Moi! Oon rv 11 5 ja alkanu miettii että kohta uskaltaa kertoo tästä siinä mielessä, että keskenmenonriski on pieni. Oon 19-vuotias ja siis aika nuori jos halutaan niin ajatella. Äidiksihän en sen takia ole nuori että olen 19 (20 ehdin täyttää reilusti ennen lapsen syntymää), enkä omasta mielestäni ollenkaan, mulla on kokemusta lapsista ja tiedän millaista lapsiperheen arki on, itselläni 7 sisarusta ja nuorin täyttää kohta kolme. Mutta siis, vanhemmille kertominen on H-I-R-V-E-Ä-N stressaavaa, koska monien mielestä on tottakai liian nuori jos ei ole tyyliin yli 25-vuotias. Avomiehen vanhemmat tietävät, ja paras ystäväni myös. Äidille kertominen on ehkä kamalinta, voin kuvitella että hän ei hirveän innoissaan ole. Tavallaan en tajua miksi stressaan, jos vanhempani räjähtävät kuullessaan uutiset, niin eihän mun tarvii jäädä kuuntelee/katsomaa sellaista käytöstä ja jos heistä asia niin kamalaa nii voivat jäädä pois elämästämme.. Tämähän tietysti olisi harmillista, pelottaa että näin käy ja siksipä varmaa stressaankin.
Miten teillä suhtauduttiin kotona? Miten nuoria olitte saadessanne esikoisenne? Kiitoksia etukäteen vastauksista :)
Miten teillä suhtauduttiin kotona? Miten nuoria olitte saadessanne esikoisenne? Kiitoksia etukäteen vastauksista :)
Vastaukset 43
Vanhimmat
itse olen 19-vuotias ja odotan myös esikoistani. täytän ensi kuussa 20.
ja tammikuussa on laskettu aika :) !
Olemme seurustelleet poikaystäväni/mieheni kanssa hiaman yli vuoden.
tunnettu koko ikämme.
mieheni täyttää helmikuussa 20.
minun äitini arvasi,että odotan. olimme reissussa ulkomailla (en siis ite vielä ollut testiä tehnyt,enkä tiennyt odottavani..luulin että kuukautiset jälleen vain myöhässä.),niin siellä sit äiti rupesi ja mieheni kiusoittelemaan kun ei mulle alkoholi maistunut ja menin joka ilta hyvin aikaisin jo nukkumaan,yleensä kun kyllä lomalla nautin myös alkoholia ja tykkään käydä tanssimassa,nyt ne ei jaksanut innostaa.
nooh kun tulimme suomeen menin lääkäriin ja tein testin ja positiivinenhan se oli :) !
olin lopettanut pillerit edellis joulukuussa.
joten oli(kin)odotettavissa että jossain vaiheessa testi näyttäisi plussaa.
ilmoitin heti miehelleni ja äidilleni että oikeassa olitte,nyt sit perhe kasvaa :) !
äitini otti todella hyvin asian ja on tukenut meitä alusta asti ja on hyvin iloinen!
sit kerroimme myös heti mieheni vanhemmille jotka ottivat asian myös hyvin,ja ovat olleet tukenamme myös.
lisäksi muutkin sukulaiset ja ystävät ovat olleet iloisia puolestamme :) !
toki välillä hirvittää ja pelottaa tulevaisuus ja mietityttää että miten kaikista raha-asioista selviämme,mutta
pääasia on että pystymme tarjoamaan lapsellemme turvallisen,vastuuntuntoisen ja hyvän kodin.
ja että lapsella on kaikkea mitä tarvitsee :) !
Ainakin hänellä on rakastavat vanhemmat,isovanhemmat ja muu suku ja meidän ystävät.
itsellänikin on aika paljon kokemusta lapsista minulla myös paljon sisarruksia ja olen paljon hoitanut lapsia,lisäksi opiskelen lastenohjaajaksi :) ! mutta ainahan se on eriasia kun on oma.
itse tunnen olevani kypsä ja valmis äidiksi,nuoruuteni olen jo elänyt ja olen valmis normaaliin aikuiseen elämään.enkä koe olevani mikään teini-äiti.
hyvää syksyn/talven jatkoa teille :) ! ja tsemppiä kertomiseen! toivottavasti kaikki menee hyvin !
Olet seurustellut poikaystäväsi kanssa reilun vuoden?
Lopetit pillerit viime vuoden puolella, muutaman kuukauden seurustelun jälkeen?
Opiskelut kesken, raha-asiat huolena?
Tuoko se on sitä vastuuntuntoisuutta?????
Kirjoitus joko on provo tai sitten kirjoittajalla on muutamien toimiensa suhteen vielä ajattelemista. Koko teksti on enemmänkin parodiaa.
kyllä olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt noin vuoden ja 4kk.
ja kyllä lopetin pillerit viime joulukuussa,emme ehkä olleet kovin montaa kuukautta seurustelleet enkä olisi lopettanut jos en olisi ennestään jo tuntenut miestäni,kuten kerroin olemme tunteneet AINA olleet ystäviä lapsesta asti. ja perheemme ovat läheisiä. joten en minäkään nyt "tuntemattoman"miehen kanssa heti lasta tekisi....
päätimme että jos lapsi on tullakseen se saa tulla :) !
ja sit kesäkuussahan se testi positiivistä näytti.
opiskeluni jää muutamaa kurssia ja yhtä työssäoppimista vaille vajaaksi,joten ei paljon!
ne suoritan sit seuvaana syksynä.
tai sit vuoden 2012 tammikuussa.
sen näkee sitten.
ja mitä noihin raha-asioihin tulee niin joo kyllähän ne aina välillä varmasti jokaista ihmistä huolettaa!
ja mietityttää! mutta mieheni on menossa töihin ja itse saan sit kelalta mitä saan.
joten kyllä sitä pärjätään ! on sitä ennenkin pärjätty.
ja vastuuntuntoa on monenlaista. ja se on laaja käsite.
mutta kyllä me olemme vastuuntuntoisia!
ja osaamme ajatella ensin lapsen kannalta ennekuin omaa etuamme.
meille tuleva lapsi on ykkönen ja hänen tarpeensa menee kaiken muun edelle.
sulla kyllä luulis kanssa olevan ajattelemista,olen itse aika paljon tätäkin palstaa lukenut ja sä se et osaa muuta kuin tulla tänne aina haukkumaan kaikkia ja aina kaikki on sun mielestä pielessä ja huonosti!
oletko itse joku äiti täydellinen? täydellisiä äitejä ja ihmisiä ei ole olemassakaan.
ja elämä ei ole mustavalkoista.
mutta kiitos vain huolenpidosta!
me kyllä pärjäämme :)
ja olemme onnellisia että meillä on asiat näin(kin)hyvin ! :)
tsemppiä teille muillekin nuorille äideille ja isille !
vastauksesta mimosa :) Sulla onneks kaikki suhtautunu hyvi, jospa munki porukat tekis niin.
ja raha-asiat nyt voi huolettaa ketä vaan, ei ainoastaa nuoria. Ja neki yleensä kyllä järjestyy! Ite joudun pitää taukoo opiskelussa, mutta jatkan myöhemmin siitä mihi jäin jos mahdollista. Avomieheni on mua vanhempi, joten hän ei enää opiskele ja käyny töissä niin siinä mielessä hyvä, että toinen heti alussa tuo sitä rahaa talouteen.
