Tapasin mieheni 3 vuotta sitten. Rakastuin hänessä hänen luonteeseensa, hän kehui minua paljon ja näytti rakastavansa minua tälläisenään. Hän sanoi alussa, etten saisi käyttää ikinä alkoholia ilman häntä, en saisi käydä baareissa ilman häntä enkä oikeastaan ollenkaan, minä myönnyin, koska olin sokea rakkaudesta enkä huomannut mitä hän tekee. Sitten minun täytyi lopettaa miesten kanssa kaverina oleminen, eli siis minulla saa olla vain naispuolisia kavereita. Myönnyin siihenkin. Mies myös halusi että meikkaan vähemmän ja jos joskus oli enemmän meikkiä, hän suuttui ja sanoi että meikkaan muita miehiä varten. Minulla oli myös profiili netissä, siis kirjoittelin kaverieni kanssa, se piti poistaa. Mieheni puhuu paljon pahaa ystävästäni ja muista sukulaisista. Hän on mustasukkainen jos viihdyn hyvin perheeni taikka ystäväni seurassa, hän mököttää. Muutenkin mieheni suuttuu joka asiasta, riitelemme nykyään todella usein.Hän epäilee jatkuvasti puheitani, ei usko sanaakaan, luulee aina olevansa oikeassa. Hän kontrolloi ja kahlitsee minua. Hän olisi varmaan iloinen jos minulla ei olisi yhtään ystävää ja pysyisin aina sisällä hoitamassa lastamme. Minulla ei saisi olla omaa elämää. Olen väsynyt. Olen alkanut huomata hänen läpi ja olenkin pannut toimeksi. Vaadin häneltä, että minä voin mennä baariin tapaamaan ystäviäni jne, koska minulla on siihen oikeus. Mutta mies ei luota minuun (olen valehdellut hänelle 2 vuotta sitten) eikä vieläkään luota, joten hän sanookin että kaikki on minun syytäni että hänelle on oikeus kahlita minua koska itse olen valehdellut silloin joskus. Olemme menossa terapiaan, en tiedä tuleeko mies koska monesti jo perunut. Nyt sanoin että jätän hänet jos hän ei tule, ja tässä sitä odotellaan aikaa terapiaan. Hän haluaa muuttua, mutta pystyykö tälläinen ihminen muuttumaan? Niin ja vielä, mieheni on rehellinen, aina ollut, ikinä ei ole valehdellut, narsistihan valehtelee? Olen varma että mies on rehellinen. Sitten, mies on erittäin tarkka esim lompakostaan, jos kosken siihen, tulee huutoa. Ja autoaan hän vaihtaisi kerran kuukaudessa jos minä antaisin. Mies on jotenkin liian tarkka ja tuuliviiri ostostensa suhteen. Mitä tämä on? Minulta jäi paljon sanomatta, juurikin näitä narsistisia piirteitä, mutta tässä oli jo paljon...
Onko mieheni narsisti? Apua...
onko toivoa?
12757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Selkeä vallankäyttäjä mies. Haluaa teljetä sut kultaiseen häkkiin. Tiirikoi häkin ovi auki, ja lennä vapauteen. Vapaus on oikeus.
Lisään vielä, hän kiristää paljon. Jos en tee sitä tai tätä hän kiristää ja sanoo jättävänsä minut. Sitten hän on sanonut etten löydä miestä joka minua rakastaa ja joka on minulle uskollinen :( Näin hän yrittää saada minua jäämään. Jos siis olen aikonut lähteä suhteesta. Mieheni on kuitenkin sellainen, että kysyy kuulumisia ja halailee ja näyttää ja sanoo rakastavansa. Eli voisiko olla että miehellä on huono itsetunto? Ja hän on todella mustasukkainen ja omistuksenhaluinen...? Eikä siis narsisti...
Jännittää kyllä se terapia, menemme yhdessä. Miten mies käyttäytyy siellä jne...
Sen kyllä lupaan itselleni että lähden jos se pariterapiakaan ei auta.
Ai niin, näitä asioita nyt pulpahtelee mieleen niin pakko tämä vielä kirjoittaa. Mies on todella vainoharhainen. Jos olen kaupungilla ostoksilla ystäväni kanssa enkä heti kuule kun hän soittaa, en siis kerkeä vastata mutta soitan heti kun näen puhelun tulleen niin hän väittää tai luulee että olen löytänyt parempaa seuraa, eli joitain miehiä! Uskomatonta :( Kerran kävin koiran kanssa lenkillä ja hän luuli että petän häntä, että olin tutustunut muka lenkillä johonkin mieheen jne... Huh huh!
