..että joillekki ei vaan löydy sitä vastaparia..?! Hemmetti soikoon vaikka minkämoista etsiny ja "kokeillu" niin mikään ei vaan toimi ja kun toimii niin eiköhän se toinen lähde kävelee?!?! Alan oleen tähän jo melko kypsynyt..
MISSÄ SÄ OIKEEN OOT???
En suostu uskomaan että oon niin vaikee.. :(
MISSÄ SÄ OIKEEN OOT???
En suostu uskomaan että oon niin vaikee.. :(
Vastaukset 30
Vanhimmat
No varmaan täällä, ku itellä sama säkä ollu ;)
En tiiä mistä aina löydän niitä totaalisen vääriä ihmisiä.. ?? No pitää sanoa että en ainakaan baarista kun siellä en pahemmin viihdy! Netistäkin löydetyt on TOUTALI vääriä! :D
lopeta kokeileminen, ja ota suhde tosissasi. Jos on monia naisia läpikäynyt, ei se ainakaan lisää uskottavuutta. Kaikki me toivotaan sitä uskollista omaa kumppania, eikä kukasta kukkaan seikkailijaa.
Jokaisen suhteen otan tosissani. Olen tosikko. Ehkä se onkon ongelmani - en osaa pitää hauskaa?!?!
Ps. Minä en ole se jättäjä...
Jotkut kun eivät jätä yhtään ketään,vaan viimeiseen asti roikkuvat huonoissa suhteissa ja samalla pyörittelevät useampaa naista yhtäaikaa...
Se, että ei ole jättäjä niin sehän ei todista vielä etteikö olisi vieraissa juossut...
Ja mikä tuossa on vikana, niin asenne! Jos epätoivoisesti yrittää etsimällä etsiä ja kainaloon kelpaa kuka vaan ja missä vaan varsinkin siinä määrin, että samaan aikaan on useamman kanssa, niin ei hyvin mene. Ei kannata epätoivoisesti huonossa suhteessa roikkua vain ainoastaan sen takia, että pelkää olla yksin:)
Ensin täytyy itseä rakastaa ja viihtyä siinä määrin myös yksin, että viihtyy itsessään ja omissa jutuissaan niin nauttii elämästäkin enemmän:) Sellainen, joka on sinut itsensä kanssa ja rakastaa terveellä tavalla itseään, osaa rakastaa muitakin:)
oli naisen kanssa, joka ei ollut koskaan asunut yksin.Lapsuudekodista opiskelija-asuntolaan, sieltä muutti tyttöystävän kanssa yhteen.Eron jälkeen hankkiutu kämppikseksi, sit taas uuden tyttöystävän luo.Sen jälkeen taisin tulla mä kuvioihin ja aika pian muuttokuorma mun luo.Kuulin siis hänen asumiskuvioista vasta paljon myöhemmin, muuten kyllä olisin ehkä jarruttanut niin pian mun luo muuttamista.
Mutta kuitenkin suhteemme alkoi hyvin, mutta sittemmin tunteet viileni vähitellen.Huomasin hänen pitävän mua enemmän asuinkumppanina kuin rakkaana, vissi ero.Ero oli hyvin vaikea, hän takertui ja minä lopulta muutin pois kun en jaksanut enää.
Hän alkoi erittäin paljon viihtymään ulkona, sen jälkeen kun ilmoitin itse muuttavani pois, mutta kun vielä asuimme yhdessä.Eli taisi tulla kiire löytää uusi.Hän löysikin nopeasti muuttoni jälkeen uuden tyttöystävän ja nyt asuvat "minun kämpässäni".Asunnon olin vuokrannut ja asunut siinä pitkään.Viihdyin kodissani ja se oli minun näköinen, vuokraisännän luvalla rempannut ja tapetoinut oman makuni mukaan.Joten vähän ottaa kipeää, että eksäni asuu siellä nyt uuden kanssa ja mä hikisessä yksiössä keskustassa;(
No mutta, osaan olla mainiosti yksinkin!Tämä eksäni on tyypillinen esimerkki ihmisestä joka "pesästä lennettyään" ei ole omillaan ollut koskaan, eikä yksin.
