Vauvan ''aktivointi''

tuonikäinenhän oikeastaan vain syö ja nukkuu. Varmasti riittää jos välissä jutustelet ja hymyilet hänelle. Tärkeää on myös vastata itkuun, tuonikäinen ei itke piruuttaan. Kantoliinassa hän saa tuntea läheisyytesi ja nukahtaa tutun sydämen sykkeeseen, turvassa.

Meillä neiti oli tuossa vaiheessa huono nukkumaan, joten kaikenlaista viihdykettä joutui väkisinkin keksimään. Ja istumaan sohvalla vauva sylissä, kävelemään ympäri taloa niin että melkei lattia kului puhki. Illasta oli täyttä kirkumista ainakin 4-5h putkeen ja sitten käveltiin ja käveltiin ja käveltiin.

Nauti vain ajasta jolloin vauvasi syö ja nukkuu. Hetki vielä eteen päin niin hän alkaa tarvita enemmän seuraa. Tietysti lapsissa on eroja, toinen viihtyy paremmin yksin, toinen taas ei.

kuulostaa ihan normaalilta mm. se, että juttelet niitä näitä hereillä ollessa. en minäkään taukoamatta juttele lapselle. ei noin pienen kanssa tarvitse kauheasti keksiä virikkeitä kun nukkuukin luultavasti vielä suurimman osan vuorokaudesta. vauva nukkuu niin paljon kuin unta tarvitsee, ei sitä oikein voi vanhempi määrätä. välillä tietenkin on hyvä vaikka tutkiskella yhdessä leluja, "jumpata", lauleskella, sylitellä, halitella, kutitella jne. meillä kuitenkin tuon ikäisenä lapsi myös oli itsekseen leikkimatolla ja ihmetteli leluja tai katseli kun minä puuhailin omia hommia. kantoliinassa pitäminenhän on kaiketi vain hyvä asia vaikka itsellä ei ole kokemusta. ja voin ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa myös välillä odottavani edelleen että lapsi menee päiväunille että saan omaa aikaa=). tuttia en kauheasti työnnellut suuhun muuta kuin nukkumaan mennessä. on sitten ehkä helpompi siitä vieroittua kun ei ole sitä koko ajan tottunut syömään. ei kannata siis turhaan stressata lapsen hoitoa, lapsi viihtyy kun ihan normaalisti puuhastellaan yhdessä, välillä leikitään jne. pätee pieniin ja vähän isompiinkin=).

Samaa oon miettinyt itse vajaa nelikuiseni kanssa. tuo kyllä viihtyy itsekseenkin mobilen ja puuhamaton kanssa, mutta kyllä siitä huomaa sen ilon kun äiti tulee moikkaamaan. mutta ei ne tarvi ihan jatkuvaa ohljeman järjestystä valveillaoloajaksi, johan nekin ressaantuu siitä. Ja välillä huomaan "kauhistelevani" tulevaa aikaa jos se vaatiikin jatkuvaa huomiota ja seurustelua. oon niin nauttinut tästä kun on ollut yllättävän paljon omaa aikaa. mutta toisaalta itseäni ärsyttää tää mun netissä luuhaus, en tee mitään järkevää.. Mutta ainahan lapset on normaalin arjen ja kodin hoidon ohella kasvatettu. ja ne otetaan mukaan hommiin kun siitä kasvavat.