Olemme syntyneet pula-ajalla jolloin elintarvikkeista oli pulaa. Puuroa, leipää ja perunaa oli riittävästi, nälkää ei tullut nähtyä.
Meillä oli suurperhe, yhdeksän lasta & isä ja äiti, palkollisia.. Ruoassa; liha, kananmunat ja juusto olivat vain miesten ja poikien ruokaa. Äiti söi salaa keittiössä enne ja jälkeen ruokailun. Lihaa tai juustoa ei ollut edes tarjolla lapsille. Isä ja veljet, sekä rengit saivat ne annospalansa lihaan ja juustoon, tytöt söi ruskeankastikkeen lientä ja leipää valvotulla voi määrällä. Piika joskus itki, kun sai määrä palan suoraan lautaselleen juustoa tai lihaa.
Jos lapsuuskodissanne oli sama tapa, onko nyt himo tuohon saamattomaan ravinto aineeseen esim. liha juusto kala jne.
Karkkia tai muita herkkuja esim. jäätelöä, ei ollut näkösällä, eikä sitä siis joku syönyt oikeutettuna vieressäsi päivittäin.. Niihin ei ole himoa eikä haluja, harvoin edes ostan, mutta liha ja juusto ei säily eikä unohdu
Meillä oli suurperhe, yhdeksän lasta & isä ja äiti, palkollisia.. Ruoassa; liha, kananmunat ja juusto olivat vain miesten ja poikien ruokaa. Äiti söi salaa keittiössä enne ja jälkeen ruokailun. Lihaa tai juustoa ei ollut edes tarjolla lapsille. Isä ja veljet, sekä rengit saivat ne annospalansa lihaan ja juustoon, tytöt söi ruskeankastikkeen lientä ja leipää valvotulla voi määrällä. Piika joskus itki, kun sai määrä palan suoraan lautaselleen juustoa tai lihaa.
Jos lapsuuskodissanne oli sama tapa, onko nyt himo tuohon saamattomaan ravinto aineeseen esim. liha juusto kala jne.
Karkkia tai muita herkkuja esim. jäätelöä, ei ollut näkösällä, eikä sitä siis joku syönyt oikeutettuna vieressäsi päivittäin.. Niihin ei ole himoa eikä haluja, harvoin edes ostan, mutta liha ja juusto ei säily eikä unohdu
Vastaukset 9
Vanhimmat
kaupungissa perunaakaan, eikä leipää! Kaupastya ne oli jonotettava korttijen kanssa. Äitini on kertonut, kuinka ensin jonotettiin maitoa, hän kun oli raskaana (minä!), hän sai muistaakseni minusta 6 dl ylimääräistä. Aina ei ollut joka kaupassa kaikkia tavaroita, joten taas vaan uuteen kauppaan ja jonoon. Kun olin syntynyt äitini syötti minulle limaista kauravelliä, maidon oksensin kaikki pois. Koko lapsuusikäni en juonut juuri maitoa ollenkaan. Nythän tuo kaurajuoma on taas arvossaan. Pula-aikana osattiin käyttää näitä luonnon ruokia, joista nykyisin maksetaan maltaita! Yksi himo minulle on jäänyt, se tosin oli jo 50-luvulla. Banaani. Se oli aika harvinaista herkkua 50-luvun alussa. Muistan kun toivoin joululahjaksi kilon banaania. Vieläkin tunnen himoa banaania kohtaan!
Uskokaa tai älkää. En vieläkään voi syödä silakkaa.
Johtunee siitä, että kalasatama oli liian lähellä.
Silakkaa aamulla, päivällä tarhassa, illalla kotona.
Kyllä oli elämä silakalle. Sitten joku politiikon ketku
kuului kehuneen tv:ssä, että miten hyvä ruoka silakka on.
Arvatkaapa, äänestinkö ko. herraa?
Muistan kun sain ensimmäisen kerran banaaneja. Hotkaisin
heti pari kappaletta. Tietysti sain niistä vatsani hirveän kipeäksi.
isä,äiti,ukki ja mummo.
Juustoa ternimaidosta oli keitettyä ja paistettua, kyllästyin vuosikymmeniksi. Kanat muni kesällä, munia säilöttiin talveksi jyvä hinkaloihin. Ei ollut silakkaa, vaan särkiä, lahnaa, ahvenia. Teeriä ja matteita.
Liha kasvoi navetassa, lammas ja porsas. Juurekset ja vilja pellosta ja marjat metsästä.