Nää jotka arvostelee meitä nuoria odottajia/äitejä voisivat kysyä esim. 10 vuoden päästä uudestaan mitä kuuluu ja kun on menny kaikki hyvin niin pyytäisivätköhän anteeksi? jaa-a :D
jep :) ! meillä onneksi molemmilla niin muutenkin nuoret vanhemmat ! tänä vuonna 40-vuotta täyttävät ja noin. niin siksikin ehkä ymmärtävät vähän paremmin kuin ehkä joidenkin toisten vanhemmat. tosin 20-vuotias niin on aika yleensä nuoruutensa jo elänyt ja hyvällä mallilla opiskelut tai jopa jo ammatti ,niin minusta nyt on jo ihan hyvä aika tehdä lapsia!
ei liian nuori muttei liian vanhakaan.
ja kun koskaan ei tiedä että kauanko siinä lapsen teossa menee joskus tärppää heti joskus voi kestää vuosia,senkin takia minä lopetin ehkäisyn silloin viime jouluna.
nyt vaan kerrot reippaasti vanhemmillesi :) ! onnea ja voimia kertomiseen !
olisi kiva sit kuulla miten he asian ottivat :) !
toivon teille kaikkea hyvää nyt ja tulevaisuudessa!
teillä on joo todella hyvä kun mies jo nyt töissä.
meillä miehellä olisi yksi paikka tiedossa joka alkaisi sit tossa muutaman kuukauden päästä,ensin tietty koe aika...mutta toivottavasti kaikki menis hyvin ja sais sit vakipaikan :) !
kyllähän se helpottaa! mutta mun mielestä ei saa liikaa lapsen teossa ajatella sitä raha asiaa,toki on hyvä että on raha-asiat kunnossa ja tietää että pystyy varmasti lapselleen tarjota kodin,kaiken tarpeen(vaatteet,lelut,ruuat yms yms...) ja jää itsellekin laskujen jälkeen ruoka-rahat jne.
mutta tärkeintä on se henkinen kypsyys ja halu tulla vanhemmaksi ja kypsyys lopettaa
joka viikonloppuinen juominen(jos on siis sitä edes harrastanut...),kypsyys miettiä aina kaksi kertaa mitä tekee ja mennä lapsen ehdoilla !
ajatella lapsen parasta!
olla hyvänä esimerkkinä.
jne.
:)
jaa a, joo oon samaa mieltä että katotaan tossa 5-10vuoden päästä ketkä on pärjänneet elämässä ketkä ei.. esim.tämä ikävä ihminen,niin hu hu,hänelle tosiaan kaikki on mustavalkoista ja varmaan kuvittelee olevansa itse täydellisyys!
en siedä sellaisia ihmisiä!
jokaisessa asiassa on kaksipuolta!
nuoret ja ihan teini-äidit voivat kasvaa hyviksi ja vastuuntuntoiseksi vanhemmiksi ja antaa ihan yhtä hyvän elämän lapselleen kuin vanhempikin vanhempi.
Enemmistö täällä ikuista onneaan hehkuttavista tytön tylleröistä on hyvin todennäköisesti 10 vuoden kuluttua joko Uusperheet- tai YH-osiossa keskustelemassa asioista.
Aina on yhtä hämmästyttävää nähdä, miten yltiöoptimistisia teinien kuvitelmat ovat. Muista laittaa kirjoituksesi talteen. Voit sitä sitten aikuisena tutkiskella.
Voisit muuten ihan noin vain filosofisessa mielessä tutkiskella sitä, mikä ihmeen hätä teillä on hankkia lapsi, vaikka elämänne on kaikkea muuta kuin valmis ja ette luultavasti ole kauaa yhdessä asuneet. Eikä lemmikki olisi voinut olla hyvä harjoittelukappale? Eikö olisi kaikin puolin älykästä yrittää järjestää jonkinlainen toimeentulo? Eikö työpaikka olisi hyvä? Eikö olisi mielekästä taata toimeentulo ensisijaisesti?
Ja edelleenkin ihmettelen tätä sana vastuuntunto. Missä se näkyy teidän toimissanne ja millä tavoin? Siinäkö, että olette "tunteneet" toisenne jo pitkään? Onko se "tunteminen" sama asia kuin seurustelu tai yhdessä asuminen? Ja jos ajattelette/olette ajatelleet ensisijaisesti tulevan lapsenne etua, missä toimessanne ja millä tavoin se näkyy?
että he he vain sulle ja sun mielipiteillesi! oletkohan itse minkä ikänen? et ainakaan kovin kypsä henkiseltä iältäsi!
oltiin me sitten kymmenen vuoden päästä yhdessä tämänhetkisen kumppaniemme kanssa,oltiin yksinhuoltajia tai uusioperheessa,niin voimme silti olla hyviä vahempia ja vastuuntuntoisia. :)
tottakai toivon että elämä menee niin että jaan sen mieheni kanssa ja pysymme yhdessä,mutta tosia asia on ettei elämästä koskaan tiedä. suhdetta pitää hoitaa ja vaalia... ei se elämä ole ruusuilla tanssimista.
olin sitten yksin tai mieheni kanssa minulle pääasia on lapseni onnellisuus ja lapseni tarpeet.
ne menevät muun edelle.
sitä sinä et ehkä ymmärrä !
ja hyvinpähän on miehenikin vanhemmat ja omani pärjänneet kun ovat sieltä 16-17 vuotiaasta asti olleet yhdessä ja meidät saivat nuorena ja edelleen ovat yhdessä ja onnellisia :) ! joten heitäkin löytyy !
meillä ei ollut mikään hätä ja kiire hankkia lapsia,minä tahdoin lopettaa e-pillerit ja päätimme että lapsi saa tulla kun tulee
"Enemmistö täällä ikuista onneaan hehkuttavista tytön tylleröistä on hyvin todennäköisesti 10 vuoden kuluttua joko Uusperheet- tai YH-osiossa keskustelemassa asioista. "
: Pitäskö meidän nyt niitä tilastoja lueskella ja käyä tekemässä abortti, koska tilastot sanoo että meistä tulee huonoja vanhempia tai muuten tulee menemään huonosti? Ja vain koska tilastot sanovat niin. Joo'o
"Aina on yhtä hämmästyttävää nähdä, miten yltiöoptimistisia teinien kuvitelmat ovat. Muista laittaa kirjoituksesi talteen. Voit sitä sitten aikuisena tutkiskella. "
: Meidän varmaan kannattaisi ajatella heti alusta asti että menee huonosti eikä uskoa että pystymme siihen. Niin, ei kaikki pysty, mutta onko tullut mieleen, että on olemassa 17-vuotias äiti, joka on vastuuntuntoisempi ja kaikin puolin "parrempi" vanhempi kuin vaikkapa 28-vuotias äiti.