Äh vielä se että mies tönii minua kun riitelemmä ja pitelee kiinni jos yirtän lähteä johonkin, ja riidoissa piilottaa puhelimeni etten pääse hänen mukaansa juoruuan jollekkin että riitelemme. Viimeksi hän uhkasi tehdä minulle mustan silmän, järkytyin! Mutta sitten hän pyyteli anteeksi ja sanoi ettei ikinä voisi lyödä minua, mutta uhkasi kuitenkin lyödä, tuntuu pahalta :( Kun riitelemme minulla pelottaa, tilanne tuntuu aina niin uhkaavalta kun en tiedä mitä mies seuraavaksi keksii...
Jos sä näet jo kaikki nuo vääryydet niin miksi maksaa terapiasta jos itsekkin huomaa että kaikki riistetään?
Suhteessa ei pitäis olla noin hankalaa.. Jos se piikittelee sua koko ajan,uhkailee,vimoilee ja on mustasukkainen niin anna olla, mene!!! Vähän kun olis koko ajan kädet kurkulla valmiina tiukentamaan.
Onhan se varmasti vaikeaa hypätä noin vain pois kun on lapsikin mutta, mitä nopeammin sen parempi.
Kuunteleppa tuo http://www.youtube.com/watch?v=6GcWl3KIPO0&translated=1 ja preppaa itseäsi päätöksiä varten.
Muista kertoa siellä pariterapiassa nämä mainitsemasi asiat, printtaa noi vaikka mukaan muistin tueksi sillä siellä voi ajatukset karkailla ens alkuun, ja kun toinenkin esittää vastaväitteitä koska sillä tulee iskemään defenssit päälle.
Painota sitä että rakastat häntä hyvine ominaisuuksineen, ja haluat muutosta mm siihen aiheettomaan mustasukkaisuuteen.
Nyt älä enää mieti vaan pistä stoppi tykkänään tuollaiselle suhteelle! Kyllä se kirpaisee ja kouraisee jos on rakastunut, mutta jos jatkat niin pidot "paranee" eli pahenee. tuossa on hiorveät vallankäytön elementit ja jos jatkat niin rusennut.
ole itsellesi armollinen ja riuhtaise irti itsesi, eheytyminen vie aikansa mutta se kannattaa ja anna arvo itsellesi ja rakentele itseluottamustasi pala palalta ja kun olet vapaa niin et koskaan tiedä mitä kivaa elämällä on sun varallesi.
Mutta jos tuossa alisteisessa suhteessa jatka niin mies vie sut syvyyksiin ja sieltä pinnalle sukeltaminen vaatii jo enemmän vaivaa.
Pahin asia mitä voit tehdä, on näyttää pelkosi...
Se saa toisen vain pistämään lisää kierroksia alistamiseen, ja tässä yksi syy, miksi asioilla on tapana vain pahentua mitä kauemmin suhde kestää...
Ja kaikesta päätellen, hän haluaa saada sinut pelkäämään.
Muista, että hän ei rakasta sinua, eikä koskaan tätä kykyä tule oppimaan. Mitä siis odotat? Ihmettä?
Hänelle olet vain väline jota saa nöyryyttää.
Ehkä elämä saa hänet muuttamaan käytöstään, mutta sinä et siihen pysty, eikä yksikään terapeutti. Sen täytyy lähteä hänestä itsestään. Terapia on hänelle vain keino voittaa aikaa, kunnes saa sinut paremmin otteeseensa. Jos hän onnistuu saamaan terapeutin puolelleen, alat epäillä omaa järkeäsi, ja sitten onkin vaikea enää lähteä...
-yks narsku-
No hyvä ettei mies valehtele mutta kyllä tuo kahlitseminen on sairasta. Et saa missään nimessä antaa miehesi eristää sinua perheestäsi tai ystävistäsi! Muista se! Älä edes suostu kuuntelemaan sellaista sontaa. Niin kauan kuin pysyt yhteyksissä myös muihin ihmisiin kaikki on suht ok. Heti kun hän estää sinua näkemästä muita heitä ukko ulos. Se on nimittäin vain alkua...
Odota että pääsette sinne terapiaan, äläkä yritä käyttää suomi24-palstaa terapeutin korvikkeena. Narsismi on muotisana. Älä käytä sitä helposti, äläkä varsinkaan mene terapeutille ns. hakemaan diagnoosia. Oikea narsisti on pesunkestävä hullu. Sitäpaitsi kaikissa ihmisissä on enemmän tai vähemmän narsistisia piirteitä. Jos ihminen haluaa nähdä itsessään vikaa, niin silloin hän voi tehdä asialle jotain.
