vastuun kantaa tapahtui mitä tahansa!
Että turha on todellakin tulla tänne hehkuttamaan että kun olen jo niin "aikuinen" niin olen täysin kypsä ja valmis äidiksi sillä näin se ei todellakaan ole! Yksikään teini ei todellakaan ole valmis mihinkään koska elämä on täysin vielä kesken ja mitään ei ole vielä tuossa iässä tuskin loppuun saatettu(siis nyt puhutaan n.13-16 v teineistä). Tai jos peruskoulu nyt nippa nappa niin sepä se ei paljon auta sillä sillä ei elantoansa kukaan tienaa! Ja ku yhdessäkään tämän pojan"miehen" kanssa ei olla päivääkään eletty niin ei voi tulla tänne hehkuttamaan miten kaikki on hyvin ja ihana poikaystävä jne jne. Siis se totuus paljastuu vasta sitten kun todella ollaan ensin asuttu jonkun aikaa jo yhdessä ja nähty pitkällä aikavälillä miten toinen käyttäytyy, miten kantaa vastuuta perheestään. Sillä väitän todellakin et TODELLA harva tuon ikäinen poika tuntee suurta riemua jos kuulee tytön olevan raskaana ja mitä suurimmalla tod.näk.juuri nuo pariskunnat on ne jotka todella suurella todennäköisyydellä myöskin eroavat. Ja mitäs sitten tapahtuu? Sitte alkaa hirvee tappelu lapsesta kun ei olla totuttu et joudutaan tämmöiseen tilanteeseen eikä sitä osata hoitaa niinkuin AIKUISET hoitavat tilanteet tuossa tilanteessa. Alkaa hirveä haukkuminen lapselle ku sun äitis sitä ja sitä tai sun isäs sitä ja sitä..ja tääkö se antaa sille lapselle turvallisen kasvualustan?? Plus että kun kaikki menee pieleen eikä olla totuttu selviämään ongelmista alkaakin se olut tai siideri pullo houkuttelemaan vielä ku on taloushuolia ku se jätkä lähti ja itellä ei oo ammattia eikä rahaa, ym ym ni siinä sitä on lapselle todella turvallinen kasvualusta luotuna! Tai ku se nuoruus nyt jäi elämättä niin lähdenpä nyt sit baariin ku se lapsi on miehellä tänä viikonloppuna ja hupsis, kohta ollaan taas NIIN rakastuttu ja jo se pitää se uus mies esitellä lapselle ja juuri kun se lapsi on siihen kiintynyt ni tääkin mies lähtee käpälämäkeen joko naisen potkaisemana tai miehen aloitteesta. No, sitte vähän aikaa taas menee ja taas löytyy uus mies kuvioihin ja taas pitäis lapsen alkaa hyväksyä tää mies isäpuolekseen vaan kuinka pitkään se lapsi tätäkään kestää?? Eiköhän sillekin tule aika turvaton olo ennenpitkää et ei tuokaan varmaan taas tässä pitkään mukana pysy..
Mutta hei, mitäs siitä pääasia et MÄHÄN OON NIIN PIRUN HYVÄ ÄITI!!
Niin ja muuten, jos joku nyt kommentoi et et voi sanoa mitään ku et oo teiniäiti ni kyllä, en ole teiniäiti sen myönnän(luojan kiitos etten ole) mutta yhden teiniäidin tunnen joka siis on teiniäiti toki nyt jo aikuisiässä ja eipä tuo kovin teiniäidin arkea kehunut. Sen käsityksen sain et ei kerennyt siitä lapsuus ajasta kunnolla edes nauttimaan kun piti hoitaa opiskelut loppuun, hoitaa koti ja lapsi siinä samalla ja jatkuvasti oli väsymys päällä ja tenteistä piti päästä läpi, peruskoulu piti suorittaa iltaopiskeluna jne jne. Että kyllä on aikamoisen haasteen ja helvetin edessä ihminen joka teiniäidiksi tulee.
BLAA BLAA BLAA... Joku on jotain mieltä ja se toinen erimieltä. Mikä ihmeen järki on ruveta kiistelemään asioista? Eipä se kuitenkaan näytä johtavan mihinkään.