Ei meidä tarvii nyt tallentaa näitä, mutta jos olet ihan varma, että me tulemme epäonnistumaan, niin tulepa vaikka 5-vuoden päästä tänne lukemaan, kuinka meillä on mennyt. Laittaisikohan sut miettimään, jos onkin mennyt kaikki hyvin.
"Voisit muuten ihan noin vain filosofisessa mielessä tutkiskella sitä, mikä ihmeen hätä teillä on hankkia lapsi, vaikka elämänne on kaikkea muuta kuin valmis ja ette luultavasti ole kauaa yhdessä asuneet."
: Minä en halua olla 40v kun lapseni menee ala-asteelle. Ja mitä nuorempi olet lapsesi ollessa lapsi, sen paremmin jaksat arkea ja sen haasteita. Ja onhan se totta, kyllä äiti 30v jaksaa luultavasti paremmin kuin äiti 40v jos lapsi on vaikkapa 5-vuotias. Ennen vanhaan lapset tehtiin aina lähemmäks 20 vuoden ikää kuin 30, nykyään siitä on vain tullut kamala asia, nuoret ovat vissii yksi massa ja kaikki ovat samanlaisia. niin, ei vaan voi siis olla kypsä nuori vaan on automaattisesti vielä niin kesken. Ja niin, vaikka ei olisikaan vielä ihan kypsä, niin eiköhän lapsi jouduta kypsymistä, tämän oon ihan itsekin lukenut näistä sun hehkuttamista tilastoista! :)
"Eikä lemmikki olisi voinut olla hyvä harjoittelukappale? "
: no minusta nyt eläin ja lapsi ei ole ihan sama asia....
"Eikö olisi kaikin puolin älykästä yrittää järjestää jonkinlainen toimeentulo? Eikö työpaikka olisi hyvä? Eikö olisi mielekästä taata toimeentulo ensisijaisesti? "
: tuskin meistä kukaan kuolee nälkään lapsen kanssa tai joudu asumaan kadulla :D
"Ja jos ajattelette/olette ajatelleet ensisijaisesti tulevan lapsenne etua, missä toimessanne ja millä tavoin se näkyy? "
: Ihan samallalailla kuin muutkin ajattelevat lapsen etua. Vähän ihmettelen tätä kysymystä, oikeesti.
Mutta niin, tää aihe vähän loikkas sivuun, mutta vastailin itsekin nyt jotain kun noin kiivaasti epäilet ja tuomitset. Vertaat varmaan omaan nuoruuteesi, olit varmaan aika villi ja vielä kovin lapsi vielä 19-vuotiaana, eikä sun elämään olisi lapsi sopinut, mutta se ei tarkoita, että kaikilla olisi niin. puolustella mun ei tarvitse, minä en tässä tuomitse ketään enkä aiheuta kellekään pahaa ja takaan kyllä hyvän ja turvallisen lapsuuden lapselleni. Siitä ei oo niin minkäänlaista epäilystä.
Ikävä ihminen puhuu kyllä osittain asiaa, mutta en voi olla ihmettelemättä sitä, miksi ja miten sosiaalialan ammattilaisen moraali sallii haukkua nuoriaäitejä tai ylipäätään ketään, tuolla tavalla. Jos tekisit sen omissa nimissäsi, ilman ammatillista statusta, se olisi ymmärrettävämpää. se että ammattilaisena naurat räkäisesti päin naamaa nuorille, joiden kanssa käsittääkseni teet myös työtä, vie maineen ja kunnioituksen koko alasi ammattietiikalta. Jos esittäydyt ammattilaisena, sinun on käyttäydyttävä sen mukaan.
Päihdetyöntekijä ei kivitä alkoholisteja, eikä nuorisotyöntekijä ei kivitä nuoria.
Onko tuo ikävä ihminen sanonut jossakin olevansa sosiaalipuolen ihminen? Minusta ei.
No sosiaali ja terveysalan ammattilainen hän ei voi missään tapauksessa noiden juttujen perusteella olla. Mutta mun mielestä on yhdentekevää mitä hän käytännössä tekee ammatikseen. Jos työskentelee lasten ja nuorten kanssa, on aina tietynlaisessa avain asemassa. He ovat niitä turvallisia ja luotettavia henkilöitä, joihin nuori voi turvautua silloin, kun läheisiin ei jostain syystä voi. Ammattilaisen oletetaan suhtautuvan kipeisiinkin asioihin objektiivisesti.
Tuon kaltaiset kirjoitukset mitä tuossa ylläkin on, syövät nuorten luottamusta aikuisiin.
Lsäksi, "ikävä ihminen" tuskin voisi sanoa näitä asioita mitä täällä kirjoittaa, (ainakaan tuohon sävyyn) päin naamaa kenellekään nuorelle jonka kanssa on työnsä puolessa tekemisissä.
Netissä ei kannata kirjoitella mitään sellaista mitä ei voisi sanoa myös suoraan.
On myös pikkuisen kyseenalaista nostaa itsensä auktoriteettiasemaan, ja alkaa sitten arvostelemaan osittain hyvin ala-arvoiseen sävyyn.
Kuulehan nyt. Nämä ANONYYMIT internet-keskustelut puolustavat edes jossakin määrin paikkaansa juuri siksi, että tääällä voi sanoa suoralla suomen kielellä sellaisiakin asioita, joita ei nenäkkäin sanoisi. Tällaisia tilanteita kuules tulee oikeassa elämässä eteesi vielä usein, älä muuta kuvittelekaan.
Useissa työtehtävissä - omani mukaan lukien - törmää usein turhautumisen tunteeseen. Ihmiset tekevät nenäsi edessä idioottimaisia ratkaisuja. Niistä seuraa ongelmia monille ihmisile. Mitään ei siis saisi tällöin sanoa? Ikuinen ohjeko on teillä teineillä aina tämä sama: motivoi ja kannusta?
No, voin lohduttaa; oikeasssa elämässä se jatkuva motivointi ja kannustaminen EII läheskän kaikkien kanssa toimi. Molempia tarvitaan, mutta ajoittain joutuu sitten myös olemaan suorasanainenkin ja vakkapa käyttämään sitä hrmuista sanaa EI, joka on monille nykyihmisille kasvatustyössäkin vieras. Ja seurauksethan näemme kaikki.
Mutta asiaan. Kipeätkin tosiseikat pitää ihmisten kestää. Teini-ikäisille omaa erehtyväisyyttä on aina ollut vaikeaa ymmärtää. Aika opettaa.
opettajien joukko onkin tunnetusti kaiken kirjavaa. oppilaita kohdellaan usein kuin karjalaumaa, eikä ihmisyksilöinä.
on eriasia alkaa laukomaan ala-arvoisia kommentteja kuin puhua sivistyneesti, olla ihminen toiselle ihmiselle. Mielipiteensä voi sanoa jämäkästi ja faktaan perustuen, ilman turhaa toisen ihmisen lyttäämistä. Olet ilmeisesti päässyt jo hyvään ikään, joten miten et tähän mennessä osaa tätä? Netti on täynnä keskustelupasltoja joilla voidaan puhua vaikeista asioista, (kuten teini äitiys, ympärileikkaus) toista kunnioittaen ja huomioon ottaen.
Tämän aloituksen tarkoitus oli kysellä kokemuksia kertomisesta vanhemmille, mutta heti joku "asiantuntija ammattilainen" tulee nussimaan pilkkua ja kääntää aiheen aivan muuksi. mistä se kertoo?
Täällä tuntuu käyvän netin ja "ammattilaisten" pohjasakka, Joten taidan tästä siirtyä sivistyneiden ihmisten pariin.
ja, kommenttini oli kohdistettu ainoastaan "ikävälle ihmiselle". hän ei ole vastannut, sen sijaan joku muu. aivan käsittämätöntä.
- lisäksi, en ole teini.
Ikävä ihminen sanoi tuossa toisessa ketjussa näin:
"Tämä jankutus riittää nyt minulle vähäksi aikaa. Kiitos." Luultavasti hän ei siis heti juttujasi kommentoi. Jos kommentoi. se on hänen asiansa.
"opettajien joukko onkin tunnetusti kaiken kirjavaa. oppilaita kohdellaan usein kuin karjalaumaa, eikä ihmisyksilöinä."
Että näin. Sinulla ilmeisesti on laaja kokemus sekä kasvatus- että opetustyöstä ja näin ollen kykenet tuosta vain tekemään noinkin syvällisen analyysin alasta ja alalla työskentelevistä? Jos opettaja siis jotenkin löytää huomautettavaa vaikkapa vanhempien kasvatusperiaatteista, hän on väärässä? NIINKÖ? Kaikki ongelmaoppilaatko ovat vain yksilöitä, joita surkeat opettajat eivät osaa opettaa??
Suosittelen, että lukaiset läpi muutamia muitakin ketjuja täällä. Olen ainakin itse kirjoitellut vähintäänkin riittävästi aiheesta ja perustellut näkemykseni omilla kokemuksillani työelämästäni. Sinäkö olet kykenevä tuosta vain kuittaamaan minun kokemukseni vääriksi? Millä pätevyydellä teet niin?
Mitä ihmettä tuo "lyttääminen" tässä yhteydessä on? Sitäkö, että teinivanhemmuuteen kriittisesti suhtautuvat eivät saa täällä mielipidettään kertoa, perustelivat ajatuksensa miten tahansa?
Toki on selvää, että asiapitoisessa keskustelussa teiniäitien argumentit eivät ehkä parhaasta päästä ole. Tässä törmätään tyypilliseen päättelyketjuun, joka on tietysti tuttu: "Mä teen näin koska mä voin ja mulla on oikeus siihen!" Samaan sarjaan kuuluu myös tämä: "Mä oon kypsä päättämään omista asioistani ja mä pärjään kyllä!" Samaa logiikkaa edustaa kaikkein paras: "Kyllä kaikki aina järjestyy!"
Lukemattomia kertoja täällä on samat faktat kehiin lyöty. Kukaan EI ole väittänyt, että teinivanhemmuus tuhoon aina johtaisi. Kukaan ei ole väittänyt, että kaikki ei-teinit todellakaan onnistuisivat kasvatustyössä suppeassa tai laajassa merkityksessä.
Tämän ketjun touhu meni pieleen jo alusta lähtien. ;Miksi ihmeessä 19-vuotiaan aloittajan pitää kysellä muilta neuvoja, miten kertoa vanhemmilleen? Hänhän on täysi-ikäinen ja aikuinen? Hän on ollut fyysisesti kykenevä raskaaksi tulemaan ja kokenut olevansa myös psyykkisesti valmis äitiyteen? Mikä omissa vanhemmissa vielä kaikin puolin AKUISTA ihmistä siis voi pelottaa ja miksi? Eikö se ole jotenkin teinimäistä? Jos ihminen on omillaan toimeen tuleva, ei kai vanhemmilla mitään kommentoitavaa ole, ainakaan sen ei pitäisi paljoa painaa?
Vai voiko sitten olla niin, että varsin moni teinityttö tietää todellisuudessa toimivansa kyseenalaisella tavalla, mutta ei oikein vain asiaa myönnä? Voiko olla niin, että vanhempien tuki koetaan vielä tarpeelliseksi? Voiko olla peräti niin, että monissa asioissa se vanhempien apu vaikkapa taloudelklisessa mielessä on välttämätön?
Niinpä niin. Ihmiset tänä päivänä ovat usein vielä reippaasti aikuisiässä riippuvaisia vanhemmistaan. Nuoruus jatkuu loputtomiin ja oletus näyttää olevan sama vanha "Pappa netalar", vaikka lapsiakin hankitaan. Big Brother-sukupolvi ei mitään outoa asiassa näe. Kolmekymppiset pipopäät koheltavat loputtomiin kuin teinit ja
jokainen ongelmakohtiin huomiota kiinnittävä on tosikko, niuhottaja tai tyyppi, jolla ei sitä omaa elämää ole.
Huvittavin laji ovat nämä suuret filosofit: "Ennenkin hankittiin lapset nuorina!" Se pieni asia unohdetaan, että maailma oli ennen toinen. Yhteiskunta ei myöskään ketään elättänyt. Kun ihminen avioitui, omillaan oli toimeen tultava. Lapset tekivät työtä heti siihen kyetessään. Nykyteineille jo normaali vuorokausirytmi on usein liikaa.