Jokaisen olisi ensin hyvä harjoitella yksin asumista ja olemista, ennenkuin muuttaa kenenkään kanssa yhteen!
Ensinnäkin muutin kotoa pois kun olin 17.. En heti tietenkään sen ikäisenä opiskelijana yksin, mutta 19 vuotiaasta asti olen yksin asunut. Välillä joku on tilapäisesti asunut luonani mutta muutoin pääsääntöisesti yksin. Ja tuosta on jo yli 10 vuotta aikaa..
Minä en ole enää pitkään aikaan "etsinyt" ketään. Kuvio kun nyt sattuu menemään niin että kun minun on hyvä olla, minut huomataan.. Kotonako minun pitäisi yksin istua?? No okei, myönnän että lähden ehkä liian helposti mukavan naisen matkaan.. :( Noh, en taida kovin helposti lähteä enää.. :/
En pettänyt. Halusin tehdä kaikkeni tuon ihmisen eteen mutta en saanut mitään vastineeksi - henkisesti tunsin itseni jollain lailla yksinäiseksi. Ilmeisesti tosiaan olin liian tylsä kun ei tuo bailaaminenkaan ole minun juttu.. Pidän läheisyydestä, koti-illoista ja sen semmoisesta.
Me elettiin omaa elämää - yhdessä. Ehkä ensimmäinen ns. terve suhde ja ihana ihminen kaikin puolin. Harmittaa ja raskaasti..
Mutta minkäs teet jos homma ei toimi??? Hän sanoi viimeisen sanan ja sen sanan jälkeen ei ole pihaustakaan kuulunut. Minä annan hänen olla. Hän teki päätöksensä ja minun ei auta kuin hyväksyä se.
Parisuhteen eteen täytyy tehdä töitä. Joskus sitä vaan ei suostu uskomaan, että ittessäkin voisi vikaa olla. Jos ei huomaa omia vikoja tai suostu katsomaan peiliin, niin niitä kyllä sitten toistaa joka suhteessa ja eikä ihme, että menee kaikki pieleen...
Kukaan ei ole täydellinen. Jos kuitenkin kuvittelee, että ite on niin kamalan täydellinen, niin metsään mennään ja lujaa, sillä tosiaan kaikki tekevät virheitä elämässä. Suurempi virhe on kuitenkin se, että ei osaa tai halua kyetä korjaamaan omia virheitä jatkossakaan. Se, että ei myönnä virheitä kumppanilleen, mutta se että sitä ei edes itselleen myönnä, niin huh huh..
Kuka sano etten katso peiliin tai myönnä omia virheitäni??
Jotain sä oot miettinyt sen jälkeen, kun tyttös on lähtenyt vaikka (ainakin sun mielestä) homma on toiminut, mitä sä oot sillon ajatellut???
Millälailla ne kaikki on ollut sanojes mukaan sulle vääriä?
Ihan hyviä kysymyksiä. :)
En kuitenkaan mielestäni ole myöskään sanonut että kaikki vika on aina toisissa.. Ihmissuhteet on AINA kahdenkauppaa ja kaikki tapaukset on erilaisia. Ihminen käyttäytyy vähän erilailla eri ihmisten kanssa riippuen siitä miten kemiat kohtaa.
Älkääkä nyt jaksako viitsiä tästä vetää sellasta johtopäätöstä että sanon että esitän jotain muuta kuin olen enkä olisi oma itseni jne.. Kyse kun ei ole siitä. Satun olemaan aito ihminen - kysykää vaikka keltä!
Aina ei vaan toimi, eikä siinä auta se että tekee töitä suhteen eteen tai mitä vaan. Ja joo, olisin kyllä ollut tälläkin kertaa valmis tekemään aika paljon tuon ihmisen eteen - hän vain turhautui siihen kun homma ei toiminut. Asiat vain oli sellaisia joille kumpikaan meistä ei voinut tehdä mitään. Jos olisimme jatkaneet, olisimme kumpikin kadottaneet oman itsemme..