Teit alussa heti virheen myöntymällä kumppanisi ehtoihin. Oma itsemääräämisoikeus pitäisi aina muistaa säilyttää parisuhteessakin. Sitomalla ja ehtoja asettamalla toisen luottamusta ja kunnioittamista ei voi saada, eikä taata. Jos suhteenne ei itse selvittämällä, keskustelemalla ja pohtimalla ole tuonut muutosta ja saanut kumppanisia ymmärtämään, ettei toiselta voi viedä vapautta, niin uskallan epäillä terapian kykyäkään siihen. Kumppanisi muutoshaluttomuus johtuu mustasukkaisuudesta ja siihen ei tarvita syyksi narsismia vaan sairaalloista mustasukkaisuutta voi esiintyä muutenkin. Syitä voi olla petetyksi tuleminen edellisissä suhteissa, lapsuuden traumat ja itsetunto-ongelmat. Pariterapiasta ei välttämättä löydy teille apua, vaan kumppanillasi tuntuu olevan ongelma johon hän tarvitsee yksilöterapiaa. Terapian tarkoituksena on pureutua syvälle syihin ja niihin tuntemuksiin joita henkilö tuntee.
Muistasukkaisuudesta kärsivä ei välttämättä kykene niin syvälliseen analysointiin pariterapiassa kuin yksilöterapiassa, hän ei välttämättä kykene myöskään avautumaan, eikä keskittymään omaan ongelmaansa, koska huomion kohteena on toinenkin osapuoli.
Terapeutti ei välttämättä myöskään osaa tehdä diagnoosia tai sanoa, onko kysymys narsismista se vaatii jo vahvaa kokemusta ja ammattitaitoa, mutta mustasukkasuuden syiden selvittämisen kautta voidaan päästä jo pitkälle.
Paras tapa on keskustella kumppanin kanssa. Onko hänellä pelkoja? ja millaisia ne ovat? Mitkä syyt hänellä on hänen pelkoihinsa, mikä niiden taustalla on? Luottamuksen palautuminen tapahtuu asteittain ja siihen tarvitaa kummaltakin avoimuutta, rehellisyyttä ja vahvaa halua keskustella rakentavasti niin, että kummallekaan ei toisen sanomisista jää kalvavaa epävarmuutta.
En menisi heti ensimmäisenä analyysina toteamaan miestäsi narsistiksi. Tämä ikävä kyllä tuntuu olevan nykytrendin mukaisesti (ainakin tällä palstalla) suhteellisen yleistä. Pakka täynnä narsistikortteja, eikä asiaa tarkastella miltään muulta kantilta.
Itselleni ensimmäisenä tulee mieleen lähinnä tarkastella miehen lapsuutta ja aiempia suhteita. Millaisia ne ovat olleet, tiedätkö? Ja oletteko keskustelleet asiasta? Kyseessä saattaa olla lähinnä vain sairaalloinen mustasukkaisuus (joka EI siis ole synonyymi narsismille huom!). Tällainen on voinut kehittyä lapsuuden kipeistä ja traumaattisista hylkäämiskokemuksista lapsen ja vanhemman välillä. Etenkin ainoat lapset ja usean lapsen perheen keskimmäiset lapset saattavat olla tällaiselle alttiita varsinkin, jos vielä kyseessä vanhempien myöhempi ero. Tämän lisäksi tai vaihtoehtoisesti kumppanillasi on voinut olla aiempien suhteiden osalta ikäviä kokemuksia, joihin uudessa suhteessaan reagoi väärällä tavoin heijastamalla vanhoja kokemusmalleja entisestä suhteesta.
Millaiset miehesi omat kaverisuhteet ja perhesuhteet ovat? Miehesi saattaa olla myös hyvin yksinäinen, minkä vuoksi hän kokee jäävänsä ulkopuolelle (ylikokee), kun normaalisti vietät iloisia hetkiä perheesi tai ystäviesi kanssa.
Mielestäni terapia on hyvä asia ottaa ensin kyseeseen. Kertoo siitä, että suhde ei voi olla täysin tyhjänkään päällä, vaan haluat(te?) selvittää asiat ja pitää kiinni perheestänne. En osaa sanoa, onko sitten pariterapia vai yksilöterapia miehesi kohdalla se järkevin vaihtoehto. Ehkä molemmat.
Toivottavasti asiat selviävät ja elämä jatkuu (yhdessä tai erikseen), hyvää jatkoa!