Hän

Hän on kuin kuu;

toisinaan kuultaa pimeydessä täytenä,
peittyy pilviin ja katoaa.

Joskus, tällaisina aikoina,
veitsenohut sirppi viiltää sydämeni tiellä.

Ja on niitä päiviäkin, kun kuljet ylläni kuin muisto,
muistutus silmiesi yöstä.
8281
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Mä en oo silleen mikään runoilija, mutta mulla on tällasia ekstempore-säväröimisiä monasti munaskuissa, mitkä kaipaa jotain konkreettista reittiä lentää. Onks tää niiku se oikee mesta?

Et huh huh!

Äänestä
  • Musta tämä möhkäle kiveä kiertoradallaan on saanut niin paljon huomiota osakseen, että se tuntis ittensä vähän kulahtaneeksi... kuulahtaneeksi. Miten nuo kuut ja kuutamot ovatkin niin puhututtavia?

    Äänestä

  • naunou kirjoitti:

    Musta tämä möhkäle kiveä kiertoradallaan on saanut niin paljon huomiota osakseen, että se tuntis ittensä vähän kulahtaneeksi... kuulahtaneeksi. Miten nuo kuut ja kuutamot ovatkin niin puhututtavia?

    Niin ne kuut, kuutamot,
    auringonlaskut ja nousut, tähdet ja tuulet,
    lehdettömät puut ja kuumailmapallot suuret..

    ..kaikki ne jaksavat vaan kummasti hyppiä tekstiin
    kerta toisensa perään. Kuulahtavat ja tuulahtavat.

    Onneksi kivet ovat kovapintaisia ja tuulet eivät pysy pitkään paikallaan,
    muuttavat suuntaansa jatkuvaan, joten tuskin niitä haittaa huomio tai huomion puute :)

    Usein itsekseni nauran omille runoilleni,
    niin kliseiset ovat elementit tekstissä toisinaan.

    No onneksi nauru pidentää ikää, se hiljainen sisäinenkin nauru..

    Kiva runo. Joskus ihminen voi tosiaan olla kuin kuu. Tulee aina, ja yhtä varmasti myös lähtee, eikä koskaan jaksa pysyä paikallaan kauaa..kuin kulkuri..

    T. Erään kaukaisen maan prinsessa

    Äänestä

  • *EKMP kirjoitti:

    Niin ne kuut, kuutamot,
    auringonlaskut ja nousut, tähdet ja tuulet,
    lehdettömät puut ja kuumailmapallot suuret..

    ..kaikki ne jaksavat vaan kummasti hyppiä tekstiin
    kerta toisensa perään. Kuulahtavat ja tuulahtavat.

    Onneksi kivet ovat kovapintaisia ja tuulet eivät pysy pitkään paikallaan,
    muuttavat suuntaansa jatkuvaan, joten tuskin niitä haittaa huomio tai huomion puute :)

    Usein itsekseni nauran omille runoilleni,
    niin kliseiset ovat elementit tekstissä toisinaan.

    No onneksi nauru pidentää ikää, se hiljainen sisäinenkin nauru..

    Kiva runo. Joskus ihminen voi tosiaan olla kuin kuu. Tulee aina, ja yhtä varmasti myös lähtee, eikä koskaan jaksa pysyä paikallaan kauaa..kuin kulkuri..

    T. Erään kaukaisen maan prinsessa

    Tuo nimimerkkisi saa minut aina liikahtamaan, se lähtee minusta tuo "liike", joka tekee sinusta mielenkiintoisen, katoan välillä myös kauas ja jätän vain "kuoreni " tuon onnettoman tänne...
    joka ilta lähempänä eilistä, toivottovasti lähempänä omaa prinsessaa prinssiä, joille suudelma on aina ensimmäinen ja joka kerta tekevät sen kuin viimeistä kertaa. Sen kun on kokenut, tuntuu myös kaukaiselta maa tää.

    Äänestä

  • liikkeelle... kirjoitti:

    Tuo nimimerkkisi saa minut aina liikahtamaan, se lähtee minusta tuo "liike", joka tekee sinusta mielenkiintoisen, katoan välillä myös kauas ja jätän vain "kuoreni " tuon onnettoman tänne...
    joka ilta lähempänä eilistä, toivottovasti lähempänä omaa prinsessaa prinssiä, joille suudelma on aina ensimmäinen ja joka kerta tekevät sen kuin viimeistä kertaa. Sen kun on kokenut, tuntuu myös kaukaiselta maa tää.

    "..joka ilta lähempänä eilistä.."

    Kivasti sanottu :) Innoitti pieneen runoon. Tämä jokaiselle prinssille ja prinsessalle olkoon :)


    Tuhansien tähtien alla
    siintää vuorien takaa maa, kaukainen

    Siellä joku silmänsä avaa
    ja sulkee nähdäkseen rakkaansa uudelleen

    Ja jossain lentää tähti,
    toive hiljainen kiitää yön pimeään

    laskeutuen lepäämään
    suljettujen luomien päälle
    kuun hohteeseen himmeään

    toivottaen,
    hyvänyön terveiset rakkaalleen

    T. Erään kaukaisen maan prinsessa

    Äänestä

kuukaan
ei kestä kuin aikansa
pakahtumista täyteen

oli sitten kyse
kaipauksesta täyttymyksestä

välillä täytyy varjoon pukeutua synkkään
olla itsekin varjo

näyttää varjo varjoni
valolle nähtäväksi

RAKKAALLENI

Äänestä

olen kuu
olen suljettu suu
kävelen kahdella jalalla

Äänestä
  • käsi
    katse
    suu

    kaari )
    kuun

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


naunou kirjoitti:

Hän on kuin kuu;

toisinaan kuultaa pimeydessä täytenä,
peittyy pilviin ja katoaa.

Joskus, tällaisina aikoina,
veitsenohut sirppi viiltää sydämeni tiellä.

Ja on niitä päiviäkin, kun kuljet ylläni kuin muisto,
muistutus silmiesi yöstä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu