Mietin tässä vain, että jos itse käyttäydyn ihastuessani niin, että saatan joinakin päivänä hymyillä ihastukselleni ja antaa hänelle ns. merkkejä siitä, että häneen ihastunut olen ( luon katseita yms.). Ja sitten saatan toisena päivänä olla tyly ja välinpitämätön ja käyttäydyn häntä kohtaan, että en häntä huomaisikaan. Jne.
Niin sen itse kysymys kuuluu, että mitä jos se ihastukseni kohde käyttäytyy juuri samoin, (niinku mä tossa yläpuolella kerroin kuinka käyttäydyn^^) kuin mä tu käyttäydyn häntä kohtaan? Voiko siitä siis päätellä jotain?
Vai kuvittelenko vain kaiken itse?
Vai leikkiikö se toinen vain mun kanssa, kun huomaa mun ihastuneen siihen?
Niin sen itse kysymys kuuluu, että mitä jos se ihastukseni kohde käyttäytyy juuri samoin, (niinku mä tossa yläpuolella kerroin kuinka käyttäydyn^^) kuin mä tu käyttäydyn häntä kohtaan? Voiko siitä siis päätellä jotain?
Vai kuvittelenko vain kaiken itse?
Vai leikkiikö se toinen vain mun kanssa, kun huomaa mun ihastuneen siihen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sepä se. SEPÄ SE. :/
vähäsen sama tilanne. Välillä mun ihastus hymyilee mulle ja on semmonen ystävällinen ja hän selvästikki antaa merkkejä siitä että ois ihastunu muhun, ja veikkaan että se onki, mutta sittä tulee niitä päiviä ku se on tyly ja välinpitämätön ja käyttäytyy että ei huomaiskaa mua. Samalla tavalla teen minäki, että joskus oon ilonen ja hymyilen ja toisena päivänä oon sitte äksy ja välinpitämätön KOSKA saan päähäni jotain semmosta että se on kiinnostunu kumminki jostai toisesta ja eihä se kumminkaa oo musta kiinnostunu ku on vanhempi ja näi.
Meneekö tää miehelle vai naiselle?
p.s. OON ITEKKI IHA HELVETIN UJO, VAIKKA PÄÄLLEPÄIN EN NÄYTÄKKÄÄ :D
Se vain leikkii, hakee hetken hupia silloin kun siltä tuntuu.
Tää on nii totta, että näin usein käy...
Ihastuminen etenee eri tahtia eri ihmisillä.
Sitä en ymmärrä, että joku voisi leikkiä toisen tunteilla, mutta näin voi olla...
Jos minnee vastaanotan merkkejä ihastumisesta (pitkät katseet, ilmeet, huumori...) en yleensä usko siinä olevan mitään vakavampaa vaan pelkkää flirttiä. MUTTA jos tilanne jatkuuuu pitkään ja toisen käytös muutenkin muuttuu, niin sitten voin alkaa toiveajatella jostain ...
Kaikki varmaan käyttäytyy juuri noin, koska tunteen menee vuoristorataa ja pettymys aiheuttaa vihantunteita ja kostonajatuksia, jotka ilmenee välinpitämättömyytenä.
Kukaan ei halua tulla torjutuksi ja sen voi välttää olemalla itse torjuva, kun epävarmuudessa pitää elää.
Eikö olisi kaikille hyvä, jos uskaltaisi puhua tunteistaan avoimesti toiselle, kunhan vaan voi luottaa 100% ettei joudu pilkan kohteeksi. Siinäpä se pulma voi ollakin.
Mtta jos toisen tuntee hyvin ja olettaa luotettavaksi, niin kannattaisi puhua asiasta, se helpottaa niin paljon siinäkin tapauksessa, että sovitaan vaan pysytellä hyvinä kavereina/ystävinä, jos esim. on esteitä enempään.
Voin vakuuttaa, että sekin helpottaa, että tietää toisen välittävän, vaikka suhdetta ei voikaan aloittaa.
Itelle tuli mieleen sellanenkin vaihtoehto, että jos tällä sun ihastuksen kohteella on jotain murheita tai sellasta, että hän välillä ajattelee niitä enemmän ja on siksi tyly ja välinpitämätön. Jos näin on, niin ehkä hän just sillon enemmän tarvisikin sun seuraa ja läsnäoloa ja jos ei tarvi, niin varmaankin hän sen sitten sanoo.
...päätellä niin, että hän myös on ujo, ja ihastunut sinuun. Aika päivänselvää
enkä ole mikään teini vaan aikuinen nainen.
Sitten tajusin tämän typerän käytökseni! Nyt yritän olla ajattelematta ettei ihastukseni minusta välittäisi. Mukavampaa ajatella että välittää =)
En yhtää ihmettelisi, jos ko. ihminen leikkisi enemmänkin kanssani, mutta olkoon sitten niin. Ollaan niin erilaisia, että meitä tuskin koskaan tulee. Haluan kuitenkin nauttia vielä tästä tunteesta siihen asti kunnes emme enää tapaa -> se seuraa välttämättä parin vuoden sisällä =(
hyvin kaukana! Jos ja kun on ihastunut, sitä alkaa jo pelkäämään jos se ihminen ei olekaan tai tunne sitä mitä on kuvitellut! Helpompaa elellä omissa pilvilinnoissa kuin antaa todellisuuden niitä romahduttaa! Siihen kun lisätään se että ei tunne olevansa täydellinen tai lähelläkään sitä nii siitä alkaa se välinpitämättömyys mutta kun omaa kiinnostumistaan on niin vaikeaa peitellä! Mutta meitähän on moneen junaan...
... hui kauhia, onko täydellisiäkin olemassa. Varmaan moni ajattelee niin itsestään.
Sitä voi myös totellakin pelätä itseään, miten käy, kun näkee toisen niin läheltä, että kaikki virheet tulee ilmi.
Elämä on...
No meikän mielestä tärkeää on kokonaisuus eikä siinä pienet puutteet joillakin osa-alueilla kaada asiaa... :)
kokonaisuus ratkaisee! Ja se oma muru näyttää aina silmissä täydelliseltä! Jos itse vielä olis edes lähemmin normaali kuin saati sitten täydellinen!