Tietämättömille vähän rautalankaa.
Rikokset on jaettu monella eri tavalla, mutta poliisin kannalta yksi tärkein on jako virallisen syytteen alaisiin rikoksiin ja asianomistajarikoksiin.
Jos kansalaisen ilmoittama rikos on asianomistajarikos ja kansalainen ilmoittaa, ettei hän vaadi rangaistusta, poliisi vain kirjaa ilmoituksen, mutta ei aloita rikostutkintaa. Päätöksen poliisi ilmoittaa jo heti, jos ilmoittaja on henkilökohtaisesti siinä tiskin takana. Muuten lähetetään kotiin kirjallinen päätös.
Jos kansalainen ilmoittaa vaativansa rangaistusta tai hänen ilmoittama rikos on virallisen syytteen alainen rikos, tutkinta tietysti alkaa.
Jos tekijä selviää, niin yleensä siitä lähtee pöytäkirja syyttäjälle ilman, että poliisi siitä erikseen ilmoittajalle kertoo. Ellei lähde, niin poliisi lähettää tietysti tekemänsä päätöksen ilmoittajan/asianomistajan kotiin.
Syyttäjä sitten kyllä lähestyy ilmoittajaa. Ilmoittaja joko saa haasteen oikeuteen tai syyttäjän tekemän syyttämättäjättämispäätöksen perusteluineen.
Käräjäoikeuden tuomio ei poliisille kuulu, joten siitä asianomistajan pitää itse ottaa selvää.
Jos ilmoittaja/asianomistaja haluaa tietää tekijän nimen ennen oikeudenkäyntiä, tai mitä muutoin on käynyt ilmi, niin hänen pitää tilata asiasta pöytäkirja, jonka poliisi lähettää hänelle jutun valmistuttua.
Jos taas tekijä ei selviä, niin juttu jää ns. vastaisen varaan poliisille. Poliisi tietysti sen asianomistajalle kertoo, jos hän ottaa vaikka yhteyttä jutun tutkijaan.
Rikokset on jaettu monella eri tavalla, mutta poliisin kannalta yksi tärkein on jako virallisen syytteen alaisiin rikoksiin ja asianomistajarikoksiin.
Jos kansalaisen ilmoittama rikos on asianomistajarikos ja kansalainen ilmoittaa, ettei hän vaadi rangaistusta, poliisi vain kirjaa ilmoituksen, mutta ei aloita rikostutkintaa. Päätöksen poliisi ilmoittaa jo heti, jos ilmoittaja on henkilökohtaisesti siinä tiskin takana. Muuten lähetetään kotiin kirjallinen päätös.
Jos kansalainen ilmoittaa vaativansa rangaistusta tai hänen ilmoittama rikos on virallisen syytteen alainen rikos, tutkinta tietysti alkaa.
Jos tekijä selviää, niin yleensä siitä lähtee pöytäkirja syyttäjälle ilman, että poliisi siitä erikseen ilmoittajalle kertoo. Ellei lähde, niin poliisi lähettää tietysti tekemänsä päätöksen ilmoittajan/asianomistajan kotiin.
Syyttäjä sitten kyllä lähestyy ilmoittajaa. Ilmoittaja joko saa haasteen oikeuteen tai syyttäjän tekemän syyttämättäjättämispäätöksen perusteluineen.
Käräjäoikeuden tuomio ei poliisille kuulu, joten siitä asianomistajan pitää itse ottaa selvää.
Jos ilmoittaja/asianomistaja haluaa tietää tekijän nimen ennen oikeudenkäyntiä, tai mitä muutoin on käynyt ilmi, niin hänen pitää tilata asiasta pöytäkirja, jonka poliisi lähettää hänelle jutun valmistuttua.
Jos taas tekijä ei selviä, niin juttu jää ns. vastaisen varaan poliisille. Poliisi tietysti sen asianomistajalle kertoo, jos hän ottaa vaikka yhteyttä jutun tutkijaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eikä ihme
Joo, faktat meni oikein, mutta olisit myös kertonut, että jos poliisille ilmoitettu rikos on virallisen syytteen alainen rikos, niin sen jälkeen kun siitä on ilmoitettu poliisille, rikosilmoitusta ei voi enää perua. Tai, jos peruu, niin sillä ei ole mitään merkitystä..
eiväthän nämä asianomistajarikokset kuulu viralliselle syyttäjälle suoralta kädeltä.
Siksi toisekseen, eihän se ole ilmoittajan tehtävä selvittää kuka teki, vaan poliisin. Miten jos multa varastetaan auto niin minunko se on selvitettävä kuka sen vei. Tai mun kotirauhaa rikotaan, niin minunko on selvitettävä kuka sen teki! Jos mun postiluukusta työnnetään paskaa mun asuntoon, siis oikeeta paskaa, niin munko se on selvitettävä, että kuka?
Joo, no tuossa nyt oli otsikossa - nettisolvaus, nettiherjaus!
-uhkauksissa - eihän niissä omia nimiä tekijä käytä, siksipä se onkin poliisin tehtävä selvittää kuka on tekstin takana. Joo, tietty on sitä muistaakseni joku kansanedustajakin omassa blogissaan (siis omalla nimellään) haukkunut jonkun toisen rumia sanoja käyttäen. Mutta se nyt on sitten kohteen oma asia....
Blingding Flash of the Obvious.