Kysyttävää kapteeneilta

15-vuotiaana uffarikallena, sitten junkkina, puolikkaana, matruusina. Merenkulkuopistoon ja muutama vuosi kolmosena jonka jälkeen merenkulkuopiston yliperämiesluokka jonka jälkeen kakkosena ja kolmosena ja loppuaikana dispanssiförstinä vikaeeramassa. Sitten kippariluokka ja useita vuosia kolmosena, kakkosena ja förstinä jonka jälkeen sattumoisin kipparina valtameriliikenteessä. Harva kipparinkirjan omaava silti kipparina on seilannut useimmat förstinä ja kakkosena. Perämiehen, varsinkin förstin on haastavaa ja yleensä sitä ylityötäkin tuli paljon, varsinkin vanhoissa tankkilaivoissa. Valtamerikipparin työ oli tylsää. Useimmilla vanhemmilla kippareilla tuppasi menemään peilin kanssa skoolaamiseen. Palkka oli kohtalainen kera ylitöiden ja lisien, mutta 24 tuntia vrk huomioon ottaen kuukausitolkulla työpaikalla ollen ei hyväkään. Mrellelähdöstä ensimmäiseen kipparinjobiin kesti about 16 vuotta.

Aloitin jungmannina vuonna 1962. Olin sillon 16 vuotias, työhöni kuului silloin oikeastaan pelkkänä juoksupoikana oleminen. Ei ollu hääviä. Pari kuukautta olin jungmannina, jonka jälkeen puolimatruusiksi ja silloin lähdin ensimmäiselle pitkälle matkalle (jungmannina olin suomi-saksa välillä). Pitkä matka oli Lissaboniin, olin siis puolimatruusina. Työhöni kuului vahtimiehenä oleminen ym. Matruusiksi sen jälkeen ja matkat vain pitenivät ja alkset suurenivat. Työni oli oikeastaan olla laivan talonmiehenä, eli maalausta, siivousta ym. Sitten lähin merenkulkuopistoon >Kolmosena. Pari vuotta ja Merenkulkuopistoon Kippariluokalle. Sen jäleen kolmosena, kakkosena ja förstinä. Ylitöitä oli PALJON förstinä, sattumalta kauppalaivamme kapteeni oli juoppo ja työhöni kuului laivan komentaminen silloin, kun kapteeni ei siihen sattuneesta syystä pystynyt (eli jatkuvasti). Jouduin myös kiikuttamaan vanhalle päälliköllemme whiskyä (Cutty Sarkia). Palkka oli hyvä, mutta lopulta en kestänyt kapteenin juopottelua ja tein hänestä ilmoituksen ammattiliitolle, eikä hän enää sen jälkeen kauan ollut kapteenina. Joten minä pääsin laivan päälliköksi. Elettiin 70-luvun loppua ja työ oli täydellistä, komensin siis kauppalaiva MS Cap San Diegoa. Tuossa on muuten kuva siitä: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f1/Cap_San_Diego.jpg
Alus on nyt museolaivana. toimin päällikkönä vuoteen 1994 asti MS Cap San Diegolla ja muutamalla muulla aluksella. Mahtavia kokemuksia olen saanut merillä, enkä ole koskaan katunut merille lähtöäni. Palkka oli hyvä ja eläke myös. Nyt asustelen Saksassa ja viljelen maata. Onnittelut uranvalinnan johdosta kaikille merikapteeniksi opiskeleville. Jos on pitkäjänteisyyttä, pääsette tekin vielä komentosillalle piippua polttelemaan, aivan kuten minä 70-luvulla.