Se, että ammatti-ihmiset näissä anonyymeissa keskusteluissa jotakin sanovat, ei merkitse mitään. Työ on työtä. Esim. sinulla ei ole hajuakaan siitä, miten vaikkapa minä työni hoidan. Se, että syvimmät ajatukseni näin sanon, on vain ja ainoastaan tätä: Internet-keskustelua. Se ei kuitenkaan teineille ja muille teinifilosofeille sovi: kaiken pitää olla kivaa ja jos joku sanoo jotakin ilkeää, hän ei ole Kiva. Ja kaikenhan on siis aina oltava kivaa. Ja kannustavaa. Ja motivoivaa.
sori oli pakko, kun noita viestejäsi luin. =) Olen pahoillani jos itse olet sitä mieltä että on sopivaa alkaa suunnitella perhettä ja lapsia siinä about 40-paikkeilla hormonihoidoilla. Kaiken sen perusteella mitä itse olen kuullut ja nähnyt ja lapsia hoitanut, olen tullut siihen tulokseen, että nuoret vanhemmat jaksavat paremmin lastensa kanssa. Ja lisäksi mikä rahoihin ja opiskeluihin ja muihin kritisoimiisi asioihin tulee: Nuorena on varaa tehdä virheitä. Lapset eivät ole sellainen. Lapset vain hidastavat opintojen loppuun saantia ja hidastuksen lisäksi vielä ehkä vähän hankaloittaa opintoja. Mutta SE ON OMA VALINTA. Ja minä olen varma, että nämä "tytöntylleröiset" miehineen pärjäävät lastensa kanssa erinomaisesti.
Ja mikä sitoutumiseen tulee: ihmiset ovat erilaisia. Jos et sinä ollut valmis sitoutumaan kehenkään tai mihinkään parikymppisenä, ei se tarkoita sitä, etteivät muut pystyisi.
Tästä esimerkkinä hyvä ystävättäreni: Hän on nyt 36 vuotias menestyvä yrittäjä, onnellisesti naimisissa lastensa isän kanssa, ja ensimmäisen lapsensa hän taisi saada kuusitoista vuotiaana.
Hei! Olin itsekin 19 kun tulin raskaaksi ja 20 kun sain lapseni joka on nyt vajaa vuoden ikäinen. Kun vanhemmillasi on noin monta lasta, he ovat varmasti kovin lapsirakkaita ja ovat varmasti vain innoissaan saadessaan ensimmäisen lapsenlapsen! Kaikkea hyvää sinulle!
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Miksi "netin anonyymi vapaus" tarkoittaa sinulle (ja monelle muullekin) sitä, että voi unohtaa alkeellisimmatkin käytöstavat, ja hakata vasaralla päähän? tosielämässä sitten ollaan muka niin fiinejä ja sivistyneitä..
olet varmaan huomannut, että taktiikkasi ei tuota toivottua tulosta. olisiko siis aika vaihtaa lähestymistapaa?
Nuoret kaipaavat usein ihan konkreettista tietoa siitä, mitä se äitiys on. ei saarnoja, tilastotietoa, tai "työssä saatua kokemusta",vaan sitä, mikä siinä tavallisessa arjessa todella muuttuu. Oletko sinä isä? olisiko sinulla tarjota jotain ihan konkreettisia esimerkkejä niille nuorille tytöille jotka haaveilevat perheen perustamisesta nyt ja heti? Mitkä ovat ne vanhemmuuden miinukset, joiden perusteella aikuisetkin ihmiset harkitsevat kaksi kertaa ennen kuin alkavat tehdä lapsia. Pystyisikö tällä palstalla ihan oikeasti puhumaan näistä asioista?
Ei erityisemmin kalahtanut.
Juuri tämän tyypisen "keskustelun" takia tämä notkuminen näissä keskusteluissa on niin turhaa. Jos minun tekstistäni puuttuvat alkeellisimmatkin käytöstavat, OK. Olet mielipitteeseesi oikeutettu.
Kaipailemasi vanhemmuuteen liittyvät realiteetitt on täällä läpikäyty useita kertoja. Lue vanhoja ketjuja. Ne realiteetit vain eivät kelpaa teiniäitiydestä haaveileville prinsessoille. Ne realiteetit ovat nimittäin ikäviä.
Eron sukupuolten välillä huomaa näissä keskusteluissa hyvin selvästi. Keskustelijoiden tiukkapipoisuus on ainutlaatuista, kun enemmistö on naisia.
Sait vedätettyä minut mukaan tähän turhaan jankutukseen, jossa minä kirjoitan tekstiä useita kappaleita ja sinä kuittaat ne kaikki muutamalla rivillä. Minun perimmäisiin väitteisiini et oikeastaan mitään kantaaa ota. Minulle kuitenkin riitti nyt vähäksi aikaa.
Kiitos.
No mulla ei ole mitään mielenkiintoa lukea noita muita ketjuja, en saa siitä mitään. riittää kuin vilaisee paria niin tietää mistä näissä kaikissa tapellaan. sellainen käsitys on kuitenkin jäänyt, että kukaan ei oikeasti puhu todellisesta arjesta, ja siitä miltä se äitiys tuntuu. teiniäidit eivät varmaankaan uskalla, koska pelkäävät leimautuvansa huonoiksi. Äitiyteen liittyvät negatiiviset tunteet ovat yleisestikin tabu, joten varmasti enemmän ne ovat tabu nuortenäitien keskuudessa (ja tällä pastalla). Aikuiset puhuvat, ammattilaiset puhuvat, ja lapsettomat puhuvat, mutta äidit eivät.
Kuittasin kirjoituksesi muutamalla hassulla rivillä, koska se oli mielestäni täynnä outoja päätelmiä ja epäolennaisuuksia joista en ole puhunut mitään.
Minusta on vain uskomatonta, että aikuiset ihmiset ovat menneet mukaan tähän meininkiin mikä täällä on, ja ovat itseasiassa osana luomassa sitä. Provosoidutaan joka ainoasta kirjoituksesta, ja tekstiä tulee silmät kiiluen ja näppäimet sauhuten.
Minusta oli ikävää mitä sanoit tähän keskustelun aloittajasta. Muilla palstoilla kolmekymppiset äidit miettivät aivan samaa kysymystä kuin tämä aloittaja. miten kertoa vanhemmille, sukulaisille ja ystäville, ja miten he reagoivat. Mutta koska kysyjä sattui nyt olemaan nuori, se oli sinusta osoitus lapsellisuudesta ja riippuvaisuudesta vanhempiin. Kyllä tässä on nähtävissä aika suuri ennakkoluulo.
