Onko teillä omakohtaista kokemusta, jos äiti syö ja mässyttää makeaa ja muuta herkkua päivittäin, että lapsi olisi sitten isompi syntyessään? Itseä hirvittää vähän kun kamalasti tekisi mieli kaikkea popsia.. Pitääkö vetää tiukan terveellistä linjaa syömisissä? Ja kostautuuko kova syöpöttely sitten, jos vauva paisuukin vaikka kovin isoksi, eikö se ole sitten vaikeampi synnyttääkkin. Itse en nimittäin kovin iso ole.. voipi paikat revetä. Että jos joku tietää oikeasti jotain, kiitos =))
vaikuttaako äidin syöminen lapsen syntymäpainoon?
ekis
181500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itselläni oli juuri samanlaiset himot ja lihosinkin raskausaikana 25kg. Neuvolassa aina paasattiin, että vauvasta tulee iso ja kuinka vaikeaa kilot on tiputtaa raskauden jälkeen.. Hetken jaksoinkin noudattaa terveellisiä elämäntapoja, mutta herkuttelu jatkui samaan malliin muutaman viikon päästä. Syntyessään poikani oli 51,5cm ja 32100g, eli ei kovin iso. Pieni morkkis herkuttelustani tuli, kun poikani joutui sokeritippaan liian alhaisten sokereiden takia. Sen olisi pystynyt välttämään luultavimmin syömällä terveellisemmin ja jättämällä herkkuja vähemmälle. Toisessa raskaudessani pyrin terveellisempiin elämäntapoihin.
32100 gr...???
3210g
:D
Kyllä se useinmiten vaikuttaa ja voi tulla raskausajan diabetes jos makeaa syö liialti, tosin tuo voi tulla muutenkin. Sikiön kasvua ja sinun painonnousuasi tarkkaillaan ihan syystä, sillä niitä viisikiloisia tulee helpommin paljon syöneille. Ja siis sinulle itsellesi jää painoa raskaudesta, jos liialti lihot. Myöskin voit joutua keisarinleikkaukseen jos vauva on liian iso. Repeämiä tulee usein joka tapauksessa. Ei pelotteluna vaan realismia.
Ei tarvitse vetää mitään tiukkaa linjaa, mutta parempi on jos ruokavalio olisi pääsääntöisesti kunnossa. Herkutteluhetkiäkin saa olla, kunhan ei joka päivä niitä ole.
Jos kovasti syöt makeaa niin siinä tosiaan on vaarana raskausdiabetes. Ja itse uskon myös siihen, että se lapsen makuaisti kehittyy jo kohdussa ja viimeistään rintaruokinnan aikana... eli jos kovasti karkkia ja makeaa syö niin se lapsi oppii myös niihin makuihin. Kannattaa siis syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Ihan jo senkin takia, että ne sokerit ovat tyhjiä kaloreita eivätkä sisällä ravintoaineita. Kannattaa siis syödä mieluummin sellaista, jossa on vitamiinit ja hivenaineet tallella niin saa se vauva kaiken tarvitsemansa rakennusaineen paremmin. Itse olen jo useamman vuoden (siis jo ennen raskautta) suosinut hitaita hiilareita.. eli meillä ei syödä enää lainkaan valkoista riisiä tai pastaa vaan kaikki on korvattu tummalla.
kuitenkaan. Tai riippuuhan se varmaan määristäkin?
Itse en ole luopunut, en ekalla enkä tässä toisessakaan päivittäisistä pullakahveista. Ne on osa mua, ja mun päivää :) Olen pieni sokerihiiri, mutten mikään mahdoton. Ostan karkkipussin kun siltä tuntuu, joskus se on 1, joskus kaksi viikossa. Syön makeita jugurtteja ja kartan makeutusaineilla makeutettuja tuotteita/juomia.
Liikun tarpeeksi, ilmeisesti sillä olen normaalipainoinen.
Kummatkin raskaudet sujuneet hyvin, tähän asti. Esikoiseni syntyi täysiaikaisena painaen 3020g. Syö perus kotiruokaa, ja sitä mitä tarjotaan. Paras ystäväni synnytti 4,5kiloisen tyttövauvan eläen hyvinkin terveellisesti. Tai sitten en tiedä koko totuutta.. Geeneillä on kuitenkin näppinsä pelissä tässäkin.
Itsellä kohta 36rv täynnä ja sf-mitta on ollut keskirajalla alun ylärajan jälkeen...eli sen mukaan ei ainakaan olisi jättiläinen eikä vatsani ole kovin iso mutta johtuu taaksepäin kallistuneesta kohdusta ja muutenkin kehoni rakenteesta. Painoa sensijaan on tullut raskauden aikana n.15kg lisää ja tunnustan että syömisen tulosta se on, en niinkään välttämättä mässäile sokerilla vaikka silläkin kyllä mutta ne ajoittuu hetkiin jolloin olen ollut ystävien/sukulaisten kanssa. Minua mässätyttää ihan tavan ruoka ja ruisleipä (joka on 100% ruista). Olen kuitenkin tietoisesti pakottanut itseni jättämään karkit, suklaan sensijaan olen joskus sallinut ja jäätelön ;) tekee hyvää mielelle...banaaniin olen ihan himona mutta se närästää. Kävelyllä käyn joka päivä, vähintään 30min. Kahteen sokerirasitukseen minut on passitettu kun jo lähtöpaino oli 80kg ja äidillä 2.tyypin diabetes, kuitenkin molemmissa arvot olivat paremmat kuin hyvät...lienekkö sen ansiota että olen aina kuitenkin liikkunut vaikka iso olenkin (en siis ole hyllyvä pyllyvä vaan sellanne kiinteä läski jos niin voisi sanoa). Neuvolassa ei olla pahemmin paapatettu painosta, eipä se kyllä mitään muuttaisikaan.
mutta vauvasta silti tuli 56cm ja 5kg...
Mulla oli todennäköisesti raskausdiabetes jota ei huomattu. Lapsi joutui sokeriseurantaan synnärillä kun sokerit meni alas ja ei ollut kiva kun pistivät jalkapohjat verille (verinäyte otetaan kantapäästä). Lisäksi sokerinsyöntini vei hivenaineet elimistöstä ja tuli sinkinpuutos ja kaikki (valkoisia pilkkuja kynsissä) ja koska raskaana niitä hivenaineita tarvitaan paljon (vauva vie niitä) tukka tippui raskauden jälkeen ja muutenkin menin heikkoon kuntoon. Sokeriset tuotteet sisältävät energiaa, mutta eivät vitamiineja ja hivenaineita ja se sokeri heikentää monien aineiden imeytymistä. Lisäksi saa hiivatulehduksen tosi helposti. Ja infektioita alapäähän jotka voivat vaarantaa vauvankin. Myös haavojen parantuminen on hitaampaa ja huonompaa (voihan joutua sektioon ja paranemista se alapääkin kaipaa!)
vastasyntyneillä seurataan noita sokereita synnärillä ensimmäisinä päivinä. Meidän pojalla ei pysynyt sokerit ylhäällä ilman lisämaitoa, koska minulla nousi maito vasta kotona ollessa. Ei johdu raskausdiabeteksesta, itse kävin raskauden aikana sokerirasituksessakin ja arvot oli tosi hyvät.
Eli kun vauvan koko oli iso, niin osastolla yrittivät tehdä hänestä sokerivauvaa. Arvot olivat 2.5 - 3,2, antoivat liihan vähän vauvalle lisämaitoa. Lastenlääkäri ei osannut laskea paljonko yli 5kg vauva tarvitsee maitoa/vrk!
Lapsi sai toiselta osastolta oikeat annostusohjeet ja mittarin kotiin, missä tarkkailtiin sokereita. Kun vauva sai tarpeeksi maitoa kotona, niin sokerit olivat 3,8-4,8 koko ajan.
Tästä siis voidaan todeta, että ainakin jorvissa tahallaan yritetään tehdä suurista vauvoista sokerivauvoja, jolla sitten voidaan syyllistää äitiä :(
Sikäli inhottavaa, että suvussamme on jo 1920-luvulla syntynyt isoja vauvoja. Isomummini kuoli synnytykseen, koska vauva oli niin suuri ettei mahtunut tulemaan ulos normisti.
on sitä "ennen vanhaankin" syöty sokeria ja rasvaa, vieläpä kovaa rasvaa ja silti vauvat olleet pieniä että isoja.
Kyllä on ihan hullua syyttää äitiä kaikenlaisista asioista. Katsoisivat lääkärit ja neuvolatädit itse vaan peiliin ja vaakaan, ainakin meidän neuvolassa järjestäen terveydenhoitajat lihavia.
Minä en ymmärrä miksi pitää olla niin hesteerinen näissä paino ja syömisasioissa. Kultainen keskitie on parasta, mutta jos siitä joskus poikkeaa, se on inhimillistä. Jokainen äiti sitäpaitsi tietää itse omat ruokailutottumuksensa. En voi käsittää neukkutätejä jotka mainitsevat painonnousun yhteydessä aina HERKUTTELUN!? Ihan kuin se niin aina olisi.
Ja vielä itse aiheeseen, ei se koko ole suorassa yhteydessä sokeriin. Sen olen todistanut omastakin kokemuksesta, sekä ystäväpiirin.
on kuitenkin elämän suuri ihme! Miksi ne ihmeen ja onnellisuuden tunteet pitää viedä pois vanhemmilta (äidiltä) syyttämällä äitiä asioista, joihin hän ei itse voi vaikuttaa. Kuten mm. geeniperimä :(
jos äidillä esim. vähäistäkin aterian (herkuttelun) jälkeistä liian korkeaa sokeriarvoa niin vauva saattaa kasvaa tavanomaista isommaksi. 20kg painonlisäys on kyllä raskauden aikana kenelle tahansa liikaa.
sokerit olivat koko ajan ok. mutta vauvasta tuli kuitenkin iso! Synnytyslääkäri sanoi, että kyse geneettinen "vika", tästä huolimatta jorvin lastenlääkäri ja kätilöt syyttivät minua siitä, että vauvasta tuli iso :(
Se että painoa tulee 20kg raskauden aikana on todella hurjaa. Minulla siis tuli 3kg raskauden aikana, mutta vauvan synnyttyä painoni tippui 15kg alemmaksi kuin ennen synnytystä...
Itse pitäisi tässä neljän viikon sisällä synnyttää (esikoinen) enkä olisi kyllä arvannut että äideiltä tällälailla mieltä pahoitetaan? Mitä se syyllistäminen auttaa (myöhäistä pyllistää kun p...a on housussa).
Olen ollut reippain mielin koko raskauden ajan ja terveenä vaikka painoa onkin tullut 14kg, sf-mitan mukaan vauva keskikäyrällä...mutta entäs jos tuleekin iso? Nyt ei kyllä ole enää niin reipas mieli mennä synnyttämään jos siellä tuollalailla äitejä kohdellaan. En tahtoisi yhtään negatiivista energiaa ympärilleni...varmaan sitten sietäisi vaikka mitä kun olisi useamman lapsen tehnyt mutta ensimmäisen kohdalla uskon kaipaavani kannustusta ja positiivista asennetta.
tosin olen kuullut, että naikkarilla on muutenkin paremapaa "palvelua". Siellä vauvoille on mm. vaatteitta kaapeissa, äideille riittävästi vaatteita kaapeissa, vanupuikkoja, pesulappuja ja vaippoja on riittämiin. jorvissa nekin olivat kortilla. Vauvoille ei mm. vaatteita ollenkaan kaapeissa =O Kovat on säästötoimet tai sitten on huonosti hoidettu jorvin synnyttäneiden osastot kun ei hommat pelaa niin kuin niiden pitäisi.