Ja turha alkaa väittää että siitäkin huolimatta olis pitänyt yrittää! :D Kyllä me yritettiin..
niin. Ei kaikki löydä sitä oikeaa, syistä ei edes kande aloittaa koska niitä on miljoonia. Mutta ei se oikea aito kaiken kestävä rakkaus ole niin helppo rasti kuin luulis. Siksi itse arvostan yli kaiken tätä että se on kohdalleni osunut. Jos kaikki maailmassa löytäisi sen oikean hyvän rakkauden niin maailma olisi täysin toisenlainen ja parempi paikka.
Moni saa tyytyä johonkin ja koittaa vaihtaa ja hetkeksi saada edes jonkinlaisen tunteen rakkaudesta siitä rakastumisen huumasta.
Itse tiedän että tämä suhde kestää elämäni loppuun asti, rakkaus pysyy ja olemme toinen toisillemme parasta mitä voi olla. Se jo pelkästään on tunne joka vapauttaa sellaisen määrän energiaa joka on aikaisemmissa suhteissa ollut sidoksissa kaikkiin epäilyksiin ja alitajuntaiseen siirtymiseen jo eteenpäin jne.
Se että toivon oikeaa rakkautta ja puoliskoa kaikille on kuin toivoisi maailmanrauhaa, ikävä kyllä mahdoton yhtälö tapahtua oikeasti.
Et voi mitenkään tietää, että suhteesi kestää elämäsi loppuun asti ja rakkaus pysyy!
Susta tuntuu nyt siltä ja hyvä niin.Mutta elämä muuttuu jatkumolla, jota sä et voi ennustaa, etkä tietää miten teidän käy ja kestääkö rakkaus.
kuten sanoin ei tätä tiedä sellainen joka ei ole samassa tilanteessa. Jos nyt toinen ei kupsahda ihan ennen aikojaan niin kyllä minä ja kyllä hän tietää että me kiikutaan vanhuksina käsi kädessä yhtä onnellisina kuin nytkin. Yli 10v on jo mennyt ja rakkaus ei ole tasaantunut pelkäksi arjeksi, jokainen päivä on edelleen paras juuri sen takia että kun aukaisee silmät toinen on siinä. Eihän sanoilla tätä saa kuulostamaan mitenkään niin hyvälle kuin tämä tuntuu. Edelleen olen pahoillani että kaikki ei tätä pääse kokemaan. Se kun on se varmuus, joka päivä, vuodesta toiseen. Meillä ei ole kertaakaan tullut ero mieleenkään, ei ole ollut eroja ja yhteen paluuta, ei olla loukattu toisia sanoin eikä teoin, kumpikaan ei pidä toista itsestäänselvyytenä, me arvostetaan toisiamme ja suhdettamme, ja nämä asiat ovat vuodesta toiseen ollut ja tulevat olemaan. Katsos, on eroja oikeassa ja sitten sen etsimisessä. Ehkä joku päivä koet asian ja ymmärrät itsekkin sen eron.
että toki miedänkin elämä on muuttunut monesti tässä vuosien varrella, mutta rakkaus ei, sehän on se juju. Me kestetään vaikka elämä veisi minne tahansa. Ei elämän jatkuminen tai vaihtelut elämäntilanteissa vaikuta rakkauteen, ehkä siihen ei oikeaan, mutta ei tähän.
Kuullostaa tylsältä, mutta kai mäkin nelikymppisenä kehäraakkina jo tuun tahtoo tuommoista tämäonitsestäänselvyys-suhdetta.
niiden mielestä jotka eivät halua parisuhdetta. Itsestäänselvyytenä me emme toisiamme pidä, käsittääkseni sen sanoinkin. Minä toivon että saat hyvän suhteen, ja jos olet oikein onnekas löydät sen oikean. Jos sinusta tuntuu että olet menossa kohti kehäraakkiutta niin ehkä kannattaa vaihtaa suuntaa, ei sitten kaduta niin kauheasti vanhempana. Valintoja, elämä pullollaan.
Olen vilpittömästi todella onnellinen puolestanne!