Tiedoksi: Niin älytöntä kuin se on, on olemassa vanhempia jotka eivät purematta niele keski-ikää lähentelevienkään lastensa perheenperustamista.
Sinun kirjoituksiasi en ollut aikasemmin edes lukenut, ainakaan tietoisesti. "Ikävän ihmisen" sen sijaan olin, ja minun mielestäni hänen kommenttinsa tähän keskusteluun ei ollut asiallinen tai oikeutettu. Oliko sinusta?
Ole hyvä vain. ei minullekaan tästä hyvä olo tule.
Sano nyt ihmeessä suoraan missä mielessä nämä kirjoittajat jotenkin loukkaavat teiniäitejä? Eikö oletus ole se että lapsia tekevät ihmiset edes auttavasti itsensä ja jälkikasvunsa elättävät? Onko se heti haukkumista jos faktat lyö pöytään?
No minun mielestäni on aika asiantona tulla pilaamaan hyvä keskustelunalku tuolla tavalla kuin "ikävä ihminen" sen teki (nimimerkki jo kertoo että henkilön tavoite on hajoittaa, ei rakentaa). Siinä ei ollut mitään sellaista faktaa jota hän tarvitsisi. Jotkut kirjoittajat ovat toki ehkä ärsyttävänkin naiiveja joissain asioissa, mutta he elävät omaa elämäänsä, ja tulevat kyllä kokemaan mitä se äitiys on, niin hyvässä kuin huonossakin.
Jos kaikki moralisoijat katoaisivat tältä palstalta, ja jäljelle jäisivät vain nuoret äidit/odottajat, mitä luulet että tapahtuisi? Luuletko että nuoret villiityisivät täysin, ja teiniäitiys räjähtäisi käsiin?
Tuskimpa, kyse on kuitenkin aika pienen mittasuhteen asiasta, ja kaikki kyllä tietävät ettei se ole yhteiskunnallisesti toivottavaa.
Tästä palstasta tulisi samanlainen kuin muutkin nuorille äideille tarkoitetut palstat, eli paikka jossa saisi vertaistukea ja neuvoja vaikeisiin tilanteisiin. Ihmiset saisivat ihan rauhassa päättää mitä elämällään tekevät, ilman sitä mielipahaa minkä täältä nyt saavat. He saisivat uusia ystäviä ja tuttavia, ja heillä olisi täällä näkymätön turvaverkko.
Luulen että olette viettäneet liikaa aikaa tällä pastalla. provosoituneet ja kyynistyneet.
Jos nämä kirjoitukset saavat teille joskus pahan/ärtyneen olon, niin miettikää kuinka paha olo täällä tulee näille nuorille tytöille, jotka ovat valtavien ja stressaavien asioiden edessä muutenkin.
Netissä kirjoitettu tuntuu usein yhtä pahalta kuin päin naamaa sanottu. nuorena varsinkin.
Kaikki asiattomiksi tulkitut tekstit voi pyytää poistettaviksi. Yksikään keskustelu ei pysy tiukasti määritellyssä aihepiirissä. Kaikissa keskusteluissa on monipuolisia mielipiteitä laidasta laitaan. Tämän tyyppisistä nettikeskusteluista on lapsellista kuvitella löytävänsä jotakin hyödyllistä neuvoa. Sitä varten on eri foorumit.
Tämä on KESKUSTELUpalsta. Sensuuri ei iskostu tänne. Vai olisiko sitä oikeaa kirjoittamista sitten vain se, että ihastelee teiniäitiyttä ja suosittelee sitä kaikille? Ongelmiako ei saa esiin nostaa?
Sinäkään et muuten viisaasti vastannut tähän kysymykseeni:
Eikö oletus ole se että lapsia tekevät ihmiset edes auttavasti itsensä ja jälkikasvunsa elättävät?
"Eikö oletus ole se että lapsia tekevät ihmiset edes auttavasti itsensä ja jälkikasvunsa elättävät?"
-Ei se ole oletus, eikä fakta. Se olisi toki toitottavaa, mutta käytännössä se ei toteudu.
Tosin, se on hyvin pieni vähemmistö joka suomessa elää täysin tukien varassa. yleisempi tilanne lapsiperheissä on se, että työstä saatavat tulot eivät yksinään riitä kattamaan menoja ja lainoja.
tapelkaa keskenänne.
tai siis sori. tottakai se on oletus. voitkin sitten miettiä mitä muita sosiaalisia oletuksia/odotuksia ihmisille asetetaan, ja ovatko ne kaikki mielekkäitä. mitkä ovat, ja mitkä eivät, ja miksi?
Se, että niitä oletuksia aletaan kyseenalaistaa, on juuri nykypäivää. Esim. suurimmat ajattelijat täälläkin selittelevät, miten ENNEN tehtiin myös lapset nuorina. Silläkin asialla on luonnollisesti kääntöpuolensa: ENNEN jokainen sitten itse myös lapsensa elätti ja kovalla työllä! Nykypäivän teinien mielestä kova työ tarkoittaa lähinnä sitä, että jaksaa aamulla herätä. Vastuunkantoa on siis se, että osaa itse täyttää toimeentulotukihakemuksen...
Nykymaailma ainakin länsimaiden osalta mahdollistaa teinivanhemmuuden kaltaiset ilmiöt. Yhteiskunta elättää runsaasti myös tuottamattomia jäseniään ja lasku lankeaa veronmaksajille. Kehitysmaissa teinivanhemmuus on suuri ongelma aivan eri mittakaavassa kuin meillä, mutta asiaan ei juuri huomiota pystytä kiinnittämään, koska muut ongelmat ovat vielä suurempia.
Teiniraskauksista eroon pyrkiminen on ollut historiallisen kehityskulun seurausta. Maailma on vain muuttunut ja tässä olemme nyt. Se, että muutama sata teiniä Suomessakin joko vahingossa tai tarkoituksella raskaaksi tulee, on lähinnä marginaali-ilmiö.
Suurin osa maamme alaikäisistä on onneksi vielä toistaiseksi jalat maassa. Valistustyön taso ei ole romahtanut vielä niin alas, että ilmiö olisi todellinen yhteiskunnallinen ongelma.
USA:n ja Iso-Britannian kaltaisissa maissakin teinivanhemmuus on kuitenkin todellinen ongelma. Teinivanhemmuus on siellä osa laajempaa ongelmavyyhtiä, joka liittyy niin huono-osaisuuteen kuin muihinkin pulmiin.
Suomessakin perheiden rikkonaisuudella ja ongelmilla on yhtymäkohtansa teinivanhemmuuteen. Hyvin harva keskustelija täällä kuitenkaan moista myöntää. Oman kodin arvosteleminen luonnollisesti on kipeä piste meistä jokaiselle.