Karkkia ja jäätelöä ei ollut, rusinat suurta herkkua kun niitä sai.
Ei ollut nälkää, eikä puutetta tietänyt olevan, kun kummempaa ei ollut nähnyt.
tuollaista karsinointia. Meillä naiset ja lapset söivät samaa ruokaa kuin miehetkin. Lihaa ja kalaa meillä oli, mutta kananmunat käytettiin leipomiseen. Hedelmien sijasta käytettiin marjoja (käytän edelleen) ja juustoa tehtiin kotona. Meillä lapsetkin saivat korviketilkan ja myöhemmin hieman kahvia maidon joukkoon. Ei naapureillakaan ollut erikseen miesten ja naisten ruokia. Vieraille kyllä pyrittiin tarjoamaan parhaat leivonnaiset ja se harmitti lapsena.
, kun ei annettu kaikille samaa ruokaa.., kyllä me kaikki syötiin mitä oli tarjolla, mutta kai se rikkailla on ollut toisenlainen sanoisinko oikeustaju..tosin isälle piti olla eväille makkaraa, tai jotain muuta suolastusta, ja meille lapsille sitä ei joka palaselle riittänyt..muistan gotlerin ja "himoitsen" vieläkin sitä, lie kaipuu jääny siitä lapsuuden makumuistista..
aina, koska oli pientila. Ja kaikki söivät samaa ruokaa. Kun sika teurastettiin, alkoi herkkujen aika. Makkaroista tirisi rasva. Pidän kaikesta ruoasta. Äiti teki usein perunamuusin tähteestä imellettyä perunalaatikkoa ja siitä en erityisesti pidä.
pahaa ruokaa ei olekaan.
Meillä ei tehty koskaan itse makkaroita, olisiko ollut se syynä kun isovanhempamme olivat kuolleet varhain, tai äidin äitikin, hänen isänsä elätte muoskat savotoilla..ja ns. palavelijat piti huolta sillä aikaa perreestä, kunnes yksi heistä sitten päätyi ukille uudeksi vaimoksi, ei ehkä osannut hänkään semmoisia taitoja kuin makkaroitten teko, eli sellainen perinne puuttui kotoani.
Mutta sen ajan ruokaa oli aina ihan yltä kyllin. Meillä isä harrasti puutarhanhoitoa, joten jo pienestä pitäen opimme syömään sipuleita, porkkanoita, punajuuria, erilaisia muita juurikkaita, tomaatteja, kurpitsaa, pinatteja, salaatteja, erilaisia marjoja ja monenlajista omenaa. - Ja kyllä niitä vaikka mitä säilykkeitä tehtiin etikkaliemeen ja äiti keitti hilloja ja mehuja, kuivasi jopa omenaviipaleita.
Jo nuorena opin tavallisimmat syötävät sienet ja niistäkin tehtiin ruokaa sekä sienisalaattia. Ja mentiin oikein porukalla marjaan, mustikkaan tai puolukkaan, joten niistäkin sai suurperhe hilloja.
Liha oli usein läskistä tai luista, mutta ei kai silloin niin rasvaprosentteja laskettu - liha käytettiin hyödyksi kaikilta osin. - Ja Isäni jouti vielä kalojakin narraamaan, joten kalakin oli kaikkien herkkua.
- Ulkolaisia hedelmiä ja tuotteita ei lapsuudessani paljon ollut muissakaan perheissä - jouluna viikunat, rusinat, taatelit ja myöhemmin oli pähkinöitäkin.
Meillä syötiin monipuolisesti ja hyvin suurperheessä ja herkut oli enimmäkseen niitä leivonnaisia.Pullat, kakut, pikkuleivät. Meillä aina sunnuntaiksi äiti teki viikonlopuksi 'pullalentejä rusinoilla tai ilman' ja juhlapyhiksi joskus 'tiikerikakkua', karamellejä teimme myös itse lähinnä nekkuja - harvoin oli jotain ostokaramelleja tai esim suklaata.
Itsekon aikuisena noudatin noita kotona oppimiani ruokatottumuksia, toki rasvattomampaa - ja olen ilahduttanut omaakin perhettäni usein leipomalla pullapitkon ja hemmotellut tiikerkakulla.
Monet markat ja eurot olen säästänyt talousmenoissa kotoa oppimillani konsteilla.
olen sairastanut tuon silloin tavallisen riisitaudin jätti jälkensä koko luustooni.
Kaupunkilais vieraille tarjottiin aina parasta viikko kaksi sitten vierailun jälkeen syötiin itse huonommin.