Ehkä minäkin vielä löydän sen onnen.. Ainakin todella - täydestä sydämmestäni - toivon niin. Ja tiedän että kun se on tässä niin tiedän ja tunnen sen ja arvostan sitä kaiken tämän jälkeen..
Uskon että tiedät ja arvostat sinäkin. :)
Noin se meni mullakin yli kymmenen vuotta, eipä tullut eroa ajateltua... kunnes kaveri löysi toisen. En sitten tainnut olla tarpeeksi romanttinen lepertelijä hänen makuunsa kuitenkaan, ja kai sekin vaikutti että minä olen tylsä kokopäivätyössäkäyvä ihminen, illalla väsynyt ja haluan lähinnä vain olla rauhassa, hän milloin opiskelija, työtön tai osapäivähommissa, jolloin vapaata aikaa ja energiaa tuntuu riittävän paljon enemmän, ja vaatimukset hauskanpidosta sen mukaiset. Mutta ehkä te onnistutte paremmin?
Mitään rakastumisen huumaa en nyt kaipaa, mutta sitä kyllä kieltämättä, että olisi joku jonka kanssa arkeaan jakaa. Enpä silti ole epätoivoisena ensimmäisen vastaantulijan kaulaan kapsahtelemassa.
Arvostan, rakastan ja kunnioitan itseäni ihmisenä. Toimin sen mukaisesti itseäni kohtaan: kohennan omaa laadullisuuttani ihmisenä niin mielen kuin kehonkin suhteen. Pidän siis huolta itsestäni sekä fyysisesti, että henkisesti. En kätkeydy baarien höyryihin. Liikun varsin tavanomaisessa elämänmenossa. Itsestäni kokonaisvaltaisesti huolehtiminen vankentaa itsetuntoani ja tuo hyvänolon tunteen. Viihdyn " itsessäni ". Katselen ympärilleni, liikun kulloisessakin elinympäristössäni ja katson muita elämänsä matkalla olevia ja eipä aikaakaan niin vau! Mikäkö vau! Katse. Se on katse, tuo vau! Siitä se lähtee. Tavallisessa elämänmenossa olen kohdannut ihmisiä, joista on aikaa myöten tullut hyviä ystäviäni. Kaikki tuo on alkanut katseesta. Näin minun kohdallani. Onnea sinulle!
P.S. Iloa, onnea ja menestystä elämään jokaiselle naista rakastavalle naiselle!
Rakastan olla itseni kanssa ja tykkään olla yksin, mutta en ole kokenut olevani yksinäinen. En hakenut ketään enkä mitään, koska olen onnellinen siinä hetkessä missä olen.
Juuri tuollaisen asenteen ja elämänmeiningin vuoksi elämääni tupsahti vuosia sitten ihminen. Sana "sielunkumppani" on todella lievä sana sana kuvaamaan tätä ihmistä :)
Rakastan edelleen olla välillä omissa oloissani. Niinkuin hänkin. Tehdä omia juttuja. Olemmehan itsenäisiä ihmisiä, vapaita olentoja ja teemme valintamme. Olemme silti kuin yksi kaunis olento.
.. tuon saman asenteen vuoksi minun elämääni tupsahtelee niitä naisia vähän väliä. Hetken kun saa olla yksin ja nauttia siitä niin sitte taas mennään.. Jep..
Luin juuri kirjoittamasi ja sydämessä tuntui ilahduttavan upealta tuo mitä kirjoitit " sielunkumppanistasi ".Olette molemmat upeita naisia! Onnea elämään teille molemmille ja upealle yhdessä matkan jatkamiselle.
a.p - ota enemmän selvää vetovoiman laista. Asenteesi ei näemmä ole sama, koska sinulla on kehittynyt ongelma. Kyllä se siitä ratkeaa, ei huolta.
Naapurin miehelle kiitos ja molemmille hyvää syksyä.
Mitä tarkoitat tuolla?
