Olen pian kolmekymppinen, maisterisumaan valmistunut ja tätä nykyä työtön. Ystäviä ei ole, tuttuja on muutama. Avopuoliso onneksi löytyy, mutta työnsä vuoksi hän on aika usein pois. Ei oikein tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Jokainen päivä on samanlainen. Aluksi oli hinkuakin päästä työelämään, mutta se karisi nopeasti pois. Nyt lähinnä pelottaa, miten jaksaisin tehdä työtä, jos työpaikan saisin. Samoin työhaastattelut pelottavat, sosiaaliset tilanteet aiheuttaa painetta. Tuntuu, että tuntemattomatkin tietävät minun olevani työtön luuseri ja että he näkevät lävitseni haavoittuvaisuuteni. Työhaastatteluissa en mene lukkoon, mutta tunne omasta riittämättömyydestä seuraa aina mukana, enkä yllä "omalle tasolleni". Tulevaisuus pelottaa. En osaa ajatella edes tulevaa viikkoa tai mitä silloin tapahtuu. Seuraavan päivän suunnilleen vielä voi mielessään suunnitella. Välillä menee 2-3 päivää, etten pääse sanomaan sanaakaan kenellekään. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä enkä oikein haluaisikaan puhua tuntemuksistani kenellekään, koska en halua kenenkään tietävän heikkoudestani. Olo on veltto, masentunut, yksinäinen ja tunnen kamalaa syyllisyyttä elämäni hukkaan heittämisestä. Joku alkaa juomaan tai käyttämään huumeita jäädessään työttömäksi. Itsellä tämä on mennyt ihan päinvastoin: lopetin tupakoinnin ja sen vähäisenkin oluen lipittelyn. Olen vain sisällä ja odotan, että jotain tapahtuisi, mutta toisaalta se jokin pelottaa niin paljon, etten haluakaan mitään tapahtuvan. Nuhaa on vähän väliä, ennen en sairastanut edes vuosittain. Kuinka tästä kierteestä ja näistä tuntemuksista pääsisi eroon? Ennen oli kavereita, sosiaalisia suhteita, työpaikka, harrastuksia ja kaikki oli ns. normaalia. Nyt kaverit ovat muuttaneet pois. Viimeinen vuosi on ollut osaltani täysi katastrofi. Kaikki haaveet, odotukset ja hyvät asiat ovat romuttuneet. Muita samassa tilanteessa olevia tai saman kokeneita? Millaisia selvitymiskeinonne ovat/olivat?
Työttömän tarina
Pentti Perusinssi
8859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aloita tietoinen itsetunnon parantaminen. Niinkuin kaikessa muussakin parantumisessa (ainakin riippuvuuksista..) se lähtee siitä että tiedostat että sinulla on itsetunto ongelmia. Siltä ainakin vaikuttaa luettuani tekstisi. Itselläni on ollut huono itsetunto ja omanarvon tunto lapsesta saakka, minut kasvatettiin siihen, vaikka vanhempani eivät varmaan sitä tarkoituksella tejhneet ja en syytä heitä siitä. Lisäksi muut elämässäni myöhemmin tapahtuneet asiat vaikuttivat itsetuntoni laskuun entisestään.
Noin vuosi sitten ymmärsin että jotain täytyy muuttua. Etsin internetin kautta tapoja joilla voi itse kohenta omaa itsetuntoa ja luottamusta itseensä. Toimivia ovat esim paperille tehtävät selkeät listaukset joihin kirjoitetaan ylös VAIN POSITIIVISIA asioita itsestä,omista taidoista ja osaamisesta. Ajatellaan positiivisemmin itsestä, ei väheksytä eikä voivoitella omaa tilaa. Lopeta surkuttelu.
Tuo homma että kun jää työttömäksi on alkuun intoa mutta se häviää kun mitään ovia ei aukene,on aivan normaali tuntemus. Se on tapahtunut itselleni monelle lähipiirissä. Hae vertaistukea työttömille järjestetyistä tapahtumista, kursseista, kuulutko ammattiliittoon? Sielläkin on monenlaista toimintaa työttömille. Auttaa kun saa jakaa tuntoja vastaavassa tilanteessa olevien kanssa. Työhaastatteluja varten voit pyytää työvoimatoimistosta (esim. ammatinvalintapsykologilta) listan yleisimmistä haastattelussa tehdyistä kysymyksistä. Lue kysymykset ennen haastatteluun menoa ja mieti ennalta miten vastaisit jos näin kysyttäisiin. Tee rentoutusharjoitus ennen haastattelua.
Ja aloita uudelleen joku harrastus. Vaikka se olisi alkuun vaikeaa, pian huomaat että saat siitä lisää energiaa ja ehkä myös kontakteja muihin ihmisiin. Saatat jopa löytää uuden ystävän.
Toivottavasti näistä oli jotain apua. Tsemppiä! Ei kaikki ole niin kurjaa kuin välillä näyttää.
Ns. ohjaava tai valmentava työvoimakoulutus, löytyy www.mol.fi sivulta oman maakunnan tai paikkakunnan koulutusten listalta.
Et pääse töihin ilman sparrausta. Noissa koulutuksissa on muita, jotka ovat samassa tilanteessa, ja ryhmähenki on parhaimmillaan mahtava.
Olet siis insinööri. Opettele ohjelmoimaan jos et sitä jo osaa. Osallistu johonkin järkevään open source projektiin. Tee hyvää jälkeä. Rupeaa työtä kummasti löytymään.
Kaikki inssit eivät osaa ohjelmoida, koska se ei kuulu heidän työnkuvaansa. Esim. rakennus- ja ympäristöalan insseillä ei tätä taitoa ole. Tietotekniikan puolen nörtit on oma lukunsa...
Tossahan luki että opettele. Ei kaikki tässä maailmassa tipahda valmiina syliin.
"Tossahan luki että opettele. Ei kaikki tässä maailmassa tipahda valmiina syliin. "
Opettelu tyhjistä on varsin haastavaa (tai vaikka olisi kokemusta) on useamman vuoden projekti eikä niillä taidoilla yleensä pääse kovinkaan vaativiin tehtäviin. Korkeintaan voi itse tehdä jotakin harrastusluontoisesti.
Eli parempi vaan olla työttömänä ja pyöritellä peukaloita.
Sikäli, kun jokin ohjelmointikieli olisi niin helppo opetella, että voi alkaa jotain oikeaa ohjelmaa vääntämään niin missäs kaikki Suomen John Carmackit ja Bill Gatesit ovat? Kyllä se kunnon koodarin tie on kova ja kivinen, varsinkin jos ei ole mitään pohjaa hommaan.