Hei

ei rokkaa syö ; )

kui nyy epäilen kirjoitti:

ei rokkaa syö ; )

aina pikkusen kevenee, kun jotain sieltä sisältä muurin läpi ampuu! Kokeile!
Ikävä on sitä juuri, kun itse ei mitenkään sitä pura konkreettisesti, se hirttää.Omaa avautumista
se vaatii, yritä edes! En pysty kyllä itsekään parempaan, mutta sen tiedän, miten sen pitäisi olla.

aloita mylläkkä kirjoitti:

aina pikkusen kevenee, kun jotain sieltä sisältä muurin läpi ampuu! Kokeile!
Ikävä on sitä juuri, kun itse ei mitenkään sitä pura konkreettisesti, se hirttää.Omaa avautumista
se vaatii, yritä edes! En pysty kyllä itsekään parempaan, mutta sen tiedän, miten sen pitäisi olla.

mitäs tuli tehtyä että ystis jätti??? vois kai sitä kysyä!

huutaa tuuleen kirjoitti:

mitäs tuli tehtyä että ystis jätti??? vois kai sitä kysyä!

jätti, kun kaikki asiat juuttu kurkkuun, ja sitten huutelin vain sammakoita siellä sun
täällä, ja se loukkasi ystistä. Ja sitte tuli pitkä hiljaisuus, ja se se vasta häntä loukkasi.
Siinä synninpäästöni. Olisi kuulunut sanoa: "Ystäväni, tykkään sinusta, saanko pitää kädestä ja
että saisinko halata ja pussata":)

tämä ripittäytyi nyt kirjoitti:

jätti, kun kaikki asiat juuttu kurkkuun, ja sitten huutelin vain sammakoita siellä sun
täällä, ja se loukkasi ystistä. Ja sitte tuli pitkä hiljaisuus, ja se se vasta häntä loukkasi.
Siinä synninpäästöni. Olisi kuulunut sanoa: "Ystäväni, tykkään sinusta, saanko pitää kädestä ja
että saisinko halata ja pussata":)

tilanteestani. Eikä se mun vastapuoleni edes tajua, etä olen vetäny herneen nenuun hänen pidättyväisyydestään :)

En jaksa pintapuolista liibalaabaa haastella, kun sydän käy kierroksilla tunteiden pidättelystä(n hän ei halua kuulla)
Mieluimmin valitsen täydellisen hiljaisuuden...mitä nyt välillä tänne kommeentoin. Mut ei sua täällä tunnista :D

tämä ripittäytyi nyt kirjoitti:

jätti, kun kaikki asiat juuttu kurkkuun, ja sitten huutelin vain sammakoita siellä sun
täällä, ja se loukkasi ystistä. Ja sitte tuli pitkä hiljaisuus, ja se se vasta häntä loukkasi.
Siinä synninpäästöni. Olisi kuulunut sanoa: "Ystäväni, tykkään sinusta, saanko pitää kädestä ja
että saisinko halata ja pussata":)

Vaikuttaa siltä, että ystis ei ymmärtänyt sinua. Olisit ehkä tarvinnut kädestäpitämistä, halausta ja pusuja itse?

ja kuin omasta kirjoitti:

tilanteestani. Eikä se mun vastapuoleni edes tajua, etä olen vetäny herneen nenuun hänen pidättyväisyydestään :)

En jaksa pintapuolista liibalaabaa haastella, kun sydän käy kierroksilla tunteiden pidättelystä(n hän ei halua kuulla)
Mieluimmin valitsen täydellisen hiljaisuuden...mitä nyt välillä tänne kommeentoin. Mut ei sua täällä tunnista :D

taas oli sitäkin, että olisin mielelläni purkanut hänelle sydäntäni, mutta hän ei
halunnut kuulla.(kauan sitte ja oikeassa realielämässä) Ja rehellisesti sanottuna loukkaannuin kyllä siitä, ja mitä vastapuoli olisi siinä menettäny.? Eikä täällä tunnista, eikä uskalla tunnistaa, ettei ajaudu harhaan.

tämä rippittäyty ny kirjoitti:

taas oli sitäkin, että olisin mielelläni purkanut hänelle sydäntäni, mutta hän ei
halunnut kuulla.(kauan sitte ja oikeassa realielämässä) Ja rehellisesti sanottuna loukkaannuin kyllä siitä, ja mitä vastapuoli olisi siinä menettäny.? Eikä täällä tunnista, eikä uskalla tunnistaa, ettei ajaudu harhaan.