Iloa ja onnea on hetken koettu, mutta sittenkään se nti Oikea ei ole kohdalle sattunut:(
Kiitos sinulle kauniista sanoista. Silloin tällöin katselen täällä olevia kirjoituksia. Näin siksi, että jo monia, monia vuosia sitten tutustuin erilaisissa elämäntilanteissa joihinkin henkilöihin, naista rakastaviin naisiin, joista tuli aikaa myöten minulle läheisiä, luotettavia ja lämpimiä ystäviä. Vaikka jotkut heistä ovatkin jo poistuneet tämän elämän vaelluksesta, niin heidän kaunis muisto yhdessä viettämästämme ajasta on aina lämpimänä sydämessäni. Heistä erään kautta tutustuin hyvinkin syvällisesti klassiseen musiikkin, josta on tullut minulle elämän ja siinä viihtymisen aarreaitta. Todellakin. Varsinkin, kun kuuntelen hänen mielisävellyksiään palautuu mieleeni monia upeita yhteisiä muistoja menneiden vuosien varrelta. Tämän melko katajaisen kulttuurin parissa eläminen ei, varsinkaan menneinä vuosina, ole ollut monellekaan varsin auvoista aikaa. Tuossa viimeaikoina monin muodoin velloneessa, seksuaalista suuntausta koskeneessa, tunnelmoinnissa olen kohdannut ainakin yhden itseäni ilahduttavan ilmiön. Se on nykypäivän nuoret naista rakastavat naiset ja miestä rakastavat miehet. He mainiosti arvostavat, rakastavat ja kunnioittavat itseään, sekä osaavat olla ylpeitä omasta syntymänsä perusteella saamastaan seksuaalisesta suuntauksesta, joka kattaa koko ihmisen persoonallisuuden, eikä suinkaan rajoitu pelkästään seksuaalisuuteen. Itsensä arvostaminen, rakastaminen ja kunnioittaminen vankentaa itsetuntoa, tuo hyvänolon tunteen ja ihminen kokee viihtyvänsä " itsessään " , jolloin ei ole niinkään ympäristön arvostuksen " armoilla ", vaan mahdollisimman vankasti omalla elämänsä perustalla. Tuota hyvänolon tunnetta tulee siinä määrin, että sen ympäristökin huomaa ja, usko tai älä, kukaties katseet kohtaavat... ! Kiitos sinulle tästä juttutuokiosta ja onnea elämääsi!
hienosti oivallettu!
Tulkitsen ton sillä lailla että sulla on valta muutaa taajuuksias. Me ollaan kaikki energiaa ja lähetämme kokoajan ympärille ja toisillemme tietynlaisia "viboja". Myös jokaiselle vastaantulijalle. Vetovoiman idea vain on oman energian keskittäminen johonkin tiettyyn tai useampaan asiaan. Se voi olla materialistista tai ihmisestä. Se toimii aina ja vain jos oikeesti sitä tahtoo ylitse muiden.
Oot siis energiatasoiltas vielä matalalla, koska oot tosiaan tehny tosta suhdemeinigistä itselles turhautuneen ongelman. Kahlaat siinä niin kauan kun muutat vetovoimaasi eli energiaasi ylemmäs.
Sun on siis oltava tosi rehellinen itelles mitä sä oot, minkälaista kuvaa annat itsestäs ja miettii miks ne aina lähtee sun luota pois. Syyllistä älä eti vaan sitä miten voit kehittää ittees.
Ehkä tää vähän selvensi.. Ja voi olla ihan totta.. Kai..?
Hassuahan tässä nimittäin on se, että kun mulle ollaan sanottu tässä parin vuoden sisään muutamaankin otteeseen, että musta saa sen kuvan että mä oisin kylmä ja kova..!? Mä ite en käsitä tuota ollenkaan, mutta ehkä mulle on tosiaan sellanen kuori syntynyt kaikesta paskasta. Aika äkkiähän se semmonen kuva tosin kaatuu kun olen todellisuudessa ihan vastakohta.. En vaan tajua, mikä mussa vetää näitä ihmisiä mun puoleen jos kerta olen niin kova..?? Vai sitäkö ne hakeekin?? Haastetta?? Vai mitä??
Ja sitte oonki liian nössö ..?
Pläääh..