Pieni tausta selvenys,olen 32 vuotias kahden lapsen yh,toisella lapsistani on kehitysvamma.
Olen suunnitellut muttoa jo pidemmän aikaa toiselle paikkakunnalle erityislapseni tarpeita ja tulevaisuutta ajatellen,nykyisessä kaupungissa kun ei ole palveluja kuin koulumahdollisuuksiakaan mistä valita. Eri kaupunkeja tutkiessa totesin että Tampereella vaikuttaisi olevan kaikki mitä me tarvitsemme että erityislapseni saa myös mahdolisuudet parempaan tulevaisuuteen,kuin onhan siellä myös suurempi valikoima työpaikkoja.
Elokuusta lähtien olen etsinyt meilä asuntoa,edelleen olen jonossa,minulla kun ei ole työpaikkaa valmiina,ei siinä ole auttanut selittelyt että en voi sellaista lyödä lukkoon ennenkuin lasten asiat on järjestyksessä. Sitten pienen mutkan kautta kuulin että kaverinikin on muuttamassa samalle paikkakunnalle ja yhdessä tuumin sitten ajattelimme että tulee meille halvemmaksi suunnitella muuttoa yhdessä.
No jutun pointti,minä hakenut asuntoa elokuusta ilman tulosta,hän viikon ja häneltä kysytään että millaisen haluat,minä ammatilta myyjä hän sairaanhoitaja.
Tutkailin sitten netin asuntoilmoitusåalstoja ja muutamaan laitoinkin ilmoitukset numeron kera.
Sitten se riemu repesikin,sillä pidin jo joidenkin välitysfirmojen hinnoittelemia asuntoja tähtitiellisen kalliina,kolmio Hervannasta 1300€,anteeksi mitä kysyn vaan..mutta tosiaan sain sitten asuntotarjouksen,tekstiviestillä,yritin soittaa ei vastannut,laitoin asiallisen viestin takaisin,tuli erittäin kummallisia kysymyksiä takaisin,millainen olen luonteeltani ym,sekään ei riittänyt vaan sitten alkoi erikoisjärjestely utelut alivuokralaisena olemiseen ja kaikki huipentui siihen että yöllä herän siihen että puhelin soi mies huohottaa korvaan,löin luurin kiinni ja puhelin äänettömälle,aamulla katsoin,12 puhelua.
Tähänkö joutuu alistumaan,kun kukkarosta ei pursua tonneja ja ei ole valmis maksamaan 1300€ kolmion vuokraa?
Niin olemme edelleen asuntoa vaille...
Olen suunnitellut muttoa jo pidemmän aikaa toiselle paikkakunnalle erityislapseni tarpeita ja tulevaisuutta ajatellen,nykyisessä kaupungissa kun ei ole palveluja kuin koulumahdollisuuksiakaan mistä valita. Eri kaupunkeja tutkiessa totesin että Tampereella vaikuttaisi olevan kaikki mitä me tarvitsemme että erityislapseni saa myös mahdolisuudet parempaan tulevaisuuteen,kuin onhan siellä myös suurempi valikoima työpaikkoja.
Elokuusta lähtien olen etsinyt meilä asuntoa,edelleen olen jonossa,minulla kun ei ole työpaikkaa valmiina,ei siinä ole auttanut selittelyt että en voi sellaista lyödä lukkoon ennenkuin lasten asiat on järjestyksessä. Sitten pienen mutkan kautta kuulin että kaverinikin on muuttamassa samalle paikkakunnalle ja yhdessä tuumin sitten ajattelimme että tulee meille halvemmaksi suunnitella muuttoa yhdessä.
No jutun pointti,minä hakenut asuntoa elokuusta ilman tulosta,hän viikon ja häneltä kysytään että millaisen haluat,minä ammatilta myyjä hän sairaanhoitaja.
Tutkailin sitten netin asuntoilmoitusåalstoja ja muutamaan laitoinkin ilmoitukset numeron kera.
Sitten se riemu repesikin,sillä pidin jo joidenkin välitysfirmojen hinnoittelemia asuntoja tähtitiellisen kalliina,kolmio Hervannasta 1300€,anteeksi mitä kysyn vaan..mutta tosiaan sain sitten asuntotarjouksen,tekstiviestillä,yritin soittaa ei vastannut,laitoin asiallisen viestin takaisin,tuli erittäin kummallisia kysymyksiä takaisin,millainen olen luonteeltani ym,sekään ei riittänyt vaan sitten alkoi erikoisjärjestely utelut alivuokralaisena olemiseen ja kaikki huipentui siihen että yöllä herän siihen että puhelin soi mies huohottaa korvaan,löin luurin kiinni ja puhelin äänettömälle,aamulla katsoin,12 puhelua.
Tähänkö joutuu alistumaan,kun kukkarosta ei pursua tonneja ja ei ole valmis maksamaan 1300€ kolmion vuokraa?
Niin olemme edelleen asuntoa vaille...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi voi.. Ihan sama missä elämän tilanteessa on! Yhtä vaikeaa se asunnon löytäminen on!!
Sinä cascascas et tainnut nyt kyllä pointtia ymmärtää...Tiedän kuinka vaikeaa se asunnon lyötyminen on mutta pitääkö vuokra-asunnon hakijana alistua moisiin "puolet luonnossa" asuntotarjouksiin tms...
Öö. En kyllä ole kuullut juuri montakaan naista kenelle ei olisi moisia tarjouksia tullut. ihan jokapäiväistä sekin.