Täysi-ikäisiä en teinivanhemmiksi laske. Lasten hankkiminen puutteellisen lyhyen seurustelun jälkeen on ilmiö, joka on tyypillinen muillekin kuin alle parikymppisille. Seuraukset näemme kaikki.
Tähän keskusteluun en enempää enää puutu minäkään.
APUA! Vertaatko tosissasi USA:n ja Britannian mallia Suomeen?? Nehän eroavat toisistaan kuin yö ja päivä !
Ja ihanko tosissasi kyseenalaistat suomalaisen yhteiskunnan sosiaaliset oikeudet? Olisiko Amerikan malli parempi? Köyhät kyykkyyn?
En keskustele tällaisten ihmisten kanssa. Toivottavasti pidätte ajatuksenne ominanne jatkossa.
Ja esimerkkejä yksilöön kohdistuvista sosiaalisista odotuksista joiden kyseenalaistaminen on mielestäsi (?) rappiollista: heteroseksuaalisuus, armeijaan meno, opiskelu, naimisiin meno ja lasten hankinta viimeistään tietyn iän ( 30v.) saavutettuaan.
(en tiedä ollenkaan mihin tuo “ennen vanhaankin on tehty niin” liittyi, tajuat varmaan itsekin että väitteesi kumoaa itse itsensä.)
heippahei!
Ammatti-ihminen osoitti juuri ettei ymmärrä sosiaalipolitiikasta mitään.
Keskieurooppalainen, Anglosaksinen ja Pohjoismainen malli eroavat toisistaan merkittävästi.
On aika vaikea tässä nyt nähdä, mikä on se ammatti-ihmisen tarkoittama yhtäläisyys, joka mahdollistaa teiniäitiyden.
On pitkälti pohjoismaisen sosiaalipolittisen mallin ansiota että mm. teiniäitiys on pysynyt Suomessa mariginaalisena ilmiönä.
Ammatti-ihmisen ajattelussa on aika suuri ristiriita. Hän vastustaa teiniäitiyttä, mutta kannattaa ilmeiseti anglosksista mallia, jossa tuloerot ja yhteiskunta luokkien väliset erot ovat suuret, ja näin ollen myös teiniäitiys suurempi ongelma.
Tulkisette tekstiäni aivan omalla tavallanne.
1. En ihannoi USA:n ja englannin mallia. Sanoinko jossakin niin?
2. Hyvinvointivaltio tällaisenaankin on hyvä juttu. Se, mitä yritin selittää on tämä: JOS hyvinvointivaltiota ei olisi olemassa, teiniäitienkin kohtalo olisi kovempi. Näinhän onkin asia juuri noissa mainitsemissani maissa. Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen, koska koko yhteiskunta noissa maissa on kovasti toisenlainen, mukaanlukien historiallinen tausta. Ongelmat tulevat lukuisien eri asioiden kautta ja Suomea on vaikeaa verrata vaikkapa nyt sitten USA:n slummialueiden pulmiin roturistiriitoineen.
3. Vanhoista ajoista puhuin juuri siksi, että täällä on useissa ketjuissa vieraillut näitä ajattelijoita, jotka ovat entisajoista perusteluja nuorena perustetuille perheille hakeneet. Kuten sanoin, nuo entisajat olivat kovasti toisenlaiset monin tavoin. Tuotakaan kautta vertailujen tekeminen ei hedelmällistä ole.
4. Väännetään rautalankaa.
Kun siis tänä päivänä esim. keskustelujen nuoret tyttöset luottavat pärjäävänsä yhteiskunnan tuilla, tuota vaihtoehtoa ei vaikkapa 100 vuotta sitten ollut! Perhe - nuori tai ei - tuli toimeen omillaan. Tämä koskee kaikkia, ei siis vain teinejä. Nykypäivän helppoon elämään tottuneiden ihmisten on aivan naurettavaa verrata itseään vaikkapa sota-ajat kokeneisiin ihmisiin.
Teiniäitiys on aina monien eri asioiden summa. Se, missä määrin teinivanhemmuutta esiintyy, voi johtua monista syistä. Jo esim. uskonnollisuus saattaa vaikuttaa vaikkapa valistukseen. Taloudellinen tilanne on oma lukunsa: Suomessakin valistusta vähennettiin heti edellisen taantuman aikana. Myös teinivanhemmuuteen suhtautuminen vaihtelee. Pääsääntöisesti kehittyneemmissä yhteiskunnissa teinivanhemmuuden vastustaminen ja välttäminen on osa naisten oikeuksien parantamista, koska naisethan teinivanhemmuudessa usein kuitenkin ovat se "kärsivä" osapuoli.
Nimimerkkii Ofelin oli sitä mieltä, etten ymmärrä sosiaalipolitiikkaa. Ehkäpä asia on niin.
Surullinen tosiasia on kuitenkin se, että yhteiskunta on muuttunut monin tavoin konservatiivisempaan suuntaan viime aikoina. Naisten paikka määritellään yhä useammin kotiin ja yhteiskunta onkin melkoisessa murroksessa juuri tuon asian suhteen. Nuorina raskaiksi hankkiutuvat tytön reppanat sahaavat periaatteessa omaa oksaansa jättäessään koulutuksen hankkimisen epämääräiseen tulevaisuuteen. Kun se ikuinen rakkaus sitten ei kestäkään, tulokset näkyvät. Yksinhuoltajia riittää ja ongelmia on vähintään tarpeeksi kaikilla muilla paitsi niillä teineillä, jotka tänne kirjoittelevat. Heidän maailmansa on ilmeisesti täysin erilainen kuin meidän muiden.
Lankesin kirjoittamaan vielä yhdesti. Nyt pysyn erossa.
Kuulostaa jo järkevämmältä ( mutta en voi tietää onko se todella sitä ;) ). Ehkä kirjoitit edellisen kommenttisi unissasi, sitä sattuu.
Meillä vanhemmat olleet vain iloisia. 17-vuotiaana raskauduin eka kertaa (lapsi syntyi ollessani 18v), nyt oon 20v ja odotan kolmatta. Ajattelin kertoa vasta, kun viikkoja yli 12, tuo jotenkin turvallisuuden tunnetta, ettei tarvii sit kuunnella sitä sääliä jms, jos jotain käy.. Aina on se mahdollisuus, mut ehkä kuitekin pienempi tuon 12rv:n jälkeen.. :) Josko siis joulukortteihin rustaisi toivottelijaksi myös masuvauvan ;)
Suomessahan on valtavat määrät idioottimaisia kasvattajia. Tai sitten olet lestadiolainen.