Kokeile edes. Ehkä muita mahdollisuuksia ei tule. Mä an ainakaan enää ota häneen yhteyttä. Rehellisesti sanoen en usko hänen edes toivovan sitä. Tai olisin hyvin ihmeissäni, jos hän haluaisi edes selvitellä asioita kanssani. Olisi kuitenkin mukavaa voida edes pyytää anteeksi häneltä jos ei muuta. Koska kaiken jälkeen se nyt olisi edes inhimillinen loppu. Mutta se on oma toiveeni. Rangaistukseni on surra sekä muistella häntä täällä niin kauan kunnes en enää kirjoittamaankaan kykene.

tämä ripittäytyi nyt kirjoitti:

jätti, kun kaikki asiat juuttu kurkkuun, ja sitten huutelin vain sammakoita siellä sun
täällä, ja se loukkasi ystistä. Ja sitte tuli pitkä hiljaisuus, ja se se vasta häntä loukkasi.
Siinä synninpäästöni. Olisi kuulunut sanoa: "Ystäväni, tykkään sinusta, saanko pitää kädestä ja
että saisinko halata ja pussata":)

eikä sitä yhtään auttaneet asiat mitä tapahtu tai mitä se luuli et tapahtu.musta tuntuu et se on vähän skitsofreeninen mut ei se mitään. Jotenkin sitä vaan toivois et ihminen osais ilmaista ihmiselle et vaikka ei silleen seksuaalisesti kiinnostaiskaan ni vois sanoa et toinen on silti ihan hyvä ihminen kaikkine vaikeuksinensa.mun ysti hylkäs mut kipusena hetkenä ja siitä on jäänyt tosi kipeä muisto.ei se voi ikinä ymmärtää

tehdä? kirjoitti:

Kokeile edes. Ehkä muita mahdollisuuksia ei tule. Mä an ainakaan enää ota häneen yhteyttä. Rehellisesti sanoen en usko hänen edes toivovan sitä. Tai olisin hyvin ihmeissäni, jos hän haluaisi edes selvitellä asioita kanssani. Olisi kuitenkin mukavaa voida edes pyytää anteeksi häneltä jos ei muuta. Koska kaiken jälkeen se nyt olisi edes inhimillinen loppu. Mutta se on oma toiveeni. Rangaistukseni on surra sekä muistella häntä täällä niin kauan kunnes en enää kirjoittamaankaan kykene.

jota epäselvyydet ja selittämättöminä hukkuvat asiat vievät yöunet. Olen järjestyksen
ja ystävällisten ja rauhanomaisten ihmissuhteiden ihminen ja kyllä toivoisin edes mahdollisuuksien mukaista rauhaa tässä ihmissuhteessa. En tiedä, onko se ystävyys, onko
se tuttavuus, oisiko se sydänystävyys? Minusta oisi vaikkapa esimerkiksi Joulun kunniaksi
saada selvyys tähän soppaan. Ajatus siitä, että ei edes enää nähtäis, saa itkun kurkkuun.
En tiedä mitä pitäisi tehdä, en todellakaan tiedä, mutta surullista on. Sanotaan, että asioilla
on tapana järjestyä itsestään, mutta tämä minun ja hänen juttu on kyllä sellainen, että
ei näytä järjestyvän. Olen väsynyt ja n euvoton. Kumpa hän vaikka unessaan löytäisi ratkaisun,
ja kertoisi siitä sitten.:)

tämä ripittäyty ny kirjoitti:

jota epäselvyydet ja selittämättöminä hukkuvat asiat vievät yöunet. Olen järjestyksen
ja ystävällisten ja rauhanomaisten ihmissuhteiden ihminen ja kyllä toivoisin edes mahdollisuuksien mukaista rauhaa tässä ihmissuhteessa. En tiedä, onko se ystävyys, onko
se tuttavuus, oisiko se sydänystävyys? Minusta oisi vaikkapa esimerkiksi Joulun kunniaksi
saada selvyys tähän soppaan. Ajatus siitä, että ei edes enää nähtäis, saa itkun kurkkuun.
En tiedä mitä pitäisi tehdä, en todellakaan tiedä, mutta surullista on. Sanotaan, että asioilla
on tapana järjestyä itsestään, mutta tämä minun ja hänen juttu on kyllä sellainen, että
ei näytä järjestyvän. Olen väsynyt ja n euvoton. Kumpa hän vaikka unessaan löytäisi ratkaisun,
ja kertoisi siitä sitten.:)

Olisi paras joululahja se. Olisi helppoa kertoa, mutta tulenko sitten tänne kertomaan vai :). Unessa kaikki on helppoa.

Mä uskon kuitenkin siihen, että hän kantaa niitä ratkaisun avaimia itsellään. Siihen sisältyy vain yksi sellainen ongelma, joka on ollut tähän asti ainakin omalla kohdallani syy siihen, miksi asiat ovat menneet siten. Olen siinä suhteessa täysin surkimus, mutta tilanne huomioiden en suostunut tai pystynyt niissä olosuhteissa alkaa ystävyyttä tai mitään muuta rakentamaan. Ainakin yritin, mutta tapa oli väärä, tämäkin on väärä. Selitellä tuntemattomille. Ja joka kerta, kun puhun täällä jotain toivoen, että hän olisi oikea ihminen, tunnen tekeväni väärin häntä kohtaan. No, kai se on tämäkin jokin tapa ainakin yrittää osoittaa -jos sillä mitään merkitystä oikealle ihmiselle on mitä tänne näpyttelen -että jotaikn haluaisin kuitenkin vielä hänelle sanoa. Siinä toivossa, että joskus täältä sattuisi avamaan oikeaa ketjua ja löytämään jotain sen suuntaista.

hylkäsi mut kirjoitti:

eikä sitä yhtään auttaneet asiat mitä tapahtu tai mitä se luuli et tapahtu.musta tuntuu et se on vähän skitsofreeninen mut ei se mitään. Jotenkin sitä vaan toivois et ihminen osais ilmaista ihmiselle et vaikka ei silleen seksuaalisesti kiinnostaiskaan ni vois sanoa et toinen on silti ihan hyvä ihminen kaikkine vaikeuksinensa.mun ysti hylkäs mut kipusena hetkenä ja siitä on jäänyt tosi kipeä muisto.ei se voi ikinä ymmärtää

Jos nyt olet hän, keneksi luulen...
Miksi et selvitä asioita hänen kanssaan? Ilmiselvästi väärinkäsityksistä on kyse ja tiedät sen kyllä itsekin.

tämä ripittäyty ny kirjoitti:

jota epäselvyydet ja selittämättöminä hukkuvat asiat vievät yöunet. Olen järjestyksen
ja ystävällisten ja rauhanomaisten ihmissuhteiden ihminen ja kyllä toivoisin edes mahdollisuuksien mukaista rauhaa tässä ihmissuhteessa. En tiedä, onko se ystävyys, onko
se tuttavuus, oisiko se sydänystävyys? Minusta oisi vaikkapa esimerkiksi Joulun kunniaksi
saada selvyys tähän soppaan. Ajatus siitä, että ei edes enää nähtäis, saa itkun kurkkuun.
En tiedä mitä pitäisi tehdä, en todellakaan tiedä, mutta surullista on. Sanotaan, että asioilla
on tapana järjestyä itsestään, mutta tämä minun ja hänen juttu on kyllä sellainen, että
ei näytä järjestyvän. Olen väsynyt ja n euvoton. Kumpa hän vaikka unessaan löytäisi ratkaisun,
ja kertoisi siitä sitten.:)

Ehkä se ratkaisu on yhteydenotto ja sen jälkeenhän vasta oikeastaan saa selville millainen ihmissuhde olisi kyseessä. Ilmeisesti kuitenkin jollain lailla tärkeä kun ajatus selvittämättömyydestä itkettää. Itselläni on ihan sama tunne. Olen useasti ajatellut että jos sitten antaisi olla. Mutta pelkkä ajatus saa palan kurkkuun ja haikeat kyyneleet silmiin. Vaikka olen täällä melko romanttisia viestejä joskus näpytellyt olisin ihan onnellinen pelkästä asioiden selvittämisestä ja ystävyydestäkin jos hänestä siltä tuntuu. Olenhan jo iso tyttö. Rohkeutta kuitenkin sinne. Kaija Kärkisen ja Ile Kallion kappaleen sanoin " jos ei uskalla ei voi mitään saavuttaa".

?? kirjoitti:

Jos nyt olet hän, keneksi luulen...
Miksi et selvitä asioita hänen kanssaan? Ilmiselvästi väärinkäsityksistä on kyse ja tiedät sen kyllä itsekin.

Tilanne tutun tuntuinen. Kukapa ei vihaisi selvittämättömiä asioita. Mulla on kontollani yksi sellainen myös. Itse kriisitilanteesta on aikaa ja osa on armeliaasti pyyhkiytynyt muistista mutta sen verran muistan että käyttäydyin lapsellisesti ja kaikin puolin silleen, että pitkään sai hävetä jälkikäteen. Pyysin kyllä myöhemmin anteeksi mutta silleen ympäripyöreesti koska en silloin pystynyt parempaan. Musta kyllä tuntu silloin myös että hän hylkäs mutta en voi häntä siitä syyttää. Jos olisin käyttäytynyt aikuismaisesti, tilanne ei olisi menny siihen pisteeseen. Hänen perustelunsa olivat kyllä hyviä. Sen jälkeen mun asiat meni silleen kun meni ja mun oli pakko pitää etäisyyttä. Luulisin että nyt pystyisin kuuntelemaan ihan eri lailla ja kestämään hänen läheisyyden samalla tiedostaen sen, ettei asiat vaan voi mennä niin kuin houkka haaveilee. Ystävyyskin olis mahtavaa jos se ei häntä ahdistais. Mutta miten sen tilanteen sais siihen? Mulla tahtoo mennä aina pupu pöksyyn kun olis mahdollisuus edes yrittää luotsata keskustelua siihen suuntaan. Pitääks vaan luottaa siihen että kyllä se sieltä veilä tulee, sopiva avaus? Toisaalta niin, toisaalta taas taksamittari naksuttaa ja kello käy, tik tak vain kuuluu. Mun nyt mentävä on...

ystävyys on taitolaji...paljon se kestää ja paljon se kärsii mutta kaikkea ei tarvi sietää.!!

ei ole tuo ystävyyttä. kaikkea muuta.

ei mene noin kirjoitti:

ei ole tuo ystävyyttä. kaikkea muuta.

hyväksikäyttö ja hyötyminen ei ole koskaan oikeaa ystävyyttä...EI KOSKAAN! kavereita tulee ja menee mutta tosiystävät pysyy! näin se menee,vain hölmöt uskoo muuta!