Hän on kuin kuu;
toisinaan kuultaa pimeydessä täytenä,
peittyy pilviin ja katoaa.
Joskus, tällaisina aikoina,
veitsenohut sirppi viiltää sydämeni tiellä.
Ja on niitä päiviäkin, kun kuljet ylläni kuin muisto,
muistutus silmiesi yöstä.
toisinaan kuultaa pimeydessä täytenä,
peittyy pilviin ja katoaa.
Joskus, tällaisina aikoina,
veitsenohut sirppi viiltää sydämeni tiellä.
Ja on niitä päiviäkin, kun kuljet ylläni kuin muisto,
muistutus silmiesi yöstä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä en oo silleen mikään runoilija, mutta mulla on tällasia ekstempore-säväröimisiä monasti munaskuissa, mitkä kaipaa jotain konkreettista reittiä lentää. Onks tää niiku se oikee mesta?
Et huh huh!
Musta tämä möhkäle kiveä kiertoradallaan on saanut niin paljon huomiota osakseen, että se tuntis ittensä vähän kulahtaneeksi... kuulahtaneeksi. Miten nuo kuut ja kuutamot ovatkin niin puhututtavia?
Niin ne kuut, kuutamot,
auringonlaskut ja nousut, tähdet ja tuulet,
lehdettömät puut ja kuumailmapallot suuret..
..kaikki ne jaksavat vaan kummasti hyppiä tekstiin
kerta toisensa perään. Kuulahtavat ja tuulahtavat.
Onneksi kivet ovat kovapintaisia ja tuulet eivät pysy pitkään paikallaan,
muuttavat suuntaansa jatkuvaan, joten tuskin niitä haittaa huomio tai huomion puute :)
Usein itsekseni nauran omille runoilleni,
niin kliseiset ovat elementit tekstissä toisinaan.
No onneksi nauru pidentää ikää, se hiljainen sisäinenkin nauru..
Kiva runo. Joskus ihminen voi tosiaan olla kuin kuu. Tulee aina, ja yhtä varmasti myös lähtee, eikä koskaan jaksa pysyä paikallaan kauaa..kuin kulkuri..
T. Erään kaukaisen maan prinsessa
Tuo nimimerkkisi saa minut aina liikahtamaan, se lähtee minusta tuo "liike", joka tekee sinusta mielenkiintoisen, katoan välillä myös kauas ja jätän vain "kuoreni " tuon onnettoman tänne...
joka ilta lähempänä eilistä, toivottovasti lähempänä omaa prinsessaa prinssiä, joille suudelma on aina ensimmäinen ja joka kerta tekevät sen kuin viimeistä kertaa. Sen kun on kokenut, tuntuu myös kaukaiselta maa tää.
"..joka ilta lähempänä eilistä.."
Kivasti sanottu :) Innoitti pieneen runoon. Tämä jokaiselle prinssille ja prinsessalle olkoon :)
Tuhansien tähtien alla
siintää vuorien takaa maa, kaukainen
Siellä joku silmänsä avaa
ja sulkee nähdäkseen rakkaansa uudelleen
Ja jossain lentää tähti,
toive hiljainen kiitää yön pimeään
laskeutuen lepäämään
suljettujen luomien päälle
kuun hohteeseen himmeään
toivottaen,
hyvänyön terveiset rakkaalleen
T. Erään kaukaisen maan prinsessa
kuukaan
ei kestä kuin aikansa
pakahtumista täyteen
oli sitten kyse
kaipauksesta täyttymyksestä
välillä täytyy varjoon pukeutua synkkään
olla itsekin varjo
näyttää varjo varjoni
valolle nähtäväksi
RAKKAALLENI
olen kuu
olen suljettu suu
kävelen kahdella jalalla
käsi
katse
suu
kaari )
kuun