Niin jos liikaa pelottaa niin lähetä "ns" kirje vanhemmillesi tulevalta lapsenlapselta, itse esikoista odottaessani (20v) laitoin kuvaviestin ensimmäisen ultran jälkeen. Tuli vaan hiukan hämmästynyt viesti taksin et mikäs juttu tää on? Ilosia ja rakastavaisia meidän poikaa kohtaan ovat olleet vaikka mua hirvitti/jänskätti/kauhistutti/oksetti kertoa tuleville isovanhemmille. Hyvin kaikki menee :)
Onnea vauvan johdosta! :)
Varsin hauskaa lukea ko. ketjua. Mielenkiintoista oli huomata, että monet tosissaan puhuvat jo parikymppisestä tulevasta äidistä "teini"äitinä. Toki moni 20- vuotias on vielä teini, sitä en kiellä, mutta kyllä sieltä löytyy paljon jo ihan oikeita aikuisia. Itse olin 20 vuotiaana ollut viisi vuotta palkkatöissä, ostanut ensimmäisen oman asuntoni, hoitanut lukion ja kävin jo ammattikorkeakouluopintojani kokopäivätyön ohella. Mielestäni en siinä vaiheessa enää ollut kovin teini?
Tunnen monia nuorena lapsen saaneita ihmisiä, jotka ovat olleet parhaat mahdolliset vanhemmat lapsilleen, hyvänä esimerkkinä ystäväni, joka sai ensimmäisen juuri kun täytti 17. Lapsia on nyt viisi, tasapainoisempia ja onnellisempia lapsia en ole nähnyt. Paljon olen kuitenkin työni kautta nähnyt näitä "aikuisten" kasvattamia hirviöitä, jotka jo kahden vuoden ikäisenä vievät vanhoja vanhempiaan kuin pässiä narussa, koska ovat aina saaneet kaiken mitä tahtovat, kun vanhemmat ovat ensin hoitaneet "taloudelliset asiat kuntoon".
Eiköhän lastentekemiseen paras ikä ole jokaisella henkilökohtainen, tokkopa siihen meillä muilla on arvostelunvaraa. :) Tekstistä kuitenkin selviää erittäin hyvin, että lapset tulevat olemaan toivottuja ja rakastettuja, eivätkä kännissä sohellettuja vahinkoja.
Ja niille jotka kommentoivat kirjoitustani siitä kuinka ajat ovat muuttuneet nuoruudestani, niin tiedoksi että olen 26- vuotias tällä hetkellä, joten nykynuoriso ei ole omasta kokemuspohjasta kovin kaukana. ;)
Toivotan kaikille nuorille ja vanhemmille äideille onnea ja iloa oman lapsen johdosta. Toiveissa tosiaan oma lapsi itsellä, ne kun eivät ole aina itsestäänselvyyksiä.
Kas kun et ollut jo 3-vuotiaana ostanut sitä asuntoasi? Tuliko kirjoitusvirhe?
"Itse olin 20 vuotiaana ollut viisi vuotta palkkatöissä, ostanut ensimmäisen oman asuntoni, hoitanut lukion ja kävin jo ammattikorkeakouluopintojani kokopäivätyön ohella. Mielestäni en siinä vaiheessa enää ollut kovin teini?"
Taitaa itselläsi olla lukihäiriö, jos yllä oleva lause ei sisällöltään aukea? :D
Aukeaa, aukeaa. Ei vain uppoa. Vaikka joku olisi jo 11-vuotiaana hankkinut asuntonsa ja elättäisi koko sukunsa se ei 99,99 - prosenttisesti nykyteineiltä onnistu.
Itse olen vähän eritilanteessa, sillä olen sinua jo 10 vuotta vanhempi ja ollut naimisissa mieheni kanssa useamman vuoden. Mua kanssa jännitti vähän kertoa omille vanhemmilleni vielä tässäkin vaiheessa omasta raskaudestani. Eikä vastaanotto ollut kovinkaan positiivista. Vastaukseksi tuli lähinnä huokailuja ja kuivat onnittelut eli ei se vanhempien reaktio ole aina välttämättä iästäsi riippuvainen, vaikka sekin tietysti vaikuttaa ehkä joillain. Toivottavasti olet uskaltanut kertoa vanhemmillesi ja saanut paremman vastaanoton kuin me mieheni kanssa. Et varmaan voi kuitenkaan asiaa enää kovin kauan piilotella, koska kohtahan vatsasi alkaa jo näkymään. Meillä on laskettuaika samaan aikaan, joten onnea sullekin vauvan johdosta ja hyvää odotusaikaa!
Heippa hei!
Ite olen 21-vuotias ja nyt rv18, esikoista odotan ja yksinhuoltajaksi ryhtymässä (=
Kerroin ite vanhemmilleni jo joskus viikolla 8 muistaakseni, viikolla 7 tein vasta plussauksen, eli aika pian. Lapsen isän kanssa oli alusta asti aika selvää, että lapsi pidetään, vaikka puhdas vahinko ehkäisystä huolimatta onkin.
Sen sijaan muulle suvulle olen nyt vasta pikkuhiljaa kertonut uutista, vaikka onpa äitini jo kerennyt ilmeisesti kaikille juoruamaan :D
Meillä vanhemmat suhtautu ihan OK.
Äidin ensimmäinen kommentti oli jotain tyyliä: "ei h*lvetti, ethän nyt pilaa elämääs" ja perään että hän soittaa takaisin jahka on hetken sulatellut asiaa. Isän kommentti taisi olla sanasta sanaan: "eikä, ihanaa!"
Jälkeen päin mä olen miettinyt, että äidin kommentti taisi olla asiallisempi, isän korrektimpi. Enpä oikeasti ollut kovin paljoa miettinyt tulevaisuutta tai "omasta nuoruudestani luopumista", vaikka eipä tuo ajatuksena mitenkään häiritse vielä(kään). Hyvä silti vain, että asiasta tuli keskustelua ja nuokin vähän herättelivät, että onko nyt varma juttu ja miten olen meinannut hoitaa asian.
Onnea sinne sinulle!
Yksinhuoltajuus on helppo homma.
Heippa vaan,
eipä kai sitä tarvitse itsestäänselvyyksiä edes sarkasmina laukoa, vai kuvitteletko tosiaan, ettei ihmiset mieti asioita hetkeä pidemmälle? (=
Kaikessa yksinkertaisuudessasi olet melko viehättävän lapsellinen.
Kivaa jatkoa sinulle, toivottavasti sullakin menee elämä hyvin (:
Tottahan toki! Ensin tullaan raskaaksi ja kas, muutaman kuukauden jälkeen sukset ristiin. Se siitä perusteellisesta harkinnasta. Suomalainen heteromies ei ikipäivänä sano mitään tällaista: "eikä, ihanaa"