Heippa ja olen ujo joskus. Olen 22-vuotias tytön tyllerö ja hävettää myöntää, etten minäkään ole ollut vakavassa seurustelusuhteessa. Miehiä on kyllä riittänyt, mutta ne on aina lopahtaneet, kun en uskalla avautua, sillä minussa on paksu muuri. Tarvitsen enemmän aikaa, että pystyn avautuun ja uskoutuun toiselle.
Kehuttu on nätiksi ja mukavaksi, mutta kun suhde alkaa vakavoitumaan ja pitäis olla toisen iholla henkisesti, niin muuri tulee eteen ja alkaa jännittään sekä ahistaan. Aina olen ollut ujo, mutta nyt se on tullut enemmän esille, kun on enemmän sosiaallisia kanssakäymisiä ja suhteita. Ujous vaihtelee, eikä aina ole ujo. Minut tunnetaan vilkaana ja iloisena, mutta jos tulee liian iholle, niin muurit tulevat esiin ja alkaa ahistaa.
Tällä hetkellä olen tapaillut yhtä poikaa, joka oli tokaissut, että hän ei kestä ujoita, ja se sai minut enempi kuoreeni, sillä aina, kun tavattiin piti yrittää olla rohkeana ja olla ei-ujo. Ujous on tunteiden kontrollointia ja pitemmän päälle se alkaa ahistaan, sillä esiinpyrkiville tunteille pitää saada huomiota eikä eliminoida niitä. Ujoutta ja sen tunteita ei saa unohtaa ja eliminoida, sillä siihen ei kukaan pysty. Pitää vain yrittää rohkeasti olla ujo oma itsensä ja pitemmän päälle sen kanssa pystyy elämään.
Tuntuu että vain vahvoja ja röyhkeitäkin toisten tallaajia ihastellaan. Ujous on mielestäni herkkyyttä ja sitä ei arvosteta. Jokaisella on omat haasteensa ja vaikeudensa, mutta olen iloinen, että se on juuri ujous minulla, sillä se on saanut pohtimaan omaa itseäni paljon ja se on kehittänyt minua henkisesti ja olen sen ansiosta empaattinen ja pystyn ymmärtämään toisten inhimillisiä vaikeuksia.
Kehuttu on nätiksi ja mukavaksi, mutta kun suhde alkaa vakavoitumaan ja pitäis olla toisen iholla henkisesti, niin muuri tulee eteen ja alkaa jännittään sekä ahistaan. Aina olen ollut ujo, mutta nyt se on tullut enemmän esille, kun on enemmän sosiaallisia kanssakäymisiä ja suhteita. Ujous vaihtelee, eikä aina ole ujo. Minut tunnetaan vilkaana ja iloisena, mutta jos tulee liian iholle, niin muurit tulevat esiin ja alkaa ahistaa.
Tällä hetkellä olen tapaillut yhtä poikaa, joka oli tokaissut, että hän ei kestä ujoita, ja se sai minut enempi kuoreeni, sillä aina, kun tavattiin piti yrittää olla rohkeana ja olla ei-ujo. Ujous on tunteiden kontrollointia ja pitemmän päälle se alkaa ahistaan, sillä esiinpyrkiville tunteille pitää saada huomiota eikä eliminoida niitä. Ujoutta ja sen tunteita ei saa unohtaa ja eliminoida, sillä siihen ei kukaan pysty. Pitää vain yrittää rohkeasti olla ujo oma itsensä ja pitemmän päälle sen kanssa pystyy elämään.
Tuntuu että vain vahvoja ja röyhkeitäkin toisten tallaajia ihastellaan. Ujous on mielestäni herkkyyttä ja sitä ei arvosteta. Jokaisella on omat haasteensa ja vaikeudensa, mutta olen iloinen, että se on juuri ujous minulla, sillä se on saanut pohtimaan omaa itseäni paljon ja se on kehittänyt minua henkisesti ja olen sen ansiosta empaattinen ja pystyn ymmärtämään toisten inhimillisiä vaikeuksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minäkin olen erittäin ujo, uskoin tämän menevän ohi vanhetessa. mutta eipä vieläkään, ikää 20v. Pienenä olin aivan kamalan ujo, koulussa pelkäsin opettajia kamalasti. En ikinä tahtonut olla äänessä, varmaan en ole koskaan eläessäni ole edes viitannut koulussa koska vältin kontakteja opettajiin. olin erityisen kiltti, en uskaltanut koskaan olla villi koska pelkäsin että joudun vanhempíen ihmisten juttusille. Pillahdin pienenä itkuun todella helposti, jo siitä että joku tuntematon saattoi jotai kysyä minulta. Olin ja olen edelleenkin erittäin herkkä. En uskalla mennä töihin koska pelkään kamalasti kontakteja ihmisiin. Minulle ei tarttee kuin vähän, esim mieheni ärähtää niin minä jo pillitän. Tää on erittäin noloa ja en todellakaan haluaisi vollottaa mutta en vain pysty pitämään sitä sisälläni vaikka kuinka yritän itseäni pakottaa olla itkemättä.. Pelkään meidän talonmiestä ja yritän välttää häntä niin paljon kuin vaan mahdollista, muutin uuteen asuntooni..kerkesin asua viikon kun hän tuli valittamaan minulle että en osaa lajitella roskia :O ja kaikenlisäks tuli valittamaan väärälle ihmiselle, menin ihan kympillä ihan punaiseksi..ja hänkin varmasti huomasi että kohta itken..en kuitenkaan itkenyt hänen silmien edessä vaan sitten hän oli soittanut jopa vuokran antajalle, hän sitten soitti minulle ( on vanhempieni tuttu ) no siinä minä sitten vollotin puhelimessa kun selitin etten mie oo niitä roskia mitää heitelly et turha tulla minuu syyttää jos ei edes tiedä kuka sen on tehnyt. NoLoa! tää on todella rasittavaa, naapurini varmaan pitävät minua ihan idioottina, he kun yrittävät olla niin kilttejä ja kysellä, jutella ja minä en yksinkertaisesti saa sanoja suustani ulos..hymisen ja hymyilen vaan :D Kärsin myös paniikkihäiriöistä kun joudun tuntemattomien ihmisten sekaan linja-autoon :O En saa tätä paniikkihäiriötä jos mieheni on kanssani. itse todellakin haluan eroon tästä, häiritsee suunnaattomasti. En uskalla mennä töihin, mutta kohta on pakko..varmaan oksentelen ne ensimmäiset päivät pelosta :D
Näin katkeroituneena 22v ujona miehenä joka ei oo ees ikinä halannut naista tein heti vamppi huomion että molemmat on seurustelusuhteessa ja "miehiä riittää" kirjaimellisesti.
On se kyllä suomi hyvä maa naisille.
Ei ujous tai mitkään muut tällaiset huonot asiat ole toivottavia kenellekään sukupuolesta riippumatta, mutta en voi myöskään silti olla katkeroitumatta lisää, kun ujona tavismiehenä mahdollisuudet edes seurusteluun ovat täysin olemattomat...
Kysyisin teiltä nuoret naiset, että missä te niitä miehiä tapaatte? Haluaisin tietää, että mistä niitä ujoja tyttöjä oikein löytyy..
No niitä tapaa baareissa ja netissä. Ja niitä miehiä on, mutta ei ne suhteet sit mene pidemmälle ja vakavammaksi, kun jänskättää nii paljon ja ne lopahtaa lopuksi. Hyvinhyvin usein käynyt niin. Tarvitsen vain enempi aikaa, että pystyn avautuun. Jos ne jaksaisivat odottaa hieman, niin saisivat täydellisen tyttöystävän :o)
Kaamoksen aikaan olen huomannut olevani enemmän arempi. Kesällä olen hyvinkin avoin ja sosiaallinen.
Että mistäkö? Kokeile kouluja, kirjastoja ja sitten tietysti netistä löytyy... Varmaan samoissa mestoissa ne miehet luuraa, näin